Töitten aloitus hoitovapaan jälkeen kauhistuttaa

[Pörrösukka]

Olen nyt 2 vuotta ollut kotona esikoiseni kanssa. Töihin paluu olisi edessä reilun 5 kk päästä kun lapsi on 2,5 v. Olen jo kaksi kertaa jatkanut hoitovapaata ja enää se ei ole työnantajan puolelta mahdollista. Mitä lähemmäksi tuo töihin paluu käy, sitä ahdistuneemmaksi mieli tulee. Pidän työstäni ja aina on ollut kiva sinne mennä, mutta tuon pienen vienti hoitoon kauhistuttaa.

Olemme käyneet jo tutustumassa päivähoitohakemusta varten yhteen päiväkotiin ja lapsi tykkäsi kovasti. Hoitajat ovat tuttuja ja päiväkoti pieni. Lapsi on reipas, sosiaalinen ja leikkii päivisin paljon naapureiden lasten kanssa. Silti minua ahdistaa ajatus oman lapsen jättämisestä vieraan hoitoon. Aloitan kuitenkin työt osa-aikaisella hoitovapaalla eli 4 pv/vko, joka pikkaisen helpottaa tilannetta. Jostakin olen saanut päähäni, että lapsen paras paikka olisi kotona. Olen aina ollut urasuuntautunut ja omien ajatusten muuttuminen ihmetyttää.

Minulla on ollut hyvin raskaita vuosia töissä ennen lapsen saamista ja nyt tuntuukin siltä kuin olisin vain pitkällä lomalla ja nautin joka päivästä kotona. Ihana kun saa olla ihan oma itsensä tukka hapsottaen ja kotivaatteet päällä. Miten saan käännettyä itseni takaisin työminään?

Lapsen kanssa olemme lähes aina kahden miehen työn vuoksi ja lapsi ei ole ollut koskaan vieraan hoidossa. Meillä on hirveän tiivis suhde toisiimme. Lapsi on hyvin luottavainen ja jää kyllä mielellään esim. isänsä kanssa kahden minun käydessä jossakin (hyvin harvoin) yksin.

Olisi kiva kuulla, miten muut ovat selvinneet tästä töitten aloituksesta hoitovapaan jälkeen? Myös samoin ajattelevien äitien ajatuksen kiinnostavat.


<br><br>

 

[Sollu]

Tutulta kuulostaa sinun tarinasi.Mulla on kolme lasta.Palailen työelämään vuosien kotona olon jälkeen.Viime kesä oli kyllä traumaattinen mulle ainakin,lapsista erossa olo tuntui vaikealta.Minäkin olen elänyt heidän kanssaan niin symbioottisessa suhteessa ettei mikään ihme että ahdistaa.Nyt lapset on kotiutuneet päivähoitoon,ja siitä olen kiitollinen.Yhteistä aikaa on vähemmän kuin ennen,se harmittaa tietysti.Ajan myötä uuteen kuvioon tottuu.Voimia ja rohkeutta tulevaan sinulle :hug: =)

 

[taustalla]

Luulen, että et ole ollenkaan ainoa äiti ajatustesi kanssa. Monille äideille vaikeinta työhön palaamisessa on se, että lapsi on jätettävä muiden hoitoon. Vaikuttaa siltä, että olet todella tiiviisti lapsesi kanssa KAIKEN ajan, se tekee työn- ja hoidonaloituksesta varmasti vielä vaikeampaa, eikä asia yhtään helpottuisi sillä, jos olisit hoitovapaalla vielä siihen asti, kun lapsesi täyttää 3 vuotta.

Olen itsekin todella paljon esikoisen kanssa kahdestaan, samasta syystä kuin sinäkin. Olen kuitenkin tietoisesti jättänyt lasta jo ihan pienenä tunniksi - pariksi vieraillekin hoitoon. Juuri siksi, että lapsi tottuisi muihinkin. Palasin työelämäänkin ns. aikaisin (eli äitiysloman päätyttyä) osittain tästä syystä. Se oli meidän perheessämme hyvä ratkaisu.

Lapseni on edelleenkin luottavainen lapsi, vaikka hoidossa onkin. Nyt, iän myötä, hän myös selkeästi kaipaa ikäistään seuraa esim. lomien ja pitkien viikonloppujen aikana. Äiti ei voi korvata ikätovereiden seuraa!

Teillä on nyt tuo mainitsemasi 5kk aikaa sopeutua ajatukseen, että työ ja hoito alkaa. Kannattaisi varmaankin pikkuhiljaa totutella lasta (ja itseäsi) siihen, että et ole koko ajan saatavilla. Jos hän voisi jäädä vaikka jonkun kaverin luo leikkimään silloin tällöin - ja vastaavasti kaveri joskus teille. Se olisi pehmeä lasku siihen, että yksinkin pärjää. Voit ehkä joskus jättää häntä leikkimään kauppakeskusten leikkipaikkoihin (riippuen siitä, missä asutte) tai meillä päin on myös "puistotätejä", joille lapset voi jättää siksi aikaa, kun käy asioilla.

Päiväkotiinkin voi käydä tutustumassa useampia kertoja ennen varsinaisen hoidon alkamista. Meillä ainakin lapsen voi myös jättää sinne tunniksi-pariksi totuttelemaan muutamia kertoja.

Tärkeintä on se, ettet näytä omaa epävarmuuttasi lapselle. Hän kyllä vaistoaa sen. Hoidon aloitus on tuossa iässä yleensä aika hankalaa lapsesta riippumatta, toisilla kestää 1kk, toisilla 3kk, joillakin vielä enemmän, ennenkuin tottuvat siihen. Mukana tulee monta uutta asiaa - paljon kavereita, päiväkodin rytmit ja säännöt jne. jne.

Voimia tulevaan! :hug:

 

[Pörrösukka]

Kiitos molemmille vastanneille ja lohdun sanoja antaneille :hug:. Mä just mietin tuota, että voisi ihan hyvin alkaa jättämään tuota lasta joskus vieraankin hoitoon. Meillähän ei ole tukiverkkoa lähellä (siis sukulaisia), joten ajattelin ihan vain MLL:n hoitajiin turvautua. Voisi tietenkin tehdä myös miehen ja minunkin parisuhteelle hyvää käydä välillä jossain ihan kahden (esim. elokuvissa, syömässä) ilman tuota meidän ihanaa kolmatta pyörää . Ollaan me jopa kerran käyty yhdessä miehen pikkujouluissa (vuosi sitten) eli aika ois ihan kahdenkin olla.

Olemme miettineet monestikin ottavamme MLL:stä hoitajan, mutta tuntuu sekin rahan meno suurelta nyt hoitovapaan aikana.

 

[linnea75]

täällä kanssa töihin meno lähestyy.

ikää nuorimmalla on yksivee vasta. lisäksi molemmat lapset ovat mm. maitoallergisia. tällä kovasti ujolla kuopuksella myös astma.

siis tuttu tunne tuo huoli, mutta jos teillä ollaan kohta jo kolmevuotiaita ja terveitä lapsia, niin ei varmaan mitään ongelmia ole. varmaan tekee ihan hyvääkin olla vähän erikseen.

itselläni oli tosi tiivis suhde esikoiseen ja ajattelin, ettei tule toimeen hetkeäkään ilman äitiään. no, väärässähän tietty olin.

 

[äityli]

Hyvin se menee kunhan sopeudutte tilanteeseen. Lapset sopeutuvat yllättävän helposti. Päiväkodissa on kavereita ja paljon tekemistä.

Itse olen myöskin palailemassa työelämään 6,5vuoden jälkeen. Itselläni ei huoleta lasten sopeutuminen päiväkotiin lainkaan. Tuntuu, et ole ollut heidän kanssaan tarpeeksi ja antanut kaikkeni. Nyt on hyvä lähteä töihin ja päästä aikuisten ilmoille. Lapset sopeutuvat hoitoon varmasti. Lapset ovat 3v, 5v ja 6v. Vanhin on jo eskarissa on sopeutunut hyvin, vaikkei hoidossa ole ikinä ollutkaan. 5v kaipaa jo kavereita kovasti ja 3v pärjää varmasti perhepäivähoidossa.

Enemmän olen huollestunut itsestäni, juuri kuinka saan vanhan työminän viritettyä. 1,5v olen opiskellut lastenhoidon yhteydessä ja päivittänyt tietojani.

Lasten hoitoon kuskaukset aamuisin hirvittää. Miehelläni on paljon työmatkoja, joten hoidan niitä paljon yksin. Näillä näkymillä kaksi nuorimmaista eivät edes pääse samaan hoitoon, kun 3v ei ole päivähoitopaikkaa. Eli vanhin pitää kuskata eskariin eri paikkaan, toinen päiväkotiin ja nuorin perhepäivähoitoon. Päivähoitopaikat tuntuvat olevan tiukassa. Jatkan taistelua paikasta vielä.

Työni on myöskin aika kiireistä ja työpäivät tahtoivat venyä silloin kun olin töissä. Tuskin on tilanne siellä muuttunut. Juttelin esimieheni kanssa, voisinko tehdä. ns. normaalityöaikoja, mutta hän ei vielä ole vastannut. Tilanne hirvittää.

Sinulle sanoisin, et koita ajatella et lapsesi on hyvässä hoidossa ja pärjää siellä. Voithan hetken päästä hankkiutua raskaaksi uudelleen, jolloin voit olla kotona lapsesi kanssa. Välillä töissä olo piristää henkisesti ja saapahan parempaa äitiysrahaa, jos lisää lapsia haluaa. 4pv työviikosta jää kuitenkin aikaa vielä lapsellekkin.

 

[Sanna-Mari]

Ihan sama tilanne ap:llä kuin meilläkin!

Olen ollut tiiviisti lapsen kanssa. Ei ole koskaan ollut ketään toista hoitajaa, ei edes hetken aikaa. Vieras ei ole vaippoja ikinä vaihtanut.
Sen harvan kerran kun olen itse käynyt lääkärissä, lapsi on ollut isänsä kanssa. Isästään tykkää kyllä.

Ketään, mitään tuttua hoitotätiä ei missään ole. Miten nyt alkaisin hakea päivähoitopaikkaa? Kuinka paljon ennen hoidonaloitusta sitä paikkaa pitää hakea?

 

[äityli]

Aloita hyvissä ajoin. Ainakin meilläpäin ison kaupungin naapurikunnassa hoitopaikat kiven takana. Itse laitoin 6kk ennen. Olisi varmaan hyvä totutella kotona jonkun vieraan kanssa ensin pikku hiljaa, mummon, tätin tms. kanssa. lähtiissä vilkutukset ja halit ja kertoo esim. äiti menee asiolle ja tulee kohta takaisin. Aika pian tottuu ainakin meillä.

Hoitomuoto kannattaa miettiä ja laittaa hakemukset, meillä ainakin suoraan päiväkotiin. Pienelle perhepäivähoitokin voi olla hyvä. Puistoissa näkee aamupäivisin perhepäivähoitajia, joilta voi kysyä ja lähettää hakemukset kuntaan. Sitten on tietysti yksityiset päiväkodit, joissa on pienemmät ryhmät , mutta hinta vähän kalliimpi.

 

[kaarin]

Aivan ihanaa minusta, että haluat olla lapsesi kanssa, se ei ole ollenkaan itsestäänselvää tässä ajassa. Musta on ihan nurinkurista, että on vielä suhtkoht normaalia olla kotona lapsen täyttäessä kolme, mutta jos sen jälkeen vielä olet kotiäiti, olet lähinnä laiska tai hullu. Olisi taivaallista,jos kotiäitiyttä tuettaisiin vaikka lapsen kouluikään saakka. Itseolen päättänyt tehdä osa-aikaista työtä ,jotta saan olla mahd.paljon kotona lasten kanssa. Olemme mieheni kanssa pienituloisia ja juuri valmistumassa olevan talon lainat niskassa, silti haluamme elää lasten ehdoilla nyt kun vielä saamme heitä pitää. Koulun alkaessa lapsi on pitkän päivän poissa,joten vielä on muutama vuosi aikaa elää ihanaa ja kamalaa arkea lasten kanssa. Talous on tiukkaa ja aina rahat loppu,mutta olemme hurjan onnellisia.

 

[Pörrösukka]

Kyllähän se niin on, että moni varmaan mielellään olisi kotona vielä pitempään mikäli rahavarat sen sallisivat. Tosin sehän tietäisi myös vakituisen työn menetystä. Toista lasta en halua sen vuoksi tehdä, että voisin olla vielä kotona. Haluan nauttia vain tästä yhden lapsen pikkulapsivaiheesta täysin rinnoin. Sitä vain harmittelen kun hain tuota hoitovapaata tuohon 2,5 v ikään saakka. Työnantaja ei neuvottele enää jatkosta (kaksi kertaa jatkettu). Toisaalta ihan oman rahan tienaaminenkin ja oman kortensa kekoon tuominen houkuttaa. Onhan tässä joutunut olemaan miehen lompakolla koko ajan.

 

[muumimamma75]

Töihin pitäisi kanssa lähteä ensi vuoden alusta- pojalla silloin ikää 2 v 1 kk. Olen viihtynyt kotona todella hyvin ja mielestäni on ihanaa puuhastella kaksin pojan kanssa. Mies on suurimman osan päivästä töissä!
Poika on sosiaalinen, reipas ja sopeutuvainen, joten hoitoon menosta ei varmastikaan isompaa ongelmaa muodostu- on ollut hoidossa ajoittain omilla vanhemmillani, mutta melko vähän, sillä en ole raatsinut olla erossa pojasta- enkä kyllä ole hoitoapua tarvinnutkaan kun omia menoja ei ole!
En vaan vielä tiedä hoitopaikasta mitään vaikka olen sitä anonut jo heinäkuussa- perhepäivähoitoonhan pojan pitäisi päästä, mutta paikat ovat kuulema kiven alla. Töihinpaluu ei liiemmin kiinnosta ja sitä himmentää vielä tämän hoitopaikasta tietämättömyys.
Tämä on kuitenkin jo toinen hoitovapaaerä eikä minullekaan enää kolmatta myönnetä- mahdollisuus olisi kyllä ollut rahallisesti olla pidempäänkin kotona, mutta ajattelin käydä välissä töissä, sillä haaveilen toisesta lapsesta...
Tuntuu jotenkin inhottavalta viedä lapsi vieraalle hoitoon, mutta sellaistahan se elämä on- jossain vaiheessa tämä on kuitenkin tapahduttava...Itselleni ei kyllä olisi yhtään sen helpompaa viedä lasta hoitoon vasta 3-vuotiaana eli siinä mielessä ihan sama vaikka se tapahtuu jo nyt!

 

[Pinokkio]

Palasin töihin pari kuukautta takaisin. Neiti oli silloin 1v 4kk. Itsellä oli ensin hirveän paha mieli asiasta, vaikka kotona olokin alkoi selkeästi jo tympiä, en silti olisi halunnut palata töihin ja viedä pikkuista hoitoon. Itse olen aina elänyt kovin työkeskeisesti ja työni myös vaatii sitä, joten pelkäsin myös ongelmia työn ja perhe-elon yhteen liittämisestä. Menin työmaalle viikkoa aiemmin aikaa kuluttelemaan samalla kun tyttö oli ekaa viikkoa hoidossa. Oli vähän kuin harjoitteluviikko molemmille. Tyttö jäi hoitoon mielellään ja äiti tunsi miten työhalut oikeen vyöry yli, - piti oikeen toppuutella itteään. Yllättävän hyvin on kaikki mennyt. Tyttö viihtyy hoidossa, vaikka kiukutteleekin enempi välillä kotona. Työt ovat lähteneet hyvin ja olen pystynyt yllättävän hyvin sumplimaan työt ja perhe-elon erikseen, vaikka kehitystä vielä siihen hieman kaipaan. Unet ovat hieman vähiin jääneet sekä miehelle pitäisi antaa myös aikaa enemmän. Itse olen tyytyväinen, vaikka yhteisiä leikkien kulutettuja kalsaripäiviä kyllä väliin kaipaa ja perheen yhteisiä hetkiä, jotka työaikojen takia vähäisiä. Osattu kuitenkin nauttia niistä vähistäkin täysin siemauksin.