¤TOUKOKUU2006¤

Heips pitkästä aikaa!

Eilen oli toinen synnytysvalmennuskerta ja voi itku sentään kun se oma terveydenhoitaja on kipeä. Siellä oli valmennusta pitämässä sellainen kivikautinen muija ehkäisyneuvolan puolelta ja se jotain ympäripyöreästi selitti ja heitteli kalvoja piirtoheittimeen. Tunnissa olikin valmennus ohi enkä kyllä voi sanoa oppineeni yhtään mitään uutta. Onneksi tänään on synnärille tutustuminen jossa pidetään oma synnytysvalmennustunti. Jos siellä kerrottaisiin vähän perusteellisemmin kaikesta...

Haahuilen vielä aamutakki päällä,ei jaksais tehdä yhtikäs mitään vaikka tänään ei paikkoja pahemmin kolotakaan. Eilen oli lonkat kipeät ja toinen puoli alaselästä. Sitten oli myös alavatsalla ilkeää tunnetta,mahtaako vauvan pää kunnolla kiinnittyä... Pissallakin sai puolen tunnin välein käydä. Viime yön kuitenkin nukuin paremmin kuin pitkään aikaan vaikka illalla ajattelin että varmaan synnytän jo ens yönä

Olettekos jo miehiänne kieltänyt juomasta enempää kuin muutaman oluen että autolla pystyy ajamaan,synnytystä ajatellen? Oma mies ei muutenkaan yleensä kolmea saunaolutta enempää juo kotosalla,jos jotain saunailtoja on niin siellä kyllä vetää perseet olalle Ensi viikonloppuna olis tuommoinen saunailta ja kyllä hän sinne puolestani saa mennä eikä tarvi lasiin sylkeä. Sovittiin että on viiminen känni-ilta ennen synnytystä.
Asia erikseen tietysti jos lauantaina oloni on kovin outo tai tuskainen niin sitten täytyy kattoa uudestaan. Kun ei näistä päivistä etukäteen tiedä,olo voi olla täysin toinen kuin mitä edellisenä päivänä.

Jos ottaisi itseään niskasta kiinni menis edes ruokaa tekemään...

 

Heips,
minulla oli eilen viimeinen neuvolalääkäri. Kaikki ok, niinkuin ennenkin. Kohdunsuu oli pehmentynyt ja lyhentynyt kahteen senttiin, joten ainakin jotain on alkanut tapahtuakkin. Vaikka eipä se kerro siitä, että pian tapahtuisi lisää. Minulla kokonaispainonnousu oli jo melkein kymmenessä kilossa, mutta nyt viimesinä viikkoina se on tipahtanut parisen kiloa. Hassua, kun minusta tuntuu, että olen vain lisännyt herkkujen syöntiä. Kyselin lääkäriltä vauvan painoarviota. Hänen mukaansa vauva olisi syntyessään noin kolme ja puoli kiloinen (+/-100g). Joten melko normaalin kokoinen. Vuavveli on ollut jo raivotarjonnassa yli kuukauden verran, mutta ei ollut kuulemma kovin alas vielä ""porautunut"". Tällä hetkellä ei kai ole mitään esteitä normaalille alatiesynnytykselle, jota itseasiassa toivon viimeseen asti(ellei vauvalla hätää).

Pari päivää sitten silittelin jo vauvelin vaatteet ja viikkailin ne lipastoon. Samalla keräsin joitain vauvan tavaroita sairaalakassiin, mutten vielä mitään omia. Kaikki on periaatteessa valmista vauvaa varten, pikkutarvikkeet kylläkin vielä puuttuu ja saa hetken aikaa vielä puuttuakin. Hankinnat on lähinnä siksi jäissä, koska äitiyspäiväraha maksetaankin vasta jälkikäteen.

KOulua olis vielä muutama päivä, kiinnostus on kyllä nollassa, mutta kai se olisi vielä jaksettava. Yöt on menny heräillessä ja asentoa etsiessä sekä masun kiristyksiä seuraillessa. Viimeyönä nukuyin ihan luksuspitkään putkeen melkein kolme tuntia. Ei siis mikään ihme, että yöunet venyy iltayhestätoista aamuyhteentoista niinä päivinä, kun ei ole mitään sovittua aamumenoa. Juu, mutta jospa sitä keksis tälle päivälle jotakin puuhaa...

 

Heips!
Neuvolassa käyty. Kaikki ihan ok. Painoa tullut +500g,vko.
Ulkona tosiaankin ankea loska keli. Ei keväästä tietoakaan!
Supistelee aikas paljon.Vauva alhaalla.Sf mittakin meni alle alakäyrän- johtuu vauvan laskeutumisesta. Olo on aika tukala - painontunnetta. Th käski ottaa rauhallisesti.

Saa nähä kuka ensimmäisenä synnyttää? Vai onko jo synnyttäneitä toukokuulaisia?

Käytättekö tukivöitä? Minkä merkkisiä - onko mielyttäviä?

 

Mäkin kyl kallistun peruuttamisen puolelle jos meitä on vaan kaksi osallistujaa... Otetaan uusiksi sitten vaikka joskus vauvojen kanssa

Joku muukin oli suunnitellut aloittavansa leipomisurakan pakastimeen... Mä tein juuri ison pellillisen mustikkapiirakkaa ja pullaakin olen jo leiponut... Mitähän seuraavaksi?! =D

 

Terve!

Leipokaa te, jotka jaksatte ja ehditte. Mulla alkaa olla tyypillinen kevätstressi, eikä yhtään helpota se, että la lähestyy... Se deadline ei sitten jousta, eikä sen jälkeen tehdä hetkeen rästiin jääneitä töitä.

Huomenna on neuvolan kontrolli, jossa katsotaan, että kohtu kasvaa tasaisesti, kun lääkärin miitaamana saatiin käyrään kumma möykky.

Pakenen tästä kahville miettimään kurjaa kohtaloani ja kevään viivästymistä. (huomatkaa apea olotila...)

 

Morjens!

Terveiset neuvolasta. Kaikki oli hyvin ja kondiksessa. Hempparikin oli noussut 109:stä 128, että olin onnellinen. Eli kyllä se ruokavalio on tepsinyt, no joo monasti loppupuolella hemppari nouseekin keskivaiheen matalista arvoista, jos on noustakseen.

Minä myös kuulun näihin ""lopen uupuneisiin"" aina väsyttää vaikka kuinka nukun lähes päivittäin 1-2 tuntia ja yöunet päälle. Kerran yössä käyn pissalla, no sitten kääntyilen. Onhan nuo yöt vähän katkonaisia, mutta veljet sit kunnon yö niin kummasti on virtaa.

Etelä-savossa pilkahtaa aurinko pilven takaa, ihanaa. On tuolla valolla kumma voima ja energiaa antava taika.

 

edelleen yhtenä kappaleena...........
tämä päivä meni töissä. niinkuin arvelinkin, oli siellä muutaman laskun teko odottamassa ja sitten meni aikaa tietty sähköpostin setvimisessä. käytiin syömässäkin pomon ja yhden työkaverin kanssa, olipa hyvää ruokaa ;o)

aamulla soittelivat neuvolasta ja kyselivät taas siitä sairaslomatodistuksesta. neuvolalääkärin mukaan kuulemma todistus olisi pitänyt kirjoittaa sairaalassa ja sitä nyt pohtivat... itsehän hän multa työnteon kielsi?!!
päätyivät sit siihen, että kyllä neuvolalääkäri sen VARMAAN kirjoittaa - eikä ole soittoa kuulunut, joten odottelen josko huomenna posti sellaisen toisi. miten yhdestä sairaslomatodistuksestakin voi tulla tällainen soppa?
sitten kyselivät että eikö sairaalasta annettu kontrolliaikaa lääkärille. sanoin ettei ollut mitään puhetta, joten vaihdettiin ensi viikon terkkariaika taas lääkäriaikaan...

en ole huomannut olotilassa mitään muutosta eli ei ole hajuakaan edetäänkö tässä lähemmäs synnytystä vai ollaanko stopissa. töissä sanoivat että vatsa olisi paljon alempana kuin ennen, mutta en itse osaa ottaa kantaa.
supistuksia tulee samaan tahtiin kuin ennenkin - nukkumisen kanssa ei ongelmia - KUUMA on koko ajan (jopa ulkona joutuu käärimään hihat ylös....)...

perheklubilla on toukokuisilla pyllistykset meneillään - tuolta peräpäästä pitäisi kuulemma näkyä sellainen sininen viiva joka vissiin pitenee syntymän lähentyessä (en nyt muista miten sitä ""luetaan"" - heh heh)....... enpä taida viitsiä kurkata - lähentyy se synnytys ilmankin ;o)

 

Huomenia,

nousin jo seittemältä, kun ei vaan nukuttanut Mies ihmettelee, kun toinen sais nukkua, mutta ei vaan nuku...

Tämä aamu on mennyt miettiessä uusia ompeluprojekteja. Innostuin suunnittelemaan pinnikseen sellaisen kankaisen tavaralokerikon ja reunasuojuksen. Päiväpeitonkin voisi tehdä, mutta tuleekohan sitä käytettyä?

Nyt odottelen malttamattomasti, että kangaskauppa aukeaa kymmeneltä! Onko tässä ketjussa ketään muuta, joka on hurahtanut käsitöihin?

Juu, tänään ei siis enää yhtään tympäise kotona olo.. Mielialat vaihtelee päivästä toiseen, taitaa hormoonit hyrrätä!

Eilen tuli käytyä Hulluilla päivillä, ja löytyihän sieltä jotain kotiin kannettavaakin: vauvalle farkkuhaalarit (ihanan pehmoista kangasta!), potkupuku, muovinen ruokalappu + lusikka, jättipakkaus puhdistuspyyhkeitä, pari vesilelua, Pentik-pupu ja korvien puhdistus puikkoja.

Synnärillekin on nyt tutustuttu, ei ollut ollenkaan pelottava paikka! Me siis mennään Kättärille. Synnytyssalikin oli pastellinväriseksi sisustettu, ei mitenkään liian tekninen paikka. Ja nyt sitten on nähty vastasyntynyt vauvakin livenä, olipas lutuinen tapaus

 

Uusi viikko uudet kujeet taas!!

Pakko kommentoida tuota sinistä viivaa, kommentoin sitä jo siellä perhiksen puolella eli se sininen viiva rupee useimmilla näkymään vasta SYNNYTYKSESSÄ koska se osoittaa synnytyksen edistymisen eli periaatteessa pyllistelyt tässä vaiheessa on todellaki turhia ja aika monet tuntuu luulevan sitä normaalia persvakoviivaa täksi synnyttäjän viivaksi, mitä se EI ole. Sitä vaan käytetään monissa maissa sisätutkimuksen sijasta, mutta suomessa harvat kätilöt tuntee kyseistä viivaa joten suomessa sit tehdään hyvinki paljon turhia sisätutkimuksia kun sen synnytyksen edistymisen vois tarkistaa tuosta sinisestä viivastakin.

Muuten ei mitään uutta. Vähän virkeempi päivä tänään ku mitän eilen, mutta niskat on kyl aivan jumissa! Nyt tekis kyl hieronta nannaa...

 

Neuvolakuulumisia:

Viikkoja 34+5
Paino +1.029/viikko -ENNÄTYS
Verenpaine 130/78
Kohd.pohj.kork. 32
Syke 150
Liikkeet ++

Raivotarjonnassa ollaan ja laskeuduttu jo toooosi alas. Ei meinannut tuntea enää päätä kun oli jo niin alhaalla. Ihmekös öisin aina painaa niin julmetusti tuonne luihin Ei kuulma pitäisi pystyä enään kääntymään

Täällä on toinen käsityöihminen: itse olen hurahtanut nyt kotona ollessa taas pitkän tauon jälkeen noihin ristipistotöihin... Joulun aikaan kotona ompelin myös paljon lakanoita yms. vauvalle kun siellä on ompelukone. Nyt just muutama viikko sitten anoppi soitti (ovat tulossa käymään pääsiäisenä) ja aikoi ostaa mulle ompelukoneen... en tiedä mitä sillä osaan ommella mut eiköhän sitä opi =D

 

Tällä viikolla pitäisi käydä synnytysvalmennuksessa, mutta minäpä olen huitsin nevadassa ja skippaan koko jutun.

Olen vieläkin onnistunut välttämään synnytyksen ajattelemista, siksi se ei pelota (siis normaalisynnytys). Sektiokammo on. Hirveä ajatus, että maha vedettäisiin auki. Vaikka se sitten käytännössä olisikin helpompi operaatio kuin rankka alatiesynnytys...

Tuli mieleen, että miten kaikkien kapealanteisten äitien kävi entisinä aikoina. Lähtikö henki, kun vauva jäi jumiin? Vai kiskottiinko ne vauvat jotenkin ulos (mikä myös kai merkitsi hengenlähtöä, kun verensiirtoja ei ollut)?

Joku väitti, että miestä kohtaan sektion valinta olisi huomaavaista, kun tietty paikka ei veny. No, minä en miehen takia viitsisi liittyä Huomaavaiset synnyttäjät ry:n listoille.

Otin muuten fillarin käyttöön. Tasapaino ei ole muuttunut, mutta voimat ovat kadoksissa. Eli sotken pienellä vaihteella ja hitaasti. Ja hetkittäin tuntuu, että vauva porautuu kohti satulaa - lievästi epämukavaa.

Nukkuminen katkoo täälläkin kylkeä vaihtaessa.

 

Eilen oli neuvolantäti kotikäynnillä. Kaikki oli ok - pissa puhdas, sf-mitta 32 ja vauvan syke 137. Viimeksi vauvan syke oli välillä 170 eli hyvin tuntuu vaihtelevan. Verenpainetta, hemoglobiinia ja painoa ei katsottu kun kerran oli kotikäynti mutta viikon päästä sitten taas katsotaan nekin. Kahdella edellisellä neuvolakäynnillä kätilö oli sitä mieltä että vauvan pää oli alaspäin mutta nyt epäili vahvasti että pää olisi ollut oikean rintani alapuolella... Että saas nähdä onko kaveri nyt sitten perätilassa. Vielähän hän mahtuu kääntymään ja kahden viikon päästä minulla on synnytystapa-arvio niin siellä sitten viimeistään nähdään varmasti miten päin hän on. Maha on yhä tosi korkealla eli tuskin kaveri on lähiaikoina tulossa... Jos hän tosin istuu mahassa pää ylöspäin niin hän kuulemma onkin korkeammalla. Ehdin jo tuossa henkäistä helpotuksesta kun pää on ollut alaspäin useamman viikon (ilmeisesti) mutta nyt sitä saakin ruveta jännittämään osaako kaveri kääntyä pää menosuuntaan. Muuten tuo haastattelu oli ihan ok. Juteltiin tukiverkostoista, omista odotuksista, arjen järjestelyistä, muutoksista itsessä jne. En nyt tuosta sen valmiimmaksi tullut mutta eipä tuosta nyt haittaakaan ollut.

 

Olitteko Nanna eilen siellä Kättärillä? Me nimittäin oltiin eli mahdettiinkohan olla samaan aikaan.

 

Piti Kaklille vielä sanoa,e ttä aika jännä juttu tuo neuvolatädin kotikäynti. Siis en ole koskaan kuullut, että semmoisia tehdään raskausaikanakin. Vauvan synnyttyähän se on ihan tavallista. Onko muillakin neuvolatäti tehnyt kotikäynnin?

 

Terve!

Taas on käyty neuvolassa ja olen oikea malliodottaja Kaikki menee hyvin, arvot kohdallaan, ei turvotusta, eikä liikaa painonnousua. Vauva oli havaintojeni mukaan kääntynyt lähtökuoppiinsa ja terkkari totesi olevan tosi alhaalla. Se ei oo mitenkään negatiivista, jos ei supistele ja minullahan ei ole sitä vaivaa ollut kohdun kasvupyrähdyksen jälkeen. Ja selällään saa nukkua, jos itselle ei tule paha olo. Kroppa kyllä kuulemma hälyttää, jos vauvalla ahdistaa. Ja vauvakin saa hepulin mahassa, jos sen hapensaanti vaikeutuu.

Minä en oo uskaltautunu hulluille päiville ollenkaan. Siellä on niin kamala vilske ja ihmiset rynnii toistensa päälle, että menettäisin vain hermoni.

Laskeskelin tuossa äippä""loman"" tenttimäärää ja näyttää olevan ainakin kuus tenttiä tulossa vielä tälle keväälle. Kamalaa! Toivotaan nyt, että kaikki menee läpi, eikä tartte alkaa synnytyksen jälkeen opiskelusta stressaamaan. Kesälle jää vaan yks tentti, johon toivon mukaan ehtii vähän valmistautua... Olispa isillä kans tissit.

 

Heipodei!

Kylläpä täällä on taas keskusteltu! Oli tuossa muutaman päivän 'nettipimento'..outoa oli kun on tottunut että lähes joka päivä pääsee surffaamaan.. No joka tapauksessa täälläkin kaikki hyvin nyt; alkuviikosta venäytin selkäni enkä mitään pystynyt tekemään vaikka kuin ärsytti nurkissa pyörivät villakoirat.. Olen nähkääs melkoisen pedantti -luonteenpiirre joka varmastikin joutuu venymään kun vauva tulee...

On kyllä mukavaa tämä kotona oleminen! Kiva puuhastella. Aloin pesemään vauvanvaatteita ja kylläpä niitä onkin paljon! Itse en ole niitä paljoakaan ostanut mutta olenkin sitten saanut tutuilta aikas paljon. Jää varmaan monet käyttämättäkin. Minäkin olen muuten käsityöihmisiä, mulla on koulutustakin alalta vaikken sitten ikinä olekaan käsityöalalle töihin hakeutunutkaan. On se mukavaa kun osaa ite väsäillä vaatetta yms. Tähän mennessä en ole vielä paljoa tehnyt mutta täytyy varmaan tehä hieman isompaa, sellaista alkaen 74 senttistä college tms housua vois tossa joku päivä saumuroida. Imetystyynyn tein ja säästöä tuli reilusti. (-; Sänkyyn tarvii kans tehä semmonen pehmuste kun haluan hieman korkeamman mitä kaupoissa on tarjolla..ja tuleehan sekin edullisemmaksi ite tehä. (ainahan ei ite tekeminen tuu edullisemmaksi niin kuin kaikki käsityöimmeiset tietävät mutta ainaskin saa uniikkia!)

Eka kerta synnytysvalmennustakin on takana ja täytyy kyllä todeta etten siitä paljon mitään irti saanut. Saas nähä mitä se seuraava kerta sitten sisältää. Kai sen sairaalakassinkin vois joku päivä pakkailla... Ai joo muuten, mittailin tuon masunympäryksen: komeat 115cm! Taitaa olla porukan isoin. (-; Vaikka eihän nuo ympärykset tietty suoraan verrannollisia oo kun ollaan kuiteskin niin erikokoisia muuten. Mulla on kyllä lantiokin levinny joten luulenpa että ensi kesänä joutuu tehä tuttavuutta 'isojen tyttöjen' mallistojen kanssa kun mikään vanha ei mee päälle. Toivottavasti kilot (tähän mennessä n.12kg) sitten alkaa tippumaan kun imetys käynnistyy ja pääsen taas kunnolla liikkumaan kun muahan on ne supparit kans vaivanneet jo pitkään.

Kuulumisiin isomahaiset!

-macadamia & 'jörrikkä' 34+1

 

tulin vielä nopsasti kirjoittamaan ennen tehistä... kuuma on ollut taas koko päivän ja kauhea jano - oon juonut varmaan kaksi litraa vettä + mehut + limsat + piimät + maidot. vatsa on pinkeä kuin jalkapallo ja ahistaa...
mulla on nyt viime päivinä/öinä alkanut tekemään pahaa jos makaan selälläni. se rajoittaakin yöunia aika lailla, joten parina viime yönä en ole nukkunut kauhea hyvin. joinain hetkinä jopa vasemmalla kyljellä makaaminen tekee huonoa, en tiedä mistä se sitten johtuu.....
mutta nyt soffalle töllöä katsomaan!

 

Huoh. Poika nukahti just. Taas siellä väänsi vaikka mitä kuvioita, unikuvioita. Pitää pussata puput, nallet, Kallet ja hiiret.

Tänään siis jo rv36+0, että vähiin käy ennen kuin loppuu =) Teimme pojan kans tuossa lenkin tuonne Cittariin, katsastaa tuota välikausipuku tarjontaa. Yksi Remu ois ollut 92cm, no onneksi kokeilin, sillä ei toivoakaan, että se olis mennyt syksyllä. Päädyn siis Reimateciin Prismasta ja saan viel alennusta =) Inhottaa kun noita kamppeita ei syksyllä oikein ole.

Vauvan jutut on laitettu, vaatteet pesty, sänky pedattu, kaukalon jalusta pitäis autoon laittaa. No kunhan haemme sen pojan istuimen niin saadaan kaukalo kerralla omalle paikalle ja poika kuskin taakse. Enään ei siispä oikeestaan puutu kuin se vauva =)

Niin kun tuosiaan kävelen mentiin tuonne Cittariin, niin kyllä tosiaan alkaa tuntumaan, ettei tässä yksin kävellä. Välillä oikein vauva kunnolla painaa tuonne alas päin, tulee sellanen paineen tunne. Mutta muuten ei sit olekkaan mitään. Ja nuokin tuntemukset ovat kyllä niin hetkellisiä ja saapihan sitä jo näillä viikoilla alkaa hieman tuntumaankin.

 

Huomenet!

Ihana hyvin nukuttu yö takana, on tosi pirteä olo. Edellinen yö menikin ihan ranttaliksi.
Sinttu, meilläpäin nukkuminen selällään kielletään rv 30 ja siitä eteenpäin, koska kohtu painaa laskimoita ja vauvan hapen saanti heikentyy. Itse en ole koskaan edes voinut nukkua selällään. Ajattelin mainita.
Tuli mieleen...Onko sulla ollut hengästymistä tms. rask.aikana? Kun tossa mainitsit että vasemmalla kyljellä on joskus huono olla. Se kun tuo immeisen pumppu on siinä vasemmalla puolen, niin tekee joillekkin ihan suoranaisen esteen nukkua vas.kyljellä, oli sitten raskaana tai ei. Kummalla puolen sulla vauva on? Mulla on oikealla puolen ja nukunkin mahallaan, siis sillei ""känällään"" tyynyillä tukien ja enempi vasemmalla kupeella.

 

huomenta vaan

selällään nukkumista ei meillä ole kielletty, mutta tiedän kyllä että äidillä tulee ensin huono olo ja sitten vasta vauvalla - sillä tavalla vauva on kuitenkin ""turvassa"". mä olen tähän asti pystynyt nukkumaankin selällään ja vauvakin on ihan terve ja liikkuvainen (myös niissä käyrissä viime viikolla), joten en ole nähnyt syytä olla huolissaan. mutta nyt tosiaan kroppa pitää huolen siitä, etten ole selällään liian kauaa ;o)
kyllähän mä tosiaan hengästyn helpommin nykyään (varsinkin ihan oleskellessa - liikkuminen on edelleen yllättävän kevyttä) ja mulla on joskus todettu rytmihäiriöitäkin - ei tosin nyt raskausaikana.
vauva on vasemmalla puolella ja potkii ja nyrkkeilee oikealle. on ollut jo varmaan 1½kk pää alaspäin, mutta vieläkin ihmettelen että missä on se ""meloni jalkovälissä""-tunne... mulla ei ole mitään sellaista tunnetta ja kävely onnistuu ilman tuskaa ;o)

viime yönä nukuin taas osin vasemmalla kyljelläkin - ja en ole ainakaan vielä tarvinut mitään tyynyviritelmiä. mua on vissiin suotu tällaisella kropalla, joka ei ylimääräisiä kolota - kyljen kääntäminenkin sujuu ilman tuskaa, melkein kuin ei mahaa olisikaan..

mukavaa perjantaita

 

Voi vitsi Sinttu. Ole onnellinen että kyljen kääntö sujuu ongelmitta. Vaikka olen pieni mahainen, niin yöpaidaksi on pitänyt vaihtaa lyhyt toppi, kun meinasin kieppua paidan helmaan ja sotkeentua oikein kunnolla.
Ihana tuo ""meloni-juttu"". Kunhan vauva laskeutuu, niin sitten vasta tulee tuo tunne, ootellaan vaan ja liikutaan ketterästi vielä kun voidaan. Niin ja ei ihan kaikille edes tule tuota pallo-jalkovälissä tunnetta.

Mä meen jatkamaan hommaa jota inhoan yli kaiken---silittäminen, yök.

 

Uutta viikkoa taas.

Meillä pitäisi siivota ja mulla on kyllä motivaatio nollassa sen suhteen... Lähden käyttämään auton huollossa, joten pääsen rahoista tehokkaasti eroon myös tässä kuussa. Rahasta puheenollen, oli ihana kuulla miehen suusta, että hän on tyytyväinen palkkaansa Se on joutunut vauvan tulon takia kiinnittämään tosissaan huomiota rahankäyttöönsä, joka pahimmillaan oli sitä amerikkalaista tyyliä, että koko tili menee luottokorttilaskuun ja kuukausi eletään taas luotolla. Mun hepuloinnilla ei muutosta tullut, mutta vastuu alkoi ilmeisesti painaa, kun on tulossa isäksi. Nyt on luottomaksujen niska taitettu ja miehestä tuntuu taas siltä, että sillä on omaa rahaa. Ja kyllä on stressi mullakin hellittänyt, kun oon aina ollut tarkka rahan kanssa ja säännöstellyt niin, että loppukuustakin on. Hirveää seurata toisen kohellusta vierestä. Mun tulot on n. puolet miehen tuloista ja silti se olen minä joka saa vuodessa hivutettua ainakin muutaman satasen säästöön. Mieskin yrittää säästää, mutta se vaan sahaa rahoja eestaas säästö- ja käyttötilin välillä. Ihme tyyppi. Se totesikin joku aika sitten, että taitaisi olla molempien järkevämpi säästää mun säästötilille, että oikeasti kertyisikin ne kaiutin-/sohva-/sänky-/mikämilloinkin-rahat.

Raskaudesta seuraavaksi: ei mitään ihmeellistä. Sintulle oon rehellisen kateellinen, jos kerran pystyt nukkumaan noin hyvin. Mulla on käynyt niin, että pystyn kyllä nukkumaan, mutta vaistomaisesti jätän asennon vaihtamatta, kun se sattuu. Silla seurauksella, että lonkat puutuu pahasti.

Kyllä mulla on rankkojen päivien jälkeen ollut tuo meloni-olo. Ei mitenkään pahasti vielä, mutta kyllä tuo vauveli melko alhaalla köllöttää. Mies osti eilen stetoskoopin, että voin kuunnella mahaääniä. Kyllä se omasta mielestään onnistui sydänäänet löytämään Eläköön Biltema!

Nyt lähden köröttelemään sinne huoltoon. Keskuslukitus reistaa ja ajaminen on aika ajoin hieman hankalaa, jos ei saa autoa edes käyntiin... Toivottavasti pysytään arviossa elikkäs 130€ pitäis olla lasku.

Viikonloppua kaikki, erityisesti työmaillaan ahertavat!

 

Hei vaan. Luin tuossa jokin aika sitten kun Sinttu kuvaili noita supistuksia. Neuvolassa on aina kysytty että supisteleeko ja minä olen aina vastannut että ei tietääkseni. Ovat vaan sitten todenneet, että kyllä sen tuntee sitten jos supistelee - maha kovettuu jne. Olen ajatellut, että ei minulla sitten varmaan supistele kun en mitään erityistä ole huomannut eikä satu. Vauva se vaan venyttelee masussa ja mahani on aina ollut hyvin pinkeä. Nyt olen kuitenkin ryhtynyt seuraamaan masua ja tunnustelemaan sitä vähän pitkin päiviä ja todennut, että kylläpäs muuten supistelee! En tiedä huomaanko kaikkia supistuksia mutta monta kertaa vuorokaudessa niitä kuitenkin tulee. Aikaisemmin olen lähinnä tunnustellut mahaa kun se on tuntunut jotenkin pingottuneelta ja ajatellut, että vatsa vaan on sellainen pinkeä ja jos mahassa on vähän sellainen epämiellyttävä kiristävä olo niin olen tosiaan ajatellut kaveri vaan on poikittain tai venyttelee vaikken mitään liikettä ole silloin tuntenutkaan. Mutta nyt olen tajunnut, että liikkeet ovat liikkeitä ja nämä kovettumiset ja ahdistavat pingottumiset ovat niitä supistuksia... Että hyvä ihme ihminen voi olla tietämätön ;-) Öisin olen jo pidempään heräillyt sillä lailla johonkin ilman syytä mitä en ole aiemmin tehnyt. Silloin ei ole pissahätä, vauva ei potki eikä ole paikat puutuneet - herään vaan. Viime öinä olen sitten tajunnut että supistuksiahan ne on. Muuten olen ihan veltto öisin mutta kun herään ja kokeilen mahaa niin sehän on ihan kivikova ja kiristävä ja kun jonkun aikaa odottelee niin se taas muuttuu pehmeämmäksi. Minulla on raskauden aikana kaksi kertaa lääkäri kurkannut tuonne alapäähän ja todennut että kaikki on ok, mutta siitä on kyllä jo aikaa... Mutta mahani on tosiaan vielä hyvin ylhäällä (ehkä johtuu myös siitä että lapsi on perätilassa) joten tuskin kai on vielä tuloillaan. Ja toisaalta kai viikkojakin on sen verran, että ei kai tässä tarvitse huolissaan olla. Ajattelin vaan kun en nyt ole ajatellut pitää tuota äitiyslomaa tässä ennen kaverin syntymää vaan olla töissä aikalailla normaalisti. No, ensi viikolla neuvolassa voin tietysti kysäistä asiaa... Eipä tänne muuta.

 

viimeistä työpäivää tässä vietetään... kakunkin eilen sain aikaiseksi leipoa. Paperisilppuri on laulanut kun olen ""vähän"" siivoillut pöytää...

huonekasvien tappaminen on erikoisosaamisalaani ja eiköhän firma antanut mulle läksiäislahjaksi orkidean, mikä on kai aika vaikea hoidettava (sain ohjeet kyllä) ... paineita ....

eilen neuvolassa kaikki ok. painokin noussut vaan 550/viikko vaikka pelkäsin että enemmän kun oon syöny viimeiset pari viikkoa aika epäterveellisesti. hemoglobiini oli noussu 129:ään ja ei tarvi kuulema enää joka päivä ottaa rautaa. Hyvä hemppa kuulema hyvä pitää yllä kun synnytyksessä kuiteskin menettää verta jne.

olis kiva juhlistaa viimeistä työpäivää esim. menemällä mihen kans ulos syömään mutta joka sentti on nyt säästettävä ja sitäpaitsi sisko ja sen poikakaveri tulee viikonlopuksi kylään...

jos vaikka jatkais ""töitä"" tai jotain

 

Iltatähdelle - mullahan on tuo vauva laskeutunut jo aikapäiviä sitten. reilu kuukausi sitten tosiaan lääkäri sanoi että tuntee pään niin alhaalla, ettei vauva enää pääse kääntymään perätilaan vaan on tiiviisti ankkuroitunut raivotarjontaan. siksi mietin tuota meloni-juttua, että eikö sen pään pitäisi tuolla alhaalla tuntua pallona?? mutta eipä tunnu ei ja kummiskin ultrallakin on vahvistettu tuo raivotarjonta.........

olen tänään jo siivonnut huushollin ja pessyt vähän pyykkiäkin. tekisi mieli leipoa jotain, mutta meillä on pakastin niin täynnä ettei sinne paljoa mahdu... toissa syksynä kerättiin nin hurjat määrät marjoja, että niitä on vieläkin kymmeniä litroja. mut voishan sitä leipoa heti syötäväksi jotain hyvää - laitetaan mietintään...