Heippa!
Vihdoinkin sellaisessa kunnossa (erityisesti henkisesti) että pääsen tänne kirjoittelemaan meidän kuulumiset.
IHANA TYTTÖ SIIS TULI MAAILMAAN 8.6 klo 16.21 Pituus 53.5 mutta alkuperäistä painoa en vieläkään tiedä, sitä tuskin on mitattukaan siinä rytinässä...
Itse olen jo kotiutunut, mutta tyttö on vielä vastasyntyneiden teholla. Sielläpä me miehen kanssakin kellonympärystät asustamme tytön vierellä.
Huh, rankemman kautta meni tämän tytön maailmaantulo...nyt onneksi elämä näyttää jo hymyilevän ja uskalletaan olla toiveikkaita ja onnellisia.
Kaikki alkoi siis 8.6. aamuyöllä puoli viideltä meni lapsivesi. Se näytti aavistuksen vihreältä, mutta se ei aiheuttanut toimenpiteitä kun sykkeet ja arvot oli normaalit.
(Käynnistystä ei siis koskaan tarvittu.) Synnytys kesti 12h ja meni koko ajan hienosti, kunnes ponnistuksen jälkeen tyttö tuli maailmaan elottomana ja häneltä imettiin keuhkoista valtavat määrät likaista lapsivettä. Se ei auttanut tyttöä virkoamaan ja sitten tyttöä jo vietiinkin lujaa. Itse jäimme orpona odottelemaan uutisia ja jouduimme odottaa niitä tunnin!!! Elämäni hirvein tunti!! Kukaan ei vastannut kysymyksiimme muuta kuin että lääkärit tekevät parhaansa...Hoitajien kasvoista yritimme päätellä tilanteen vakavuutta ja vakavilta ne näyttivät. Eräs puolituttu kätilö tuli onnittelemaan, mutta pidätteli itkua..Siitä pystyi päätellä jo aika paljon.. Käytävältä kuului kun lääkärit ja hoitajat juoksivat.. Joka kerta kun synnytyssalin ovi avattiin, pelkäsin että sieltä tullaan esittämään osanotto... Huh kun alkaa nytkin itkettää kun muistelee tuota karmeaa kokemusta!
Tyttöä oli elvytetty pitkään painelemalla ja lopulta hänet oli saatu hengityskoneeseen. Siinä hän vietti pari päivää ja onneksi alkoi lopulta hengittää itse! Tyttö oli ensimmäiset kolme päivää kylmähoidossa eli ilman vaatteita ja peittoja kylmän geelipatjan päällä maaten,ja ruumiinlämpö pidettiin 34.5 asteisena. Tämän tarkoitus oli suojata aivoja. Pitkä eloton aika kun on suuri riski aivoille... Oli ihana lopulta edellispäivänä saada tyttö peittojen alle lämpimään. Antibioottia menee maanantaihin asti ja se hoitaa keuhkoissa olevaa tulehdusta. Maanantaina fysioterapeutti tulee tutkimaan liikkeitä, tiistaina tutkitaan aivosähkökäyrä ja keskiviikkona aivojen magneettikenttä.
Tällä hetkellä on menty hurjasti eteenpäin alun kaoottisuudesta huolimatta, mutta vielä on edessäpäinkin matkaa ja jännitettävää. Erityisesti pelottaa mitä aivoille kuuluu..
Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeintä että tyttö on elossa ja hengittää itse!
Viime päivinä on koitettu jo rintaruokintaa ja vaippojen vaihtoakin ja tytön on saanut vierelleen köllimään. Voi noita ihania hetkiä! Ne antavat voimaa jaksaa eteenpäin.
Nyt ei voi kun toivoa parasta ja pistää kädet ristiin.
Elämä opettaa välillä niin karulla tavalla, että mitään ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Terve lapsi on lottovoitto!
Nauttikaahamme jokainen lapsistamme, ne ovat todellisia lahjoja!
Niin ja onnea Tinkalle, tytöillämme on siis sama syntymäpäivä