Törppö mies vai kommunikointiongelma, osa 205. Nimimerkillä "Ärsyynnyinkö aiheesta?"

[Hmph]

Oon kirjoitellut pitemmän aikaa noin nelikymppisen miehen kanssa. Sinkkuja ollaan siis molemmat. Ollaan tutustuttu ja mies on ehdotellut treffejäkin. Mä oon periaatteessa ollut ihan valmis tapaamaankin, mutta mulla ei ole ollut aikaa. Nyt tässä oli muutaman kuukauden hiljaisuus, kumpikaan ei kirjoitellut toisilleen. Mulla oli omassa elämässä juttuja, jotka vei täysin energiani.

Nyt sitten mies lähetti taas viestiä. Kyseli mitä kuuluu jne. Joten mä vastasin, kerroin että on ollut vaikeaa ja sairautta ja kriisiä jne. Ja mitä tekee mies? Ohittaa sen ihan tyystin sanomalla että "sellaista se elämä joskus on" ja kysyy jos voitais tavata?

Siis täh?

Eikö tuossa kohtaa ois ollut kohteliasta edes hiukan tarttua tuohon, kun toinen sanoo että on ollut vaikeaa? Kysyä edes että toivottavasti ei mitään vakavaa sairautta tms. Mutta ei. Eikö tuo ole kylmää? Vai pelkästään sosiaalisesti törppöä?
Mulla kyllä meni maku koko kaverista tuon jälkeen. Ei siinä, en mä nyt ois pelkästään itsestäni halunnutkaan puhua, mutta ois se nyt ollut jotenkin miellyttävämpää jos se ois edes jollain tavalla reagoinut tuohon mun vastaukseen. Ja ei, mä en ole mikään "ammattivalittaja", joten kriisit ja ongelmat ei ole arkipäivää mun elämässäni.

 

["vieras"]

mun mielestä ja kuulostaa törpölle.

 

["vieras"]

No mies haluaa torttua eikä raporttia sinun oloistasi, kysyy kohteliaisuuttaan kuulumisia ja niihin kuuluu vastata että kiitos hyvää.

 

[Hmph]

Tulipa sama mieleen tässä kun tuota kirjoittelin. Että se yksi ja ainoako sillä vain onkin mielessä? Ja siksi vastasin ihan rehellisesti, kun tähän saakka ollaan voitu puhua ihan kaikesta ja se on jopa pyytänyt mua kertomaan jos mulla on ollut joku huoli tms.
Ehkä se ei vaan osannut suhtautua asiaani mitenkään? En tiedä. Ärsyttävää.

 

[Aries 78]

Ei tullut mieleen että mies ei uskaltanut astua sen "näkymättömän rajan" ylitse kyselemällä sen enempää sairastelusta..

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

[QUOTE="vieras";26075837]No mies haluaa torttua eikä raporttia sinun oloistasi, kysyy kohteliaisuuttaan kuulumisia ja niihin kuuluu vastata että kiitos hyvää.[/QUOTE]

Tämä tuli minullekin mieleen. Ei ole kiinnostunut kuulemaan tai juttelemaan mistään sen kummemmasta.. Ja jos sinulle nuo viimeaikaiset ongelmat on ollut iso juttu niin väkisinkin se loukkaa kun toista ei kiinnosta edes kuulla mitä ne ovat olleet. Toisaalta taas, kirjoitettua tekstia voi olla vaikea tulkita oikein.. jos itse olet kirjoittanut aiheesta lyhyesti, ilman että selität niistä enempää, voi toinen tulkita sen niin ettet ehkä edes halua aiheesta enempää jutella? Että aihe on arka tai liian henkilökohtainen.

 

["jakke"]

Vaikeuksien kuunteleminen on raskasta hommaa. Siksi mies ei mielellään kuuntele niistä vaan väistää tilanteet parhaansa mukaan. Miehen näkökulmasta ajateltuna menneistä vaikeuksista puhuminen on turhaa, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Kuuntelijaksi sopii parhaiten naispuolinen ystävä tai terapeutti.

 

["sasa"]

Joten mä vastasin, kerroin että on ollut vaikeaa ja sairautta ja kriisiä jne. .

Tuohan on vähän tuollaista naamakirjatyyppistä kalastelua. Olisit suoraan kysymykseen vastannut suoraan, etkä harrastanut tuollaista huomiohuoraamista: Kysy lisää, kysy lisää...

 

["Sirkkeli"]

No ei tuo niin törppömäistä ollut. Hyvin miesmäistä kyllä

 

[ihme mies]

Tyypillistä naisten ylianalysointia.

 

["vieras"]

Eivät nämä ole mitään smalltalk aiheita suhteellisten vieraiden ihmisten kesken.
Puhumalla itse ympäripyöreästi sairaudesta, toit esille lähinnä sen että et halua aiheesta enempää puhua.

"Joten mä vastasin, kerroin että on ollut vaikeaa ja sairautta ja kriisiä jne."

 

[Sellaisia ne on....]

Itse kerroin taannoin eräälle ihmiselle, kun aihealueeseen liittyen muutenkin keskusteltiin; että pelkään äitini kuolevan ja oikeastaan olen jo siihen varautunut (alkoholismi). Toinen vastasi että,niin, kaikkihan me joskus kuollaan, oikein huolettomalla äänenpainolla.

 

[evita]

Mies voi olla törppö. Mutta voi myös olla, että hän ei uskalla ryhtyä etenkään ei-naamakkain keskustelemaan vakavista asioista.

Miehillä ja naisilla viestintä on niin kovin kovin erilaista hyvin usein. Jos kumpikin ymmärtäisi paremmin juuri tätä erilaisuutta, niin avioerojen määrä varmaan romahtaisi.

 

["nainen"]

No kyllä mää näkisin, että jos ei ole ihan hirveän tuttu, niin ei tuollaisista sillain lähdetä utelemalla uteleen, vaan toinen puhuu jos haluaa ja that its. Jos kerrrot ympäripyöreesti, että huonosti menee tjms. niin takaisin tuleekin ympäripyöreetä...