Toivonko liikoja, väärä käsitys parisuhteesta?

[Käsitykset hämärtyneet]

Ihmettelen suuresti onko minulla sitten ihan väärä käsitys parisuhteesta kun ei mikään suhteeni ole ottanut toimiakseen: ongelma on se että huomaan olevani aika yksin suhteessa, seurustelen mutta elän, olen, teen kaikkea yksinäni. Toinen huitelee maailmalla, milloin töissä milloin missäkin, aina on syy olla jossain muualla.

Näin on ollut aina suhteissani, minä "rakennan kotia" yksinäni, tulen töistä kotiin ja teen ruokaa josta osa jää syömättä siihen saakka kun toinen tulee myöhään kotiin (jos haluaa edes syödä), katselen telkkaria kunnes alkaa väsyttää sen verran että menen nukkumaan. Välillä keksin itselleni muutakin puuhaa ja käyn kahvilla ystävillä jne., mitä sitä nyt arki-iltoina keksiikin. Toinen tulee sitten kun jo nukun tai on jo myöhä. Siinä meidän yhdessäolo, nukumme samassa sängyssä. Ja aamulla sitten hei heit ja hyvät työpäivät. Viikonloppuisin myös usein työjuttuja jotka vievät koko päivän, tai sitten baari vetää puoleensa, siinä sitten keksit itsellesi järkevää tekemistä taas yksiksesi.

Mitä ihmiset sitten tekevät parisuhteessa yleensä? Onko ihan vieras käsitys että töiden jälkeen tullaan kotiin, vietetään aikaa yhdessä, tehdään ruokaa, ollaan..? Ja lähdetään sitten ehkä harrastusten pariin? Onko sellaista seurustelua enää olemassa?

 

[On tietenkin]

Vaan oliskohan niin, että sellaisten seurustelijoiden ei sitten enää tarvitsekaan pyöriä nettipalstoilla? Ne elävät. Onnellisina elämänsä loppuun asti, jopa, jotkut ainakin.

 

[Parisuhteellinen]

Mitä ihmiset sitten tekevät parisuhteessa yleensä? Onko ihan vieras käsitys että töiden jälkeen tullaan kotiin, vietetään aikaa yhdessä, tehdään ruokaa, ollaan..? Ja lähdetään sitten ehkä harrastusten pariin? Onko sellaista seurustelua enää olemassa?

Me yleensä tulemme töistä kotiin, käymme kaupassa, laitamme ruokaa, syömme, teemme kotitöitä, katsomme telkkaria/leffoja, teemme ristisanoja, juttelemme, harrastamme seksiä, käymme lenkillä/uimassa, tapaamme ystäviä - käymmempä joskus baarissakin tai ulkona syömässä.

Nyt jäämme molemmat valitettavasti työttömäksi ja minua puolestaan pohdituttaa se, että nyt pitäisi keksiä ns. omaa tekemistä kyllä molemmille - ellemme siis löydä tai edes toinen löydä - töitä ennen työttömyyden alkua, sillä jokaisessa suhteessa pitää mielestäni olla myös ns. omaa tilaa, jos on yhdessä 24/7, on se mielestäni vähän liikaa.

 

[entä seurustelu?]

Aloittajalta kysyisin, että mitä hän teki näiden kumppanien (miesten?) kanssa seurusteluaikana? Vai jäikö seurustelu kokonaan välistä?

Tottakai parisuhteessa tarvitaan aikaa omille harrastuksille, mutta yhteisetkin harrastukset ovat tärkeitä.

Ehkä alkuperäinen hakee liikaa parisuhdetta ja tekee sen nimenomaan palvelemalla kumppaniaan. Toinen huomaa saavansa helposti lokoisat oltavat ja kodinhoitajan itselleen.

Alkuperäisen pitäisi ensin kunnioittaa itseään ja muuttaa yhteen vasta sellaisen kumppaninen kanssa, joka viihtyy hänen seurassaan eikä odota pelkkiä kodinhoitopalveluja.

Seurusteluaika on sitä varten, että ehtii tutustua toiseen. Siinä ehtii keskustella tärkeistä elämänarvoista. Tutustuessa myös oppii toisen luonteesta yhtä sun toista.

 

[kokemusta on..]

Mulla on ollut tuollaisia kumppaneita aikaisemmin, kuten ap kuvaili. Valitettavasti näistä miehistä ei ole ollut yhtään mihinkään, ja onneksi suhteet ovat kariutuneet. Viina ja kaverit kun ovat olleet tärkeämpiä kuin meidän yhteinen aika ja minun kanssani vietettävä aika. Nähtiin vain silloin kun herralle sattui passaamaan.

Nykyiseni taas pitää kuin kukkaa kämmenellä, parempaa en olisi voinut toivoa. Mutta sanoisin, että jos se suhde on tuolla tolalla niin parempi ehkä harkita uudestaan, saatko siitä suhteesta irti mitä haluat, vai koitatko yksin pitää sitä juttua kasassa.

 

[onon]

Mullakin on ollut mies, joka ei arvostanut yhteistä aikaa juurikaan. Ja eroonhan se suhde päättyi. Jos toinen tuntee olevansa suhteessa yksinään ja asiasta sanoo eikä kumppani ota asiaa kuuleviin korviinsa niin ongelmiahan se tietää. Omasta mielestäni jos olen parisuhteessa niin tykkään viettää aikaa kumppanin kanssa ja puuhailla kaikenlaista yhdessä.

 

[onni on lusikassa]

Mullakin on ollut mies, joka ei arvostanut yhteistä aikaa juurikaan. Ja eroonhan se suhde päättyi. Jos toinen tuntee olevansa suhteessa yksinään ja asiasta sanoo eikä kumppani ota asiaa kuuleviin korviinsa niin ongelmiahan se tietää. Omasta mielestäni jos olen parisuhteessa niin tykkään viettää aikaa kumppanin kanssa ja puuhailla kaikenlaista yhdessä.

Ihanaa että joku toinenkin! Me 24/7 yhdessä eikä yhtään kaivata muita. Nyt rakennetaan uima-allasta ja pikku yrttimaata

 

[-ap-]

Kiva kuulla että toisenlaistakin seurustelua on olemassa . Olen vain tainnut törmätä sillä lailla "vääränlaisiin" tyyppeihin, että heille yhdessäolo kumppanin kanssa ei ole ollut niin tärkeää. Pari aikaisempaa pitkäaikaista kumppaniani ovat eromme jälkeen rauhoittuneet ja alkaneet viettää tavallista arkea perheineen kaikkineen, minun kohdalleni ei vain ole vielä osunut sellaista miestä joka olisi halunnut rauhoittua kanssani. Pitää vissiin vain koittaa löytää sellainen mies joka viihtyisi joskus kotonakin yhteisissä askareissa.

Olen ajatellut että alan elää omaa elämääni ja unohdan edes olevani parisuhteessa. Enemmän omia menoja myös viikonloppuisin vähän kuin sinkku olisi. Mutta ei tietenkään pettämistä. Jos joku varteenotettava tyyppi osuu kohdalle, mikä estää tekemästä muutosta? Ja ellei nykyinen tajua siinäkään kohtaa tehdä asioiden eteen mitään, se on hänen häpeänsä. En syytä ketään siitä mitä he ovat, on sitten vain niin erilaiset elämäntilanteet ja asiat jotka ovat tärkeitä. Olkoon sitten niin. Onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä.

 

[Parisuhde 24/7]

Me työskennellään yhdessä - eli vietetään 24/7 aikaa ! Se mikä työltä jää , vietetään lasten kanssa , matkustaen - harrastaen perheenä. Emme kaipaa ns omaa aikaa , emmekä viiletä baareissa. Toki tanssimassa käymme yhdessä !

Emme osaisi muunlaista kuvitellakaan , ja parisuhteemme voi hyvin. Ollut näin jo
15 vuotta !

 

[onni on lusikassa]

Jo 26 vuotta oltu ja hommailtu! "Kyllä elämä on ihanaa": matkustellaan, mökkeillään ja veneillään (kalastetaan/ravustetaan), kasvatetaan koiria ja lapsia. Nikkaroidaan ja harrastetaan puutarhaa. Välillä mieltä virkistävää vapaaehtoistyötä ym.

Rakastan seesteistä keski-ikää. Moiskis sille.


Onnea kaikille onnensa löytäneelle.

 

[mummu nutturapää]

Kiikkustuolissa ollaan ja jo 56 v yhdessä. Tulkeehan peräässä!

 

[yks tavis]

Minä ja mieheni olemme yhdessä noin 15 tuntia vuorokaudessa - siis silloin kun olemme kotona. Päivällä käymme työssä ja saaamme aivan riittävästi ulkopuolista seuraa - että muut menot eivät todellakaan kiinnosta kumpaakaan.
Emme käy edes työpaikkojemme juhlissa, kun haluamme olla toistemme seurassa vapaa-aikanamme.
Olemme kumpikin niin luovia ihmisiä ,että aika ei todellakaan ole ikinä tullut pitkäksi toisen läheisyydessä - jokainen päivä on jollainlailla erilainen - emme ole kaavoihin kangistuneita.

 

[Mies 50 / ap:lle]

Ihmettelen vaan että miksi olet alkanut suhteeseen ko. miesten kanssa?
Eikö jo seurusteluvaiheessa käy ilmi heidän käytöksensä?
Laitapa jonkin verran tiuhempi seula päälle kun/jos vielä otat itsellesi kumppanin.

 

[mummu ja rollis]

Ihmettelen vaan että miksi olet alkanut suhteeseen ko. miesten kanssa?
Eikö jo seurusteluvaiheessa käy ilmi heidän käytöksensä?
Laitapa jonkin verran tiuhempi seula päälle kun/jos vielä otat itsellesi kumppanin.

Kaikille ei käy mäihä mutta toivottavasti kaikki saavat osansa, mikä heille kuuluu

Onnea ap:lle: hyviä ihmisiä on, joihin voi luottaa. Kyllä vielä löydät omasi: narsistit ( = ei osaa jakaa elämäänsä ja tuijottaa vaan omaa nöyhtänapaa: minä, minä, minä ...) kannattaa kiertää kaukaa.

 

[no]

Olen ajatellut että alan elää omaa elämääni ja unohdan edes olevani parisuhteessa. Enemmän omia menoja myös viikonloppuisin vähän kuin sinkku olisi. Mutta ei tietenkään pettämistä. Jos joku varteenotettava tyyppi osuu kohdalle, mikä estää tekemästä muutosta? Ja ellei nykyinen tajua siinäkään kohtaa tehdä asioiden eteen mitään, se on hänen häpeänsä. En syytä ketään siitä mitä he ovat, on sitten vain niin erilaiset elämäntilanteet ja asiat jotka ovat tärkeitä. Olkoon sitten niin. Onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä.

Ei tuokaan ole oikeaa ongelman ratkaisua, vaikka niin yleistä onkin. Mutta se, että tuollaista pystyy edes pohtimaan, niin peili voisi olla paikallaan.

 

[ansa laukeaa]

Olen ajatellut että alan elää omaa elämääni ja unohdan edes olevani parisuhteessa. Enemmän omia menoja myös viikonloppuisin vähän kuin sinkku olisi. Mutta ei tietenkään pettämistä. Jos joku varteenotettava tyyppi osuu kohdalle, mikä estää tekemästä muutosta? Ja ellei nykyinen tajua siinäkään kohtaa tehdä asioiden eteen mitään, se on hänen häpeänsä. En syytä ketään siitä mitä he ovat, on sitten vain niin erilaiset elämäntilanteet ja asiat jotka ovat tärkeitä. Olkoon sitten niin. Onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä.

Ei tuokaan ole oikeaa ongelman ratkaisua, vaikka niin yleistä onkin. Mutta se, että tuollaista pystyy edes pohtimaan, niin peili voisi olla paikallaan.

Mitenkä kauan ap on omaa tilannettaan jo pohtinut. Jos vuosikin on mennyt siinä, että miehelle ovat omat menot aina tärkeitä, eikä häntä näy ei kuulu (ei viitsi edes ilmoittaa, kun myöhästyy, antaa toisen ja molemmille valmistaman ateriankin odotella jne.), niin apn ratkaisu liueta pikku hiljaa omaan elämään on ihan oikea. Tietenkin voisi miehen kanssa ensin yrittää keskustella ja kertoa omista toiveistaan ja pettymyksistään suhteessa.

Kokemuksesta voi kertoa, että miehen poissaolo, olipa syys mikä tahansa perusteltu työ, harrastus tai sosiaalisten suhteiden ylläpito, väljähdyttää välit ja mahdollisuuden läheiseen yhdessäoloon. Moni mies ei ehkä sitä ajattele, koska on toimintakeskeinen ja kuvittelee olevansa siten maailman erinomaisin ja mahtavin. Heidän naiselleen jää vain sivusta seuraajan ja kotihengettären välinearvo.

Se, että ap:n aiemmat miehet ovat (muka) rauhoittuneet uusissa suhteissaan, voi näyttää sellaiselta ulkopuoliselta, joka ei ole mukana 24/7. Luultavasti miehen poissaolo työsidonnaisuuksien, matkojen ja muun osalta vain korostuu, jos/kun perheessä on lapsia. Nainen seurustellessa on yksi itsensä kanssa, mutta perheessä hän on yksin lasten kanssa ja joutuu vastaamaan paljon enemmästä. Omiin menoihin ja harrastuksiin ei enää voi vapaasti lähteä.

 

[Vie käytäntöön]

Ap on ilmiselvästi ihan vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä. Teidän käsityksenne parisuhteesta ja sen tarkoituksesta näyttävät olevan toinen idässä ja toinen lännessä. Näet tilanteen, mutta kuvittelet, että toista voi muuttaa. Valitettavasti ei voi.

Jollet sinä pysty muuttumaan siten, että toimit yhtä erillisesti kuin toinenkin ja olet sellaiseen elämäänne tyytyväinen, kannattaa hommata toinen kämppä ja viedä omat kamat sinne. Aloittaa oma elämä ja jättää nykyinen.

On olemassa myös sellaisia miehiä, jotka arvostavat kumppaniaan ja yhteistä elämää sekä kotia. Katsele sellainen. Jokaiselle on monia sopivia ihmisiä, mutta jos juutut johonkuhun, muut mahdollisuudet menevät ohitse huomaamattasi.

Elä itsellesi, anna sopivan ihmisen tulla, kun aika on. Se tapahtuu itsestään, kun lakkaat etsimästä ja takertumasta. Pidä järki mukana, ennen kuin alat seurustella ja kuulostele, tutkaile ensiksi toisen arvomaailmaa. Millaiset kaverit, työ/opiskelu, koti, siisteys ja harrastukset. Kertovat sinulla tosi paljon hänestä. Elämänkoulu opetti, että kannattaa järjestää tilanne, jossa otetaan kuppia. Kun näet, kuinka ahneesti ja tiuhaan hän siihen tarttuu, teet jotopäätökset siitäkin. Jos kontrolli kaverilla pettää, lempataan ilman muuta sivuun.

 

[näsäviisas]

"Menevän miehen/naisen jäljestä tulee tuleva mies/nainen"

jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee DDD

 

[Kookos-K]

Ehkä monen kannattaisi miettiä sitä miten se millainen mies on tutustuessa vaikuttaa siihen millaista hänen kanssaan on elää arkea. Se hienolta vaikuttava urasuuntautunut ja kaveripiirinsä keskipiste on sitä luultavasti myös viiden vuoden päästä. Ja silloin se ei aina olekaan niin hienoa. Toisaalta se hieman hiljaisempi ja ujompi mies ei ehkä aluksi vaikuta niin kiehtovalta mutta saman viiden vuoden päästä hän luultavasti siinä vierelläsi ja ihan tyytyväisenä viettää rauhallista kotielämää sinun kanssasi.
No tämä oli tietysti kärjistys ja jokaiselle sopii erilainen mies. Mutta silti voisi seurustelun alussa suoda jonkun ajatuksen myös sille millainen mahtaa olla tulevaisuus minkäkinlaisen ihmisen kanssa kun pahin rakkauden huuma on haihtunut.

 

[Sateenvarjokissa]

Varmastikin kannattaisi katsoa peiliin, että miksi ihmeessä katselet sellaisia miehiä, jotka eivät kotona viihdy. Olisiko kuitenkin syynä se, että ihastut sellaisiin miehiin, jotka ovat hyvin aktiivisia: ura on tärkeää, paljon ylitöitä, ehkä paljon reissaamista, iso kaveripiiri, paljon mökki-iltoja yms. kavereiden kanssa, paljon tärkeitä harrastuksia (esim. golf tai metsästys/kalastus). Jos itsekin olet aktiivinen ihminen, niin yleensä heti alkuvaiheessa näkee, että mahdutko sinä mukaan niihin kaveri-iltoihin tai harrastuksiin. Mikäs sen mukavampaa kuin tutustua uusiin ihmisiin (jos on esim. sekaporukoilla mökkiviikonloppuja, joissa miehillä on vaimot mukana) ja harrastaa yhdessä miehen kanssa vaikkapa laskettelua ja kuntosalilla käymistä. Seurustelin kerran erään miehen kanssa, joka oli reissannut tosi paljon ja se kiehtoi minua hirmuisesti. Selvisi kuitenkin, että mies olisi halunnut laittaa kaikki rahansa matkusteluun ja sen vuoksi hän asui pienessä vuokra-asunnossa, vaikka itselleni omistusasunto on aina ollut se paras vaihtoehto. Huomasin, että minä olinkin loppujen lopuksi onnellisin kotona ja tuo mies taas reissussa, joten seurustelu päättyi aika nopeasti.

Voi siis olla, että sinun pitäisi jatkossa katsoa enemmän sellaisia miehiä, jotka eivät ole niin aktiivisesti harrastavia, vaan vähän enemmän kotona viihtyviä. Tutustumisvaiheessa sellaiset kotikissat eivät ole välttämättä niin hirmuisen hohdokkaalta vaikuttavia, mutta ajan myötä tulee esille niitä hyviä puolia kuten luotettavuus, viihtyy kotona, tykkää viettää vaimon kanssa aikaa, tykkää osallistua kotitöihin, haluaa harrastaa asioita yhdessä jne. Tietysti ei pidä hommata miestä, joka on läheisriippuvuuteen asti kiinni sinussa, mutta ääripään ihmisiä ei kannata valita muutenkaan.

 

[yhteistä tekemistä riittää]

Oikea ratkaisu ei todellakaan ole alkaa elää kuin sinkku kun on suhteessa. Mikset lopeta suhdetta niin saat elää täysillä sinkkuna ja olet vapaa jos nyt satut jonkun mukavan miehen kohtaamaan?

Minulla on todella sosiaalinen mies, mutta toisaalta minä olen kuitenkin aina etusijalla. Eli jos vaihtoehtona on kaverit jotka pyytää miestä baariin ja minä joka olen suunnitellut että tehtäisiin jotain yhdessä, niin mies valitsee aina minut. Tämä ei sitten tarkoita että mies ei koskaan saisi mennä kavereiden kanssa, tottakai saa ja meneekin. Mutta esimerkkinä vaan siis, että hän itse haluaa mieluummin viettää aikaa minun kanssani kuin muiden. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta.

Mitä sitten tehdään yhdessä? Laitetaan ruokaa, katsellaan leffoja, käydään ulkona syömässä, käydään piknikillä jossain, tehdään pieniä viikonloppureissuja sinne sun tänne, ihan mitä vaan. Melkein kaikkeahan voi tehdä yhdessä, toistemme töihin ei tosin tungeta