Törkeää käytöstä äitiyspolilla!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pallomaha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pallomaha

Vieras
Olen normaalisti tasainen luonne, mutta nyt on kyllä pakko vähän päästää höyryjä! Kävin tänään synnytystapa-arviossa äitiyspolilla, koska esikoinen syntyi hätäsektiolla ennenaikaisena. Olen tässä raskaudessa joutunut olemaan sairauslomalla joulukuusta kipeiden ennenaikaisten supistusten takia, ja osittain ilmeisesti myös tämän takia käynti oli jo nyt, vasta 33. viikolla.

Lääkäri (mies) kysyi vähän niin kuin small talkin omaisesti aluksi että miten voin, ja vastasin siihen että onhan tämä jo vähän tukalaa kun vauva on kääntynyt poikittain ja supistelut estävät liiallisen liikkumisen. Ja siitäkös vasta saarna alkoi! Olen kuulemma saanut ihan liian kevein perustein sairauslomaa, lenkille vain pitäisi tästä lähteä vaikka ihan normaali kaupassa käynti saa supistelemaan tuntitolkulla kipeästi viiden minuutin välein. Esikoisen ennenaikaisuudella ei kuulemma ole mitään merkitystä, liikkeelle vain supistuksista välittämättä pitäisi lähteä, kehtasipa ukko jopa sanoa että mitäs tykkäisin kuntopyörästä! Neuvolan ohjeet sairauslomineen ovat kuulemma vanhentuneita, särkylääkkeen otto tai jopa veden juonti supistusten tiivistyessä pitää kuulemma unohtaa täysin tehottomana, eikä supistusten takia saisi jäädä edes lepäämään.

Liikkumattomuuttani saan nyt syyttää siitä että olo on tukala (no kelläpä ei tässä vaiheessa raskautta jo hieman olisi!) ja liikkumattomuuden riskit ovat tämän lääkärin mielestä pahemmat kuin synnytyksen ennenaikaisen käynnistymisen riskit, siis huolimatta siitä että esikoinen tuli maailmaan täysin ilman varoitusta eli ennenaikaisuuden riski on minulla selkeästi koholla. Kuulemma lihon, saan veritulpan ja sokerivauvan kun en liiku, mutta näistä ukko joutui hieman joustamaan kun huomasi että olen tällä kertaa lihonut 10kg vähemmän kuin viimeksi tässä vaiheessa, sokerini ovat normaalit, jopa matalahkot ja vauvakin on normaalikokoinen (tähän lääkäri tokaisi yllättyneenä että "ei sun vauvas onneksi lihava ole, saat kiittää hyviä geenejäs"). Kun sain välillä suunvuoroa niin kerroin etten suinkaan makaa paikoillani vaan haen kävellen esikoisen tarhasta ja temmellän hänen kanssaan illat ellei supparit äidy sarjatuleksi, en vain voi käydä erikseen lenkillä tai jatkaa töissä. Sanoin myös etten missään nimessä olisi uskaltanut toimia vastoin neuvolan ohjeiden eli jatkaa töissä, varsinkin kun ohjeet hyvin selkeästi oli ettei kipeitä supistuksia kannata tieten tahtoen antaa tulla, kun koskaan ei tiedä missä vaiheessa ne alkavat kohdunsuuta kypsyttää. Lääkäri totesi vain ettei hän minua syytä väärin toimimisesta MUTTA liikkumattomuus on riski ja hän on huolissaan meistä molemmista ja blaa blaa...

Mitään varsinaisia ongelmia minulla ei siis kuitenkaan supistuksen lisäksi ole, verenpaine ok, paino ok, sokerirasituksessa suorastaan loistavan matalat arvot, pissassa ei koskaan mitään vaikka viljelyjäkin on otettu. Tällä hetkellä kohdunsuukin on onneksi yhä onneksi kiinni, joten hyvähän tämän lääkärin on nyt raskauden ollessa jo melko pitkällä kyseenalaistaa neuvolan ohjeet kun tiedetään ettei synnytys ole käynnistynyt supisteluista huolimatta, mutta ei tämäkään mies olisi sitä voinut kuukausia sitten varmasti ennustaa.

Onneksi mies oli mukana, olisin muuten pillahtanut itkuun! Mieskin joutui todistamaan etten todellakaan vain laiskuuttani ole maannut kotona vaan olen yrittänyt kuntoni mukaan jatkaa normaalia elämää ja oikeasti levännyt vain pakon edessä ja mm. kertomaan ollessani riisumassa että ennenaikaisuus mahdollisesti aiheutti esikoiselle kehitysviivästymää ja muita ongelmia (johon tämä pelkkä gyne kuulemma oli todennut ettei ennenaikaisuudella ole ollut sen kanssa mitään tekemistä, joten ehkä poikaamme hoitaneen lastenneurologin olisikin pitänyt käydä tältä kaverilta kysäisemässä mikä esikoistamme vaivaa kun neuropolilla ei syytä viiveille pystytty osoittamaan!).

Siis aaargh! Miksi tuollaisia idiootteja edes päästetään lähellekään herkässä tilassa olevia äitejä?! Minne voin valittaa?
 
Voi mikä ällötys sulle on osunut, helppohan se on kaikkivoipaisena ohjeita jakaa, kun ei raskaus koskaan napsahda omaan kroppaan! Tee valitus, tuollakin ällöytyksellä on pomonsa, todennäköisesti ylilääkäri tms. Jos kukaan ei valita, niin ei tuollainen torvelo muuta käytöstään ja kaikki muutkin äidit joutuvat kärsimään epäasiallisesta kohtelusta.
 
Uskomatonta!
Helppohan se on vierestä arvostella kun ei itse tarvitse kantaa sydän syrjällään huolta maha-asukista. Ei tarvitse miettiä, miten antaa itselleen anteeksi jos raskaus päättyykin jotenkin ikävästi. Ja vain sen takia, ettei ole itse malttanut ottaa ohjeitten mukaan rauhallisesti.

Itsekin olen tällä hetkellä sairaslomalla ennenaikaisten supistusten vuoksi, ja tiedän kokemuksesta, että ei kukaan jaksa huvikseen viikko tolkulla sängyssä maata. Ihan tarpeeksi syyllisyyttä omasta "laiskottelusta" kun muut joutuvat tekemään sinunkin osasi. Mutta se on kuitenkin pieni hinta terveestä lapsesta!

Voimia sinulle!
 
Anteeksi nyt kun en ymmärtänyt. Mutta voisitteko selventää, että mistä se valitus potilasasiamihelle pitäisi tehdä. Olen samaa mieltä että lääkäri olisi voinut tahdikkaammin asiansa ilmoittaa ja ottaa huomioon, että raskaana hormonitkin ovat syynä että loukkaantuu pienestä. Mutta en ymmärrä miten lääkäri käyttäytyi väärin ja perustettomasti? Voisiko joku selventää minulle. Olen its esh:na synnärillä, ja tuollainen on aika normaalia toimintaa. Ystävällisempi olisi tosin voinut olla. Lapsen parasta lääkäri kuitenkin tarkoitti. Plus että oli varmasti oikeassa tuosta lihomisesta ja sen riskeistä. Ja jos on kovin laiska liikkumaan ja huonossa kunnossa, synnytyskin on todella raskas. Kuntopyörä kotiin on itseasiassa aika hyvä idea helppoon kuntoiluun, jossa voi kuitenkin istua.
 
Aika lailla samalla linjalla kuin "En ymmärtänyt"...

Ei nuo lääkärit kuitenkaan ikinä tahallaan sano mitään tai tee sellaisia päätöksiä, että potilaalle voisi koitua siitä haittaa. Kyllä siinä on lääkärillä kovin kovin suuri vastuu potilaasta. Aivan varmasti ei tämäkään lääkäri halua, että hänen hoitovirheensä takia joku joutuisi kärsimään, sillä hänenhän nilkaansa hoitovirhe saattaisi napsahtaa. Kyllä lääkärit ihan parhaansa mukaan ammattiaan harjoittavat, toisin kuin monet muut ammattinsa edustajat.

Minä en vain voi uskoa, että lääkäri ilkkeyttänsä toimisi asiakkaansa edun vastaisesti. Aika raskaita ja varmoja syytöksiä täytyisi esittää, että näin on. En tosiaan sano ettäkö ap olisi varmasti väärässä esittäessään näitä syytöksiä, mutta nettipalstakirjoittelijatkun eivät ole mitään tuttuja, niin ei voi tietää mistä tuulee.

Minulle annettiin n. raskausviikolta 28 viikko kerrallaan saikkua vaikken itse pyytänytkään. Pari viikkoa katsottiin tilannetta, eikä supparit lakanneet, mutteivat tehneet muutosta kohdun suullakaan, joten menin takaisin töihin noista huolimatta. Rupesin sitten jopa jummppaamaan n. 3 krt viikossa ihan tavis jumpassa ja ylläri ylläri, niin eipä tuokaan kovin lisännyt suppareita. Nyt olen rv:llä 37 ja viimeisessä lääkärintarkastuksessa on kohdun suu ole lyhentynyt kuin 0,5 cm, sekä hieman pehmennyt (ensisynnyttäjä).

Toivottavasti asiat selviävät ja saatte lapsen turvallisesti maailmaan!
 
Erikoissairaanhoitaja ei välttämättä nyt ole tuon lääkärin kanssa oikeassa tuosta lihomisesta ja kunnon huononemisesta ja raskaasta synnytyksestä. Itse olin vuodepotilaana melkein kaksi kuukautta raskausaikana, suihkuunkin kärrättiin sängyllä. Tuona aikana paino nousi ehkä pari kiloa, minkä se nousisi muutenkin, kunto pysyi melkein samanlaisena (tosin pohjakunto oli melko kova) ja synnytys oli oikein mukavan nopea ja helppo. Ja kumma kyllä tuota lepoa ja jopa vuodelepoa todellakin määrätään hoidoksi ennenaikaisiin supistuksiin ja kohdunsuun aukeamiseen. Välttämättä en kuitenkaan mitään muuta valituksen aihetta tilanteessa näe, kuin erittäijn huonon käytöksen.
 
Voi ei. Luulen että olisin lähtenyt pois. En olisi kuunnellut moista, koska ei ole pakko. Olisin mennyt yksityiselle. Tuon lääkärin neuvoilla, ennenaikaisesti syntyneitä olisi varmasti paljon. Ehkä kyseessä oli lähes vastavalmistunut lääkäri, kenellä ei ole vielä hirveästi kokemusta ja ketä jakeli "uusia" suosituksia. Todellakin kun mietin noita neuvoja omaan tilanteeseeni, niin huh.

No onneksi en itse tarvinnut saikkua, kun olin määräaikaisessa työssä ja jäin kesällomilta 2vk ajan työttömäksi ennen äitiyslomaa. Onneksi sain suppareitten estolääkityksen, että pystyin edes jotain tekemään. Kun "ilman syytä" oli kivuliaita suppareita, enkä päässyt oikein edes autolla kauppaan.
 
"""Ja jos on kovin laiska liikkumaan ja huonossa kunnossa, synnytyskin on todella raskas. Kuntopyörä kotiin on itseasiassa aika hyvä idea helppoon kuntoiluun, jossa voi kuitenkin istua."""

Jaa no entäs jos ei pysty? Jos supparit ovat niin kivuliaita, että pelkkä jonnekkin lähtemisen valmistelut ovat liikaa. Esim. suikussa käyminen, vaatteiden pukeminen, hiusten harjaaminen, kassin pakkaaminen.

Vai kuntopyörä. Kuka ihme näitä suosituksia tekee. Nuo pätee ehkä kivuttomiin suppareihin. Mene ja tiedä. Synnytykseen ei 1-2kk "kuntoilulla" ole vaikutusta, itselläni ei ainakaan ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja En ymmärtänyt:
Anteeksi nyt kun en ymmärtänyt. Mutta voisitteko selventää, että mistä se valitus potilasasiamihelle pitäisi tehdä. Olen its esh:na synnärillä, ja tuollainen on aika normaalia toimintaa. Ystävällisempi olisi tosin voinut olla. Lapsen parasta lääkäri kuitenkin tarkoitti. Plus että oli varmasti oikeassa tuosta lihomisesta ja sen riskeistä. Ja jos on kovin laiska liikkumaan ja huonossa kunnossa, synnytyskin on todella raskas. Kuntopyörä kotiin on itseasiassa aika hyvä idea helppoon kuntoiluun, jossa voi kuitenkin istua.

Pelottelu lihomisesta, veritulpasta ja hankalasta synnytyksestä olisi ehkä ollutkin paikallaan JOS olisin vain vuodelevossa ja lihoisin hullun lailla, mutta kun paino ja kaikki arvot ovat kunnossa ja ennen kaikkea elän supistuksista huolimatta lähes normaalia elämää, haen mm. lapseni hoidosta joka arkipäivä kävellen (n.40min lenkki) ja yritän muutenkin pysyä aktiivisena ihan mielenterveyteni vuoksi, kuitenkin siinä rajoissa että voin nimenomaan välttää vuodelepoon joutumisen. Lääkäri ei joko halunnut tai viitsinyt kuunnella tätä, kun olin erehtynyt kommentoimaan oloani sanalla "tukala", siihen mies vain palasi kerta kerran jälkeen ja saarnasi "liikkumattomuudesta" joka ei siis kohdallani pidä paikkaansa. Toki myös lepään päivän mittaan jotta jaksan touhuta illalla enemmän, mutta eikö sitä suositella tässä vaiheessa raskautta jo ilman supistuksiakin?!

Ja ajatus kuntopyörästä on naurettava, vauvani on perätilassa jalat edellä ja potkii lujaa rakkoon ja peräsuoleen, enkä voi edes kuvitella miltä tuntuisi hinkata kiikkerän pyörän päällä. Ja koska ihan normaali arki (mm. kolmivuotiaan pukeminen, kaupassa käynti, rauhallinen kävely) saa nimeomaan kipeitä supistuksia tulemaan jopa viiden minuutin välein useamman tunnin ajan kerrallaan, niin en todellakaan ymmärrä miksi lääkäri suosittelisi lisää liikuntaa! Siinä mielessä yritän iloita uutisista, ettei näitä kipeitäkään supistuksia ilmeisesti enää tässä vaiheessa tarvitse heti säikähtää, mutta en silti lähde sille linjalle että tieten tahtoen hankin niitä koko päiväksi, koska se viimestään vie sängynpohjalle makaamaan.

Niin pahalta kuin lääkärin suoraviivaiset oletukset terveydestäni pelkän ulkonäön perusteella tuntuivatkin (ylipainoa = raskausdiabetes ja iso vauva, totuus on että vauva on alle käyrien ja sokerini ovat ihanteelliset; sairauslomalla = sohvalla makaamassa, oikeasti kuitenkin pyrin pysymään aktiivisena), niin ehkä kaikkein törkeintä oli kuitenkin kaikkien huolieni vähättely ja niille suorastaan pilkallisesti nauraminen. Esikoiseni oli kuolla syntymäänsä ennenaikaisuuden ja perätilan takia, ja nämä molemmat seikat ovat vaikeuttaneet pojan alkutaipaletta huomattavasti. Myös tällä kertaa on ollut merkkejä synnytyksen liian varhaisesta etenemisestä (kipeät supistukset) ja myös tällä kertaa vauvani on yhä perätilassa. Vauvan asentoa lääkäri ei kommentoinut millään tavalla, ei edes tarkistanut missä mikäkin osa on ennen kuin itse kysyin ovatko jalat todellakin alimpana. Tällä tiedolla on suuri merkitys mikäli vedet menevät ennenaikaisesti (niin kuin viimeksi), koska silloin tulee lähteä sairaalaan ambulanssilla ja lujaa! Asun puolen tunnin matkan päässä sairaalasta ja esikoinen syntyi reilun tunnin päästä vesien menosta, jolloin kohdun suu oli auennut ilman yhtään kunnon supistusta kuuteen senttiin, ja nyt siis supistelee päivittäin. Kaikesta tästä huolimatta lääkäri koki tärkeimmäksi keskittyä "liikkumattomuuteeni", edes vauvan vointia hän ei kommentoinut sanallakaan, eli ilmeisesti syke löytyi eikä mitään poikkeavaa sen parin minuutin ultran perusteella näkynyt, kai... Neuvolan terkkakin tekee tarkemman tutkimuksen ja vähintäänkin kuuntelee mitä sanon!

Asiassa suututtaa myös se että äitiyspolin pitäisi olla se paikka josta haetaan tarkempaa tietoa ja asiantuntemusta, siksi siellä käynti myös maksaa toisin kuin ilmainen neuvolalääkäri. Nyt minua ei oikeasti kuunneltu eikä oikeaan tilanteeseeni otettu mitään kantaa, vaan jäin ihan tyhjän päälle tämän "asiantuntijan" käsittelyn jälkeen. Lisäinfon sijaan sain vain sontaa niskaan ja lisää stressiä, kun kysymyksiin ei vastattu ja annettiin täysin ristiriitaisia ohjeita jatkon suhteen. Ne vähäisetkin yöunet tässä meinaa mennä kun niin suututtaa ja harmittaa koko käynti. Siksi yritänkin nyt vain unohtaa koko lääkärin ja kuunnella omaa kehoani ja käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä (jota tämän lääkärinkin mukaan minun olisi pitänyt käyttää, siis tarkoittaen että jatkaa vain töissä neuvolan määräyksestä huolimatta ja antaa vain supistella). Toivottavasti saan seuraavalla käynnillä eri lääkärin, tai ainakin silloin tiedän olla varautunut henkisesti puolustamaan itseäni henkeen ja vereen.
 
Järkyttävää! Kylllä tuosta pitäisi jonnekkin pistää valitusta.. Sehän on hoitovirhe, jos sut laitetaan lenkille tai pyöräilemään ja sen johdosta lapsi syntyy huomattavasti ennenaikaisena! Sitäpaitsi ystävällänä lääkärin tarkastuksessa oli paikat kiinni ja kaikki ok ja sai luvan käydä vielä uimassa jne.. Yllätykseksi lapsi syntyikin sitten vauhdilla ennenaikaisena muutaman päivän päästä tarkastuksesta!! Että se siitä varmuudesta vaikka kohdunsuu olisikin vielä kiinni ja "kypsymätön" synnytykseen!!

Ei kannata tuommosista urpoista välittää, teet just niin paljon/vähän kuin tilasi antaa myöden!!
 
Kyllä mustakin lääkärin kommentit kuullostavat kovin kummallisilta ja ainakin käytöksestä voi antaa palautetta. Esikoiseni syntyi viikoilla 35+5 ja synnytystä edelsivät ennenaikaiset supistukset. Itse en ymmärtänyt niistä tarpeeksi valittaa ja vaatia pääsyä tutkimuksiin ja näin sitten kävi. Tyttö oli syntyessään melko voimaton, eikä jaksanut imeä rintaa kuin vasta noin kuukauden iässä. Lisäksi hän joutui valohoitoon keltaisuuden vuoksi.

Toista odottaessani supisteluihin kiinnitettiinkin huomiota herkemmin ja olinkin sairaslomalla kuusi viikkoa ennen äitiysloman alkua. Tällöin tilanteeni oli aika lailla samanlainen kuin APlla. Esikko oli hoidossa ja hain hänet kävellen kotiin PKsta. Muuten otin rauhallisesti ja kakkonen syntyikin vasta viikoilla 38+1 ja oli esikkoa huomattavasti tomerampi ja jaksoi syödä ja nukkua hyvin. Pari viikkoa siis tekee vauvan kehityksessä paljon ja kannattaa kyllä kuunnella itseään ennenmmin kuin riskeerata vauvan terveys.

Lääkäreiden ja terveydenhoitohenkilökunnan ammattitaidosta voisin sen verran sanoa, ettei minulla ainakaan ole kovin hyvää kuvaa siitä. Viimeksi käydessäni neuvolassa tapasin terveydenhoitajan, jolle tuntui parvorokko olevan ihan uusi ja tuntematon tauti. Appiukkoni on lääkäri ja häneltä olen saanut kaikkein kummallisimmat ja loukkaavimmat kommentit vammaisten lastemme hoidosta. Hänen mielestään esimerkiksi autistisia piirteitä omaavalle 5-vuotiaalle ihmisiä rakastavalle pojalle laitokset ovat hyviä paikkoja, joissa ei ole liikaa virikkeitä, vaan pienet huoneet, joissa on vain sänky ja pöytä. Tarjosi tätä meidän jaksamisen ensimmäiseksi avuksi, kun tosiaan elämä kahden sairaan+vammaisen kanssa on vähän rankkaa. Muitakin täysin tunteettomia mielipiteitä on laukonut. En tiedä, että mikä on syy ja mikä seuraus. Tekeekö lääkärin ammatin harjoittaminen täysin tunteettomaksi vai hakeutuuko tähän ammattiin sellaiset, jotka pystyvät latelemaan minkälaisia diagnooseja vain ilman tunteenhäivää.

Myöskin KELAn asiantuntijalääkäreiden asiantuntemattomuus on meille tuttua ja yhdelle ollaankin jo hankittu varoitus tekemällä kantelu terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen.

Tunnustan, että olen katkera, mutta ei lääkärit tosiaankaan ole mitään kaikkitietäviä olentoja, vaikka niin usein kuvittelevatkin.
 
Kiitos kommentistasi Taukku! Tilanteesi esikoisen aikaisen syntymän ja seuraavan raskautesi suhteen kuulostaa todella kovin samanlaiselta, ja on kiva kuulla että vastaavassa tilanteessa on sinullekin suositeltu sairauslomaa jotta raskaus jatkuisi normaalin mittaiseksi. Ja kun rauhallisemmin ottaminen on vielä tuottanut tulosta täysiaikaisen vauvan muodossa, niin mikäs sen parempaa!

Soitin neuvolaan kuulumiset äitiyspolilta, ja kerroin myös tästä tökeröstä käytöksestä. Lääkärin nimen kuultuaan terkka ei vaikuttanut kovin yllättyneeltä kertomastani, tosin ei kyllä korrektisti sanonut muuta kuin että jätetäänpä tämä käynti omaan arvoonsa. Rivien välistä kuitenkin ymmärsin etten ole ainoa joka on joutunut tämän lääkärin murjomaksi, joten oloni parani ainakin hiukan kun sain vähän ymmärrystä. Ja kyllä täällä purkautuminenkin kummasti auttaa: saa asiat järjestykseen omassa päässään, ja kyllähän myötätunto ja "kanssapöyristys" tuntuu myös mukavalta! :)
 
Ero ainakin meidän kahden lapsen kunnossa oli niin valtava, että kyllä tosiaan kannattaa kuunnella itseään.

Se jäi vielä sanomatta, että kun nyt odotan kolmatta lastamme, niin kyllä sekä neuvolan terveydenhoitaja (ei se sama, josta mainitsin) että neuvolalääkäri totesi, että tässäkin raskaudessa on ennenaikaisuuden riski ja sairaslomaa tullaan myöntämään hyvinkin herkästi. Olivat siis kumpikin sitä mieltä, että rauhallisesti ottaminen auttaa pitämään lapsen masussa tarpeeksi pitkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja En ymmärtänyt:
Anteeksi nyt kun en ymmärtänyt. Mutta voisitteko selventää, että mistä se valitus potilasasiamihelle pitäisi tehdä. Olen samaa mieltä että lääkäri olisi voinut tahdikkaammin asiansa ilmoittaa ja ottaa huomioon, että raskaana hormonitkin ovat syynä että loukkaantuu pienestä. Mutta en ymmärrä miten lääkäri käyttäytyi väärin ja perustettomasti? Voisiko joku selventää minulle. Olen its esh:na synnärillä, ja tuollainen on aika normaalia toimintaa. Ystävällisempi olisi tosin voinut olla. Lapsen parasta lääkäri kuitenkin tarkoitti. Plus että oli varmasti oikeassa tuosta lihomisesta ja sen riskeistä. Ja jos on kovin laiska liikkumaan ja huonossa kunnossa, synnytyskin on todella raskas. Kuntopyörä kotiin on itseasiassa aika hyvä idea helppoon kuntoiluun, jossa voi kuitenkin istua.





Just... että tämmöstä henkilökuntaa synnärillä... toivottavasti en itse joudu "uhriksesi"...
 
En ihan kaikkia pitkiä viestejä jaksanut lukea, mutta kerron kuitenkin miten minulle kävi Naistenklinikan äitiyspolilla. Menin sinne minua pitkään hoitaneen lääkärin lähetteellä. Lääkärini oli sitä mieltä, että minulle ainoa synnytystapa olisi sektio. Ensimmäinen käynti oli viikon 10 tietämillä. Utelin tietenkin jatkosta ja miten tämä minun hoitoni äitiyspolilla tulee jatkumaan. Tähän lääkäri sanoi, että "Älä nyt sellaista murehdi. raskaus on vasta niin alussa, että tulevaisuudesta on ihan turha puhua vielä yhtään mitään. Tämä raskaus voi ihan hyvin mennä vielä kesken. " ...Siis voitteko kuvitella miten rohkaisevaa! Mitään erityistä keskenmenoriskiä minulla ei edes ollut.

Toinen lääkäri taas kehoitti venyttelemään enemmän, kun välilevy reistaili raskauden aikana ja kipu oli kova. Yksi puoskari taas oli sitä mieltä, ettei sektio ole tarpeellinen, vaikka minua hoitanut HUSissa toimiva professori oli nimen omaan sitä varten minut sinne lähettänyt.
 
Eka lääkäri ois voinu olla hieman tahdikkaampi. Toinen lääkäri on voinut olla aivan oikeassa vaihtoehtoisella hoitokeinolla. Kolmas lääkäri on saattanut olla enemmän oikeassa kuin lähetteen tekijä. Aina sitä pitää alkaa vääntämäään kättä...
 
Tahdikkuutta vaaditaan paljonkin hoitohenkilöstöltä kun raskaana olevien hormonit hyrrää ja mieli on herkkä. Mutta tottahan se on, että kyllä sitä liikuntaa tarttis harrastaa raskauden alusta asti omien voimien mukaan tietenkin. Älä pahoita mieltäsi, ei kyse ollut kuitenkaan mistään henkilökohtaisesta loukkauksesta. Eikä tässä nyt todellakaan mihinkään valitukseen kannata ryhtyä, ei ne johda mihinkään kun kyse ei ole mistään hoitovirheestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itkuiita:
Tahdikkuutta vaaditaan paljonkin hoitohenkilöstöltä kun raskaana olevien hormonit hyrrää ja mieli on herkkä. Mutta tottahan se on, että kyllä sitä liikuntaa tarttis harrastaa raskauden alusta asti omien voimien mukaan tietenkin. Älä pahoita mieltäsi, ei kyse ollut kuitenkaan mistään henkilökohtaisesta loukkauksesta. Eikä tässä nyt todellakaan mihinkään valitukseen kannata ryhtyä, ei ne johda mihinkään kun kyse ei ole mistään hoitovirheestä.

No ihan pelkästä hormonireaktiosta tässä ei tosiaankaan ole kyse, vaan kyllä valitukselle olisi ihan perusteet. Nimittäin lääkärin ohjeet olivat niin kertakaikkisesti suositusten vastaisia että niitä noudattamalla saattaisin käynnistää synnytyksen joka "parhaimmassa" tapauksessa päättyisi ennenaikaisen vauvan tuloon (lääkäri kommentoi että viikon 30 jälkeen syntyneet ovat elinkelposia, eli anna tulla vaan jos on tullakseen!) ja pahimmassa tapauksessa vauvan vammautumiseen tai jopa meidän molempien kuolemaan. Esikoisen kanssa nimittäin oli meidän molempien, mutta etenkin vauvan, hengenlähtö todella lähellä, joten ihan tuulesta temmattua ei sairausloma tapauksessani ole. Ja koska en kuitenkaan ole tähänkään asti ollut vuodelevossa vaan nimenomaan harrastanut liikuntaa koko ajan lähes päivittäin kuntoni rajoissa, ei liikkumattomuuden riskeistä pelottelulla ollut mitään perusteita.

Mitä taas valituksen tekemiseen tulee, oli perusteita tai ei, niin en aio siihen ryhtyä. Rahaa en ole vailla, ohjeita en aio missään nimessä noudattaa eli en usko vauvani olevan vaarassa lääkärin lausunnoista huolimatta, joten ainoaksi syyksi valituksen tekoon jäisi vain lääkärin näpäyttäminen eli tavallaan kosto. Ehkäpä valitus hieman saisi miehen miettimään tapaansa ottaa vastaan potilaita, mutta luultavasti sillä ei tämän miehen käytökseen olisi kuitenkaan mitään vaikutusta. Omaa oloani valitus ei helpottaisi mitenkään, sillä kokemaani mielipahaa, vihaa ja stressiä se ei poistaisi, päinvastoin pitäisi asian pinnalla pidempään.

Valituksen sijaan kyllä eilen soitin äitiyspolille, ja sanoin että haluan jutella käynnistäni koska siitä jäi niin paha maku suuhun. En olisi uskonut kuinka voimakkaasti käynti voisikaan vaikuttaa, mutta koko odotuksestani katosi hetkellisesti kaikki ilo, sillä aina vauvan liikahtaessa muistin lääkärin ivalliset kommentit enkä voinut olla miettimättä myöskään esikoisen maailmaan tuloa ja pelkoa tämänkin vauvan dramaattisesta alusta. En ole käynnin jälkeen pystynyt kunnolla nukkumaan, vaan yöllisten vessareissujen jälkeen olen jäänyt sänkyyn pyörimään ahdistuneena ja itkuisena, niin pahaa teki. Kun lopulta jouduin toissayönä luovuttamaan puhtaasti ahdistuksen takia unen suhteen kokonaan ja nousemaan ylös, niin päätin että jotain täytyy tehdä että pääsen yli tästä käynnistä.

Juttelin pitkään aivan ihanan kätilön kanssa joka kyseli hieman yksityiskohtia käynnistäni sekä raskauksistani. Lääkärin toimintaan hän ei varmaankaan edes saa ottaa kantaa, mutta sanoi kyllä että voin tehdä valituksen lääkärin käytöksestä ja hoito-ohjeista, joten siitä ymmärtäisin että hänenkin mielestä mielipahani on oikeutettua. Olettaisin että jos hän olisi ollut lääkärin ohjeiden kanssa samaa mieltä, hän olisi yrittänyt "kompata" lääkärin neuvoja, jos se kerran olisi parasta minulle ja vauvalleni. Ihanan ja kannustavan asenteen lisäksi tärkeintä puhelussa oli kuitenkin se, että kätilö lupasi etten ensi kerralla joudu saman lääkärin vastaanotolle. Näin kuulemma toisinaan toimitaan, sillä kaikkien kemiat ei vain kerta kaikkiaan pelaa, ja tietystikin on tärkeintä että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi hoitohenkilökunnan kanssa. Tämä helpotti suunnattomasti, sillä nyt voin olla varma etten ensi kerralla joudu kotiin kyynelissä vaan saan asiallista kohtelua ja ihan oikeasti tietoa ja neuvoja jatkon suhteen.
 
Lääkärien suurin pelko on, että heidän ammattitaitonsa kyseenalaistaan. Jos teet lääkärin käytöksestä valituksen ja se johtaa toimenpiteisiin, niin on jopa mahdollista, että lääkäri parantaa tapojaan.

Itse en myöskään suostuisi enää saman lääkärin pakeille. Itse asiassa olen itse kovin loukkaantunut yhden terveydenhoitajan puheista ja tehnyt päätöksen, että jos hän jostain syystä olisi minua ottamassa vastaan, niin poistuisin paikalta. Ja tämä terkkari ei edes aiheuttanut mitään haittaa lapselle tai minulle, vaan suhtautui vain vähättelevästi tilanteeseeni. Kemiat ja kommunikointi ei vaan toiminut ollenkaan.
 
Raskaana olevat naiset on kyllä kauheita kitisijöitä. Olen kyllä itsekin paksuna ja eksyin tänne kun halusin selvittää mitä ennen aikaisesti auenneesta kohdunsuusta kirjoitellaan. Ja ihan kauheeta kitinää. Huh huh. Aivan yliherkkää sakkia.
 

Yhteistyössä