Toisista naisista

nii siis sinusta ei olis pettäjäksi vai salailijaksi ?

Kun ei sinusta olisi pettäjäksi ja tunnustaisit samantien ? Niinkai moni tunnustaakin ja silleen ?

 

Ei olisi edes pettäjäksi saati sitten sen salailijaksi. Eipä ainakaan tässä ketjussa olevista moni tunnustais. Sepä juuri mietityttää, millainen ihminen pystyy satuttamaan ja loukkaamaan toista, jonka kuitenkin täytyisi olla se kaikkein rakkain ja läheisin? Kuitenkin toivottavasti jokaisella on vielä se omatunto, joka kertoo miten väärin ihminen pettäessään tekee!

 

Tieto lisää tuskaa ja mistä ei tiedä, ei voi satuttaa. Jos tahtoisi loukata, pettäjä kertoisi puolisolleen, että lällällää, minäpä oon naiskennellut toista! Mutta kuka niin tekee? Ei kukaan, sillä pettämisen tarkoitus ei oo loukata, se on ihan jotain muuta. Ja harvoin oikein rakasta pettää, , kyllä silloin on suhteessa jo joku särö tai pettäjä esim. yliseksuaalinen tms.

 

Huomaatko, kun jollain on hyvä suhde niin siitäkin sinun on pakko väkisin keksiä jotain negatiivista. On olemassa pareja, jotka VIIHTYVÄT yhdessä, ilman minkäänlaista pakottamista tai toisen tossun alla olemista. Tähän jokaisen avioliiton pitäisikin perustua. Siihen, että todella viihdytään yhdessä.

Sinä voit pitää sitä hyvinkin huonona asiana. Äläkä ole huolissasim että joutuisit kyseistä miestä edes pikapanoon ottamaan. Kyseinen mies ei nimittäin ikinä sinun matkaasi lähtisi. Hänellä on jo nainen, jonka kanssa on mukava olla.

Mitäs sanot, olenko minä mieheni tossun alla kun mielelläni jään viettämään koti-iltaa kun mies menee kavereiden kanssa kaljalle? Ja jos taas mies ei mene tai minä menen hänen mukaansa niin silloin pidän miestäni liian tiukoissa pihdeissä, kuten joku sanoi. Happamia, sanoi kettu. Kaikki on huonosti, kun toisella on jotain mitä itseltä puuttuu.

 

Mitä jos miettisit lausuntoasi vielä vähän lisää. Oletko todella sitä mieltä, että maailmassa saa tehdä mitä tahansa kunhan tekee sen toisen selän takana niin ettei toiseen sitten satu kun ei tiedäkään? Melkoisen kummallinen ajattelumalli luottamuksesta. Oletko ajatellut, että näillä pettämisjutuilla on todellakin tapana tulla ilmi. Tavalla tai toisella.

Sinun logiikallasi voisin myös käydä varastamasta kaupasta jotain ja sanoa, ettei siinä mitään väärää ole tai ei haittaa kun en jää kiinni.Enkä itse ainakaan kauppiaalle tekoani tunnusta. Varastetaan vaan, mitä siitä sitten. Sillä erotuksella tietenkin, että pettäminen loukkaa toista oikeasti, varastaminen ei niinkään.

""Ja harvoin oikein rakasta pettää, , kyllä silloin on suhteessa jo joku särö tai pettäjä esim. yliseksuaalinen tms.""
Sieltä se pettämisenoikeutus taas tuli. Ihan kuin jokaisen pikku vastoinkäymisen takia olisi oikeus pettää. Jos suhde on niin paska, ettei siinä halua elää, silloin voi erota. Mikä vaihtoehto pettäminen muka on?

 

tänään:lle,

oivalsin ikein hyvin juttusi sarkastisuuden kaiken erilaisuuden ymmärtämisestä ja hyväksymisestä. Silloin kun oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee niin ollaan jo melkoisessa sarkasmissa, eikä siinä rautalankakaan paljoa auta.

""Avarakatseinen"" on mieltänyt tämän ketjun perustelut kaikkeen ajautumisesta ja oman tahdon ja järjen puutteesta todella oivalliselle sarkasmin kielelle. Aikamoista hölmöläisten touhua, vai mitä?

Kaiken kattava totuushan on, että kun sitä elämästä ei koskaan voi tietää, miten käy - tulee vaikka kuolema huomispäivänä, niin sehän jo antaa oikeutuksen vaikka mihin! Parasta on siis pettää ja käydä vieraissa heti ja tyydyttää kaikki seksiaddiktiot, ettei vain menisi koko elämä ohi ja jäisi kaikki kokematta, näkemättä ja saamatta!

 

No HALOO copydogy En muodosta mielipiteitäni näiden palstojen perusteella, toki ne saattavat vaikuttaa ja aiheuttaa ajatuksia, mutta se lienee tarkoituskin? Miksi me muuten täällä turistaisi?

""En osaa kallistua ehdottomana kummallekaan kannalle"" tarkoitti juuri sitä, ettei minulla itselläni ole mustavalkoista mielipidettä asiasta. En todellakaan ole synnitön ;-)

Ja mitä Oinas68:n tekstiin tulee, ettei ymmärrä kuinka rakasta ja läheistä ihmistä haluaa loukata, niin siinähän se ydin juuri onkin. Jos se oma aviopuoliso on edelleen rakas ja läheinen, niin ei kait sitä silloin kovin helpolla petäkään? Jos taas tilanne on ajatunut vuosien varrella huonompaan suuntaan avioliitossa, niin moni, ennen viimeistä päätöstä erota, pettää. Tai tämä nyt on lähinnä päätelmä omasta ystävä- ja työpiiristäni. Joidenkin kohdalla pettäminen avaa silmät ja avioliitto pelastuu ja joidenkin ei. Minun tietämilläni tapauksilla kertapetos on riittänyt viemään avioliiton suuntaan tai toiseen.

Eri asia ovat sitten taparikolliset, jotka pettävät aina ja kaikkialla. Heidän pitäisi ymmärtää hakea apua!

Olen teknillisellä alalla miesten keskuudessa, enkä ikinä ole itse, ainakaan tietoisesti, tehnyt mitään lähentelyjen ansaitsemiseksi. Silti jokaisissa kemuissa joku ukkomies tulee tekemään läheisempää tuttavuutta. Aviokriisiä potiessani olisin voinnut sortua pettämään, jos joku näistä tarjokkaista olisi kiinnostanut Mutta nörttejä kaikki, YÖK! Eli pienestä se oli kiinni... Mutta yhtä kaikki; ei niitä aviomiehiä olisi tarvinnut sen enempää vampata!

 

Kunkahan moni petetyistä on tosissaan sitä mieltä, että se ""rakas"" puoliso on vampattu? Viety väkisin, vaikka tämä yritti pistää hanttiin?

Kyllähän se niin on, että pettäjä tekee sen päätöksen ja kanssapettäjä lähtee tähän mukaan. Vai?

 

Tämä keskustelu on mennyt ihan jankutukseksi, samat asiat pyörii kuin marsu juoksupyörässä. Kaikki tietävät kaiken ah, niin hyvin, etenkin toisista ihmisistä. Eiköhän ole aika lopettaa ja etsiä uusi aihe, josta löytyisi tuoretta sanottavaa! Oikein jo nolottaa lukea näitä jankutuksia. Siis minä ainakin lopetan nyt!

 

""Jos se oma aviopuoliso on edelleen rakas ja läheinen, niin ei kait sitä silloin kovin helpolla petäkään? Jos taas tilanne on ajatunut vuosien varrella huonompaan suuntaan avioliitossa, niin moni, ennen viimeistä päätöstä erota, pettää.""

Tämä taas johtuu yksinomaan siitä, että vaikka ihminen tietäisi haluavansa erota, ei uskalla sitä tehdä ennenkuin on varaus tehty seuraavaan. Huonossakin suhteessa kitkutetaan mieluummin kuin ollaan yksin. Kunnes sitten löydetään joku jonka kanssa ensin petetään ja jota voi sitten käyttää turvaverkkona kun eroaa vanhasta. Raukkamaista toimintaa.

Harvemmin tuo petos kai suhdetta johtaa paremmille urille. Varsinkaan, jos petetylle kerrotaan mitä on tullut tehtyä. Ja jos taas ei kerro niin suhteen mahdollinen jatko perustuu pelkästään valheell.

 

Näitä viestejä lukiessa tuli mieleen miten kovin vähän on olemassa toisia miehiä. Siis miehiä, jotka kuukausia roikkuvat varatun naisen hihassa kerjäämässä huomionosoituksia ja ehkä toivomassa, että suhde päättyy. Mistä johtuu, että miehet harvemmin alentuvat moiseen? Jos nyt varatun naisen kanssa sänkyyn eksyvätkin niin eivät varmasti jää odottamaan josko nainen huolisi miehen oikein vakkariksi. Onko miehillä vaan niin paljon parempi itsekunnioitus, ettei alennuta tuollaiseen? Parempi itsetunto? Kyky olla yksin?

 

Mä vähän luulen että nettiaikakaudella nää jutut on saanu aivan yliampuvan käsitteen. Aivan kuin kaikkien elämä olisi pelkkää pettämistä - joko puoliso pettää tai sitten pettää itseään sillä kun kuvittelee ettei toinen petä ja pettää kuitenkin. Kaikki vaan valehtelee ja pettää. Kukaan ei rakasta oikeesti, paitsi se petetty ja jätetty vaimo jolle jäi vielä lapsetkin...

Herätkää todellisuuteen! Kaikki se aika mitä vietätte täällä syyttämässä milloin ketäkin, käyttäkää se aika rakkaimpaanne ja saatte sen kymmenkertaisena takaisin. Mitä enemmän näitä juttuja luette ja uskotte, sen syvemmälle katkeruuden ja epäluottamuksen maailmaan uppoudutte.

 

Hyvä, ""elämää"", näinhän se on. Näistä nettipalstoista todella saa sen kuvan, että puoli Suomea senkun pettää ja rietastelee. Luulen, että aika harva loppujen lopuksi sitä harrastaa. Ei pidä jäädä piehtaroimaan tällaisille palstoille vaan elää omaa, oikeaa elämäänsä.

 

Kyllä kuule niitäkin miehiä on. Elin vuosia avoliitossa, joka ei oikeastaan muutamaan vuoteen ollut varsinainen suhde vaan niinkun kämppäkavereita oltais oltu. meillä oli kuitenkin käytännön syitä pysyä yhdessä ja siksi ei kai osattu käsitellä asiaa. Kumpikin ""petti"" jokusen kerran.

Niinpä mullakin oli pari syrjähyppyä. Molemmat tiesi että asun ja elän suhteessa josta en aio lähteä. Fyysinen suhde näihin miehiin riitti, ainakin alkuun. Nää tyypit eivät siis olleet mulla samaan aikaan, vaan ensin oli toinen ja sitten myöhemmin toinen.

Jossain suhteen vaiheessa ensimmäinen mies alkoi ostella mulle pieniä lahjoja. Sanoin etten voi ottaa vastaan kun ei ole mitään minne laittaisin ne. Hän ei kuunnellut. Sitten hän alkoi kysyä enkä voisi viettää viikonloppuja hänen luonaan. No en oikein voinut. Sitten mies kertoi että oli puhunut vanhemmilleen minusta! Siinä vaiheessa hermostuin että eikai se kuvittele tästä mitään muuta suhdetta, ja se vaan oli ajatellut että ehkä me voitaisi... Jätin sen tyypin just silleen että älä luule että soittelen sulle. Mutta se soitteli mulle. Lähetteli sähköpostia töihin. Kielsin. Ei auttanut. Se vaan pyyteli että jättäisin miehen, että me oltais paljon onnellisempia! Ei ikinä! Sitten lopulta mun oli pakko pyytää yhtä miespuolista tuttua tekemään selvää kaverista. Eli jouduin ensinkin kertomaan että mulla oli suhde ja sitten pyysin että se soittais tyypille mun avomiehenä ja latelemaan elämän perusasiat. Se soitti, ja tää tyyppi oli vaan haukkunut puhelimessa mua että pidä vaan se huora ämmäs, te sovittekin toisillenne etc.

Toinen tapaus oli sellanen, että meillä ei oikeastaan ollut kun yksi yhden illan juttu, työkaveri joka oli naimisissa. Se olis sitten kai halunnut vähän enemmänkin, mutta en suostunut. Se alkoi levittelemään musta kaikenlaisia juttuja, mm. että meillä on ollut pitkäänkin suhde. sillä oli vähän naistenkaatajan maine työpaikalla joten kai sitä uskottiin. Mulle se vaan uhoili että siitäs sait kun kieltäydyit. Onneksi ainakin jotkut työkaverit uskoivat minua, jotkut eivät välittäneet. Sitten se sai uuden naisen hampaisiin ja minä unohduin. Mukavaa se ei kuitenkaan ollut.

Näiden kahden kokemuksen perusteella pidän miehiä aika raukkamaisina jos he jäävät kakkosiksi. En itse voisi kuvitella ryhtyväni samaan, vaan jos mies ei minusta ole kiinnostunut niin ei tilanne ainakaan parane jos alan roikkua kimpussa!

Mutta siltikään en yleistäsi että miehet on yhdenlaisia ja naiset toisenlaisia. Ihmiset on erilaisia, eli toiset on riippuvaisempia ja takertuvaisempia ja toiset itsenäisempiä. Onneksi suuri osa ihmisitä kuitenkin on aika terveesti omilla jaloillaan, nimittäin muuten olis elämä aika pahasti sekaisin, eikä mistään suhteista tulis yhtään mitään.

 

ei pedofiilitkään ole koskaan tehneet väärin,omasta mielestään!

 

""Kaiken kattava totuushan on, että kun sitä elämästä ei koskaan voi tietää, miten käy - tulee vaikka kuolema huomispäivänä, niin sehän jo antaa oikeutuksen vaikka mihin! Parasta on siis pettää ja käydä vieraissa heti ja tyydyttää kaikki seksiaddiktiot, ettei vain menisi koko elämä ohi ja jäisi kaikki kokematta, näkemättä ja saamatta!""

Eipä sekä huomispäiväinen kuolemakaan mitään oikeutusta mielestäni anna pettää. En minä mitään sellaista ole väittänyt. Ajattelin vaan, että turha täällä on uhota oman ja puolison uskollisuutta, kun ei kuitenkaan voi tietää, minkälaisia tilanteita tielle sattuu.

Vaan saat sinä tästäkin taas varmaan väännettyä jonkin eri merkityksen kuin oli tarkoitettu

""Avarakatseinen"" suhtautuu toisiin ihmisiin alentuvasti, ei mitään muuta. Syiden ja seurausten ymmärtäminen on paljon enemmän ja vaikeampaa.

Ehkä olen lähinnä sitä mieltä, että ""ei kukaan sitä rakkaintaan petä ja hänelle pahaa mieltä tuo"", mutta miksi ei sitten heti eroa ja etsi parempaa ? Ehkä ihmisen on helpompi jäädä tuttuun olotilaan ja sitten jonkin kohtaamisen myötä silmät loppullisesti aukeavat. Joskus näinkin. Toisinaan taas pettäminen on vain huono tapa ja siinä tapauksessa minusta erityisen arveluttavaa.

Tähän minä jätän osaltani tämän keskustelun. Jokainen eläköön omaan elämäänsä tyytyväisenä. Silloin ei toivon mukaan ole niin kovin suuri tarve parjata muiden tekemisiä

 

tänään:lle,

No se vääntäminen oli sitä sinun esiin nostamaasi satiiria! Varmaan useimmat tajusivat samoin kuin ""Avarakatseisenkin"" kirjoitelman täytenä satiirina tai negaationa tai kaksoissidoskommunikaationa eli tarkoitettiin enemmän sitä päinvastaista, mitä kirjoitettiin. Mutta näinhän se usein on. Viesti ei mene perille siten, kuin ajatellan. Kaikki eivät ymmärrä huumoria ja ironiaakaan samoin. Myös oma tunnetila vaikuttaa ymmärrykseen.

Taitaa olla tämä aihe muutoinkin kääntymässä suuntaan, ettei kukaan ymmärrä toistaan, eikä keskustella samasta asiasta: Toisista naisista, joten käännetään vaan sivua ja jatketaan elämäämme iloineen ja suruineen.

 

""turha täällä on uhota oman ja puolison uskollisuutta, kun ei kuitenkaan voi tietää, minkälaisia tilanteita tielle sattuu.""
Puolison uskollisuutta ei ehkä voi uhota, mutta omaansa voi. Uskollisuus on päätöksestä kiinni. Kun on päättänyt olla uskollinen, ei ole sellaista tilannetta, johon elämä vain vie ja jossa sitten pettää.

 

Rakkautta on.. Voida osoittaa tunteitaan muillekin ihmisille kuin omalle puolisolleen

 

Näkökulma, ""kun ei voi tietää, mitä tielle sattuu"", on samaa kuin menisi heikoille jäille onneaan etsimään. Jossain vaiheessa kuitenkin pettää, siis jää alta ja itse samoin. Ja ikään kuin ei olisi voinut tietää!

Joskus tuntuu, että aikuiset ihmiset ovat aika tyhmiä, ainakin heittäytyvät tietämättömiksi ja lapsellisiksi. Omasta kokemuksestani puhun, kun olen havainnut, miten toiseksi naiseksi joutuvat (ryhtyvät) ajattelevat jotenkin lapsenomaisesti. Heidän ilmaisunsa ja puhetyylinsäkin muuttuu jotenkin avuttomaan suuntaan. Samanlaista puhetta yleensä käytetään pienten lasten kanssa. Tässäkin ketjussa on siitä esimerkkejä.

Onkohan kyse todellisesta kypsymättömyydesta vai siitä, että kun heittäydytään moraalisesti arvelluttavaan tilanteeseen, niin persoonakin myötäilee. Ihan kuin ei vielä tiedettäisi, mikä on oikein ja väärin, niin pitää puhua termeillä jotka ovat vähän sinne päin. Kuulostaa lässytykseltä. Ja sillä sitten perustellaan, miksi ollaan siinä pettämistilanteessa, ja on niin hyvä.

Mahtavatkohan kakkosnaiset oikeasti hakea suhteesta enemmän isää kuin miestä? Joskus vaikuttaa siltä. Olen useamman kerran jo kuullut, kun ukkomieheen ryhtymistä perusteltiin sillä, että miehestä tuli niin elävästi isä mieleen, on niin turvallinen ja luotettava(!), huomaavainen, antaa lahjojakin. Siis kaikkea sitä, mitä paitsi on lapsen jäänyt tai josta ei ole vielä kasvanut ulos.

No, tekisi mieli myös kysäistä, että hakevatko miehetkin pettäessään äitiä? Jotenkin tuntuu, etteivät. Miehen pettämisessä taitaa olla enemmän murrosikäisen käytöstä. Halutaan irtautua vaimosta (äidistä) ja löytää tyttöystävä, jonka kanssa voi estottomasti peuhata ja harrastaa seksiä.

 

Kaiken kaikkiaan elämä on kuitenkin heikoilla jäillä kulkemista - ihan meillä kaikilla. Voi sitä tulla eteen muutakin ikävää, kuin pettäminen. Sitä vaan ei voi tietää.

Toisia naisia on erilaisia ja eri syistä. Tuskin he kaikki lässyttävät. Samalla tavalla on vaimojakin erilaisia. Joillekin vaimoille tuntuu myös tuo isähahmon hakeminen olevan tärkeää. Ensimmäisenä eron sattuessa tulee mieleen, ettei rahat riitä kulutustottumuksiin. Ihan olen itse näitä monta nähnyt.

Jos miehet hakevat ""tyttöystävää, jonka kanssa voi estottomasti peuhata ja harrastaa seksiä"", toivon, että löytävät, jos ei sitä vaimon kanssa voi noin toimia.

 

Totta kai odottaa. Kummallista, että naiset väittävät haluavansa uskollisen miehen, mutta jos mies ei juokse vieraissa hän on tohvelisankari. Nautiskelkaa vain ""miehisestä"" miehestä, joka juoksee vieraissa, jos se on teidän mielestänne oikeata elämää. Minä en huolisi sellaista tyyppiä edes pikapanolle.

 

""Kaiken kaikkiaan elämä on kuitenkin heikoilla jäillä kulkemista - ihan meillä kaikilla. Voi sitä tulla eteen muutakin ikävää, kuin pettäminen. Sitä vaan ei voi tietää.""

Totta on, ettei kaikkea voi etukäteen tietää, mutta on asioita, joihin voi vaikuttaa itse omalla päätöksellään ja asenteillaan ja on tilanteita, joihin joutuu vastoin omaa tahtoaan. Aina voi puntaroida valintojaan: tekeekö omasta tahdostaan vai joutuuko vasten tahtoaan

Pettäminen on juuri sellainen asia, josta voi itse päättää omalta osaltaan, muttei kumppanin puolesta. Itse voi jättää menemättä heikoille jäille, mutta kumppani voi olla uhkarohkea. Jos omakin tapa toimia on uhkarohkea, ja mottona on, ettei voi tietää ennen kuin kokeilee, niin onhan selvää, että haavereita voi sattua. Siis kyllä se on paljon itsestä kiinni, mihin joutuu ja ajautuu.

Varovainen elämä voi olla tylsääkin, mutta toisaalta ei tule otettua jääkylmää kylpyä ihan pelkästä seikkailun halusta. Vaikkei ihmissuhteista koskaan tiedä, niin ainakin tietää sen, että varatun miehen kanssa elämä on vähintää puolinaista. Niitä pikkuisia onnen hetkiä, kuten joku kirjoitti, ja toisaalta tylsää yksinäisyytta, odottelua ja arkea.

Toisen naisen rooli voisi sopia ""vuorotyöläiselle"" tai ihmiselle, joka muutoinkin pitää kaksoiselämästä. Useimmat naiset eivät ilmeisesti sellaiseen halua.

 

Varo Satu. Nyt sohaisit ampiaispesään. Kohta lauma katkeria omistushaluisia vaimoja hyökkää kimppuusi. he kuvittelevat että heidän parisuhteensa kohenee, kun kivittävät toiset naiset, ikään kuin he olisivat syyllisiä siihen ettei heillä ole enää antaa miehelleen sitä uutuudenviehätystä, ihastusta, jännitystä... joka joskus johtaa rakastumiseen asti.

Minä olen sitä mieltä että toista ei voi omistaa, vaikka kuinka avioliitossa sitä monet yrittävät. Ihminen muuttuu ja kasvaa, eikä aina puolisonsa kanssa samaan tahtiin. Joskus voi suunta olla jonkun toien matkaan ja se on ihan inhimillistä. Se onkuitenkin niin iso ratkaisu, että sitä ennen sitä sitten ollaan toisia naisia ja miehiä, kun tutustutaan, ihastutaan ja opitaan tuntemaan se toinen nainen tai mies. Kun taas vapaat voivat seurustell aihan näkyvästi, me aviolliset ""seurustelemme"" näkymättömästi. Joskus se johtaa pidemmälle, joskus se on vain arjen kevennystä, josnka ei ole tarkoitustkaan muuttua vakavaksi.

Eikä sitä omasta aviopuolisosta tule erottua, koska siinäkään ei mitään vikaa ole, senkin kanssa voi aivan hyvin loppuikänsä viettää, jos nyt ei sitten vahigossa rakastu niin että tulee jetettyä kaikki taakseen ja hypättyä toisen matkaan. Sen toisen täytyy todella kuitenkin olla jotain erityistä ennen kuin sitä omaa liittoaan alkaa hajoittamaan.

 

Elämä tosiaan on kuin heikoilla jäillä kulkemista. Pettäminen taas on sitä, että tietentahtoen kävelee sinne heikoille jäille vaikka hyvin voisi kiertääkin vaaran. Pettäminen nimittäin on oma valinta, ei niinkuin esim sairaus joka tulee jos on tullakseen.