Toukokuun vauvat 2010

Lista

--------------------------------------------------------------------------------

Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, - Syntyi 6.5.2010 / rv.39+1 / 47,5cm / 2745g / Poika

Lasketut ajat

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas

 

Kysymys kaikille jakautuneille sekä niille, jotka on tässä raskaudessa käyneet synnytysvalmennuksessa (omasta synnytyksestä ja valmennuksesta on yli 4 vuotta, kun täällä sinne otetaan vain ensisynnyttäjiä):

Miten se supistusten väli laskettiinkaan? Unohdin kysyä neuvolasta, ja googlettamalla löytyy yhtä paljon molempien koulukuntien kannattajia (ja molemmat on varmoja, että heidän tapansa on oikea). Eli oliko se supistuksen alusta seuraavan supistuksen alkuun (niin kuin esim. kuukautiskierto lasketaan) vaiko supistuksen lopusta seuraavan alkuun (silloinhan se olisi varsinaisesti se väli). En muista miten laskimme viimeksi, mutta kuitenkin kysyvät supistusten väliä, kun sairaalaan soittaa tai menee. Siinä vaiheessa kun kesto alkaa olla useamman minuutin, sillä on iso ero, kummalla tavalla laskee. Miten teille neuvottiin?

Tänne ei kuulu kummempia. Mulla on tavoitteena pysyä kasassa tämä viikonloppu, kun esikon yöpäivystäjäksi lupautunut on reissussa. Enkä halua tuhlata hellepäiviä sairaalassa. Toisaalta nyt alkaa olla jo tuskaisan kuuma ja alkaa miettiä, että voisi sitä sittenkin synnyttää mahd. pian. Onneksi tuli viime kesänä hommattua ilmalämpöpumppu, saadaan viilennystä öihin.

Olin keskiviikkona neuvolassa. Täti sanoi, että vauva on vähän laskeutunut (ei kyllä mahassa näy), että ei kuulemma ihme jos vihloo alavatsaa. Epäili, nähdäänkö ensi viikolla, mutta antoi ajan lasketuksi ajaksi eli torstaille. Ja varasi varuilta myös seuraavalle viikolle ajan. Sen voi kuulemma käyttää vauvankin kanssa, jos sattuu syntymään sitä ennen.

Esikoisen kanssa olin ihan varma, että menee yliajalle, mutta syntyikin ajoissa. Nyt sitten kun on kaiken maailman tuntemuksia ja melkein päivittäin miettii, että jokohan kohta lähdetään, niin noinkohan sitä ollaan vielä kuun vaihteessa yhtenä kappaleena...

Toivottavasti vauvalliset saatte ulkoiluluvan pian. Mä kyllä muistelen lukeneeni, että kesävauvan saa viedä heti ulos (jos vaan on terve), mutta hyvähän se on tietty terkkarilta varmistaa. Esikoinen syntyi maaliskuussa (oli tosi hienot kelit, melkein kymmenen astetta lämmintä), ja terkkari-kätilö sanoi silloinkin että noin viikon ikäisenä saa jo hyvin viedä ulos, jos pakkasta ei ole.

Helteistä viikonloppua kaikille.

Sintti 39+1

 

En mä vaan tiedä miten oikeaoppisesti kuuluu laskea supistusten väli.. Mä laskin ainaki silleen, että supistuksen alusta seuraavan alkuun.. Ja toisaalta eipä se itse supistus minuuttikaupalla kestänyt, joten samapa tuo miten sen laskee kai??

Neuvola-täti kävi kotikäynnillä tänään.. Synnärillähän neuvoivat tosiaan sen, miten paljon tuon pitäisi syödä päivässä pullosta.. En ole kuitenkaan moisia määriä saanut läheskään tuolle tuputettua ja kysyin asiasta tältä tätiltä. Täti piti määriä tähtitieteellisinä tuon kokoiselle pojalle ja oli sitä mieltä jo ennen punnitusta, että kyllä tuo on ihan hyvin syönyt.. Minä kun olen tietty miehen kanssa laittanut lapulle ylös kuinka paljon on pullosta mennyt ja mihin aikaan, että pysytään hommassa kärryillä.. Kaksi kun on syöttäjää niin helposti muuten unohtuu.. Punnitus vahvisti asian: kotiin tulon jälkeen painoa tullut pojalle lisää 200g.. Nyt siis painoa 2900g ja ruoka näyttäisi maistuvan tasaiseen tahtiin ja muksu tyytyväinen..

Mulla vissiin on jonkin asteen baby blues menossa.. Tai kyllähän mä jo ennen raskauttakin tiesin, että en tulisi olemaan omimmassa elementissäni kotona avutonta ja täysin riippuvaista vauvaa syöttäen, vaippaa vaihtaen jne.. Mutta nyt kun tämä on arkipäivää, niin myönnettävä on, että vastuu ahdistaa ja odotan, että saisi päiviin monipuolisempaa sisältöä. Tämä onnistuu sen jälkeen, kun poika ohittaa kolmen kilon rajapyykin ja pääsen sen kanssa ulkoilemaan.. Haaveissa olisi, että voisi käydä paitsi kävelyllä myös esim. kirjastossa, kaupoissa, kahvilla jne. Mutta voihan siinä niinkin käydä, ettei tuon kanssa voi mihinkään lähteä, jos rytmiä ei löydy ja koko ajan sitten vain huudetaan naama punaisena..

Mitään ylitseryöppyvää rakkauden puuskaa en ole kokenut, enkä osaa mieltää olevani ihan oikea äiti.. Hiljalleen olen kuitenkin kotona ollessa huomannut, että kiintymys kasvaa ja eiköhän tässä ajan kanssa tuokin korjaannu.. Koitan pukata tähän liittyvät syyllisyyden tunteet sivuun ja muistuttaa, että tämäkin on tosiaan ihan yhtä normaalia kuin tuo "automaattisesti" joillain ihmisillä päälle kytkeytyvä lapseen yltiöpäisesti rakastuminen.. En minä tuota lasta inhoakaan, mutta tunteet eivät tällä hetkellä juuri eroa siitä, mitä tunnen esim. siskoni lapsia kohtaan.

En ole luonnostani äidillinen ihminen, mutta toivottavasti treenin kanssa tämä asia alkaisi sisäistyä ja sujua.. Onneksi sentään mieheni tuntuu rakastuneen poikaansa "automaattisesti" ja osaa olla kaiken suhteen minulle suureksi avuksi..

-Danzee83 + Itiö-

 

Päivitän minäkin listan:

Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, - Syntyi 6.5.2010 / rv.39+1 / 47,5cm / 2745g / Poika

Lasketut ajat

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas

Danzee83, älä vielä huoli äidintunteista, useimmilla ne tulevat jälkijunassa kun omat fiilikset ja hormoonit ovat vähän "laskeutuneet", baby blueskin liittyy siihen kun raskaushormonit romahtavat yks kaks ja kehon pitää sopeutua uuteen tilaan. Kestäähän se hetken sopeutua kaikkeen uuteen, oman kehon muutoksiin jne.

Millaisia määriä teille on sanottu että vauvojen pitäisi syödä? Olen vähän masentunut kaksosten tilasta kun kummallakaan ei ole paino vielä noussut vaan nyt kahden viikon iässä ollaan vielä reippaasti alle syntymäpainon. Tänään taas käytiin lääkärillä punnitsemassa ja saatiin uusi aika tiistaiksi. Tiedä mitä poppaskonsteja tässä kokeilisi. Korviketta menee hieman mutta vauvat syö paremmin rintaa.

Onko Danzee sua neuvottu ettei alle kolmikiloisen kanssa vielä mentäisi julkisille paikoille? Oma lääkärini ei kehoittanut pitämään mitään karenssia, pelkästään että kaikki vieraat pesisivät kätensä. Muttemme ole tohtineet lyhyitä kauppareissuja enempää viedä heitä ulos ja pelkästään hyvällä säällä.

Viikonloppuja!

Birdie

 

Pikainen päivitys, meille syntyi ihana pieni mustatukkainen tyttö tänään 14.05.2010 klo3.51
painoa 3370g ja pituutta 50cm, päänympärys 34cm

Synnytys oli todella nopea, mutta siitä myöhemmin

-S-- + pikku-pupu

 

Älä sinä Birdie turhaan tuijottele käyriä ja sitä, miten paljon taulukoiden mukaan vauvan pitää syödä. Itselleni tuli kanssa paha mieli asian kanssa, kun en todellakaan onnistunut syöttämään vauvalle sitä määrää pullomaitoa, jota synnäriltä neuvottiin.. Kehoittivat syöttämään niin, että kun kotiin päästiin maanantaina olisi kerta-annos olisi ollut huimat 60ml 8xpäivässä suurinpiirtein.. Ja käskivät pyrkiä nostamaan tuota määrää kymmenellä millillä per annos joka päivä, kunnes tuo neuvola-täti tulisi kotiin ja laskettaisiin painon perusteella määrä, jota tuon pitää syödä.

Eli eilen olisi pitänyt synnärin mukaan pojan pystyä imaisemaan kerralla 100ml sapuskaa, joka on sula mahdottomuus paitsi minun, pojan myös neuvola-tädin mielestä. Tällä hetkellä pojan kerta-annos on noin 50-60ml yleensä ja päivässä tulee syötyä sellaiset 500-550ml ja se on kuulemma ihan hyvä. Neuvola-täti sanoi, että se syö minkä syö, mutta mikäli vauva ei itse tajua neljän tunnin jälkeen edellisestä syömiskerrasta itkeä lisää ruokaa pitäisi sitä tarjota.. Muuten voi mennä lapsen rytmillä..

Ei sitä tississäkään mittaria ole, joka maidon määrän kirjaisi ja muutenkin mitä sitä turhia kaikilla käyrillä itseään stressaamaan niin kauan, kun lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä?

-Danzee-

 

Moikka kaikille ketjuun kirjoittaneille ja lukijoille. Onnea niille jotka ovat jo nyytti kainalossa ja onnea teille ja meille, jotka vielä odottavat sen hetken koittavan... Olen lueskellut ketjua mielenkiinnolla, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa aiemmin. Kiitos kaikille kivoista jutuista. Niitä on ollut tosi ihana lukea pitkin kevättä. Itselläni meni jo LA, joka oli 13.5, eli tässä sitä odotellaan edelleen. Raskausaika on mennyt niin helposti, etten sitä viitsi hirveästi hehkuttaa. Töissä olin siihen asti kun pakko oli jäädä lomalle ja vähän ylikin. Yrittäjänä mielessä on ollut tietenkin kaikenlaiset arjestaselviytymisasiat, mutta annan mennä ne omalla painollaan. Nyt olen nauttinut vain mammalomasta ja touhunnut kaikenlaista. Kaapit on siivottu moneen kertaan ja ikkunatkin pesty. Verenpaine on ollut noususuhdantainen, joten neuvolasta käskivät lepäillä muutaman kerran päivässä oikein kunnolla. Tänään olen sitä ainakin noudattanut, koska on ollut niin kuuma etten ole jaksanut mitään tehdä. Nyt helteiden aikaan olen huomannut aiemmin piilossa lymyilleen turvotuksen ilmenevän varsinkin vasemmassa kädessä. Sormet on aivan pökkelöinä jopa aamusta.

"Matkalaukku" synnärille on pakattu ja kaikki olisi suurinpiirtein valmista vauvaa varten. Tarkoitan että henkisesti tunnen olevani vielä puolitiessä valmistautumisen kanssa. Pikkasen pelottaa että synnytys ajoittuisi ensi viikonlopulle, kun mies on kolme päivää reissutyössä. Anopilla on kyllä silloin lomaa, heh, mutta en taida häntä haluta laitokselle mukaan. Menen sitten vaikka yksin. Kädet ristissä toivon että lähtö tulisi vaikka jo ensi yönä... Vauvan sukupuoli on muuten vielä arvoitus. Ultraaja kyllä tiesi sen jo rakenneultrassa, mutta me emme halunneet kuulla

Laitan kuulumisia, kun jotain merkittävää tapahtuu. Ja luen mielenkiinnolla edelleen teidän kuulumisia.
T: K-S ja esikoinen 40+2

 

-S-:lle vauvaonnittelut!

Täällä googletetaan synnytyksen käynnistysvinkkejä... akupainantaa kokeilin jo käsiin ja mies saa testata illalla loput pisteet. Kävin kaupassa reippaasti kävellen. Saunomista meillä harrastetaan muutenkin usein, seksiäkin pari kertaa viikossa, mutta pitää kai lisätä sitäkin (siitä tosin liitoskivut pahenee). Siivoamisen olen korvannut pihatöillä, kun on ollut niin hyvät ilmat.

Kolme yötä sitten valvoin pari tuntia epäsäännöllisen supistelun kanssa. Toissa yönä tuli tasan yksi kipeä supistus. Viime yönä ei yhtään. Sinänsä ihana kun sai nukuttua, mutta vähän väärään suuntaanhan tuo menee

Jos vauva noudattaisi isoveljensä esimerkkiä, synnytys alkaisi tänään. Ainakin meidän kohdalla se myytti on kumottu, että toinen tulisi aikaisemmin kuin ensimmäinen (ellei sitten ole tämän vuorokauden puolella maailmassa, mitä epäilen suuresti). Siis eihän mulla ole vielä edes laskettu aika mennyt, mutta jotenkin sitä on tähdännyt näille tienoille (vaikka on yrittänyt välttää), kun esikoinen tosiaan tuli tässä vaiheessa.

Tänään tosin oli lehdessä, että 1.6. ja sen jälkeen syntyneet lapset saa pneumokokkirokotteen osana rokotusohjelmaa. Joten on sitten joku lohdutus, jos mennään pari viikkoa yli lasketun ajan

Tsemppiä sinnittelijöille ja yhtä lailla vauvan hoitajille. On tämä synnytyksen odottelu kuitenkin niin paljon helpompaa kuin se, mitä kohta on tulossa, että pitäisi vaan ottaa rauhallisesti ja rentoutua, kun vielä voi.

Sintti 39+5

 

Hirmuisesti onnea -S-:lle!!! Sintille tsemppiä viimeisiin päiviin. Vaikka vauvan kanssa on ihanaa, välillä kaihoisasti mietin niitä raskausajan viimeisiä päiviä, kun sai olla vaan Ja K-S, paljon paljon tervetuloa mukaan, olisikohan esikoisesi jo maailmassa?

Meillä elämä pyörii vauvan ehdoilla. Syödään, nukutaan ja välillä kukutaan valveilla. Imetys pyörii hyvin, vaikka toiseen rintaan ikävästi tullut haava tekee hommasta välillä TODELLA kivuliasta. Vauva tykkää olla rinnalla, välillä viettää siinä useamman tunnin putkeen. Öisin nukutaan parin-kolmen tunnin pätkissä ja väsymys on toki kova. Ihmeen hyvin sitä kuitenkin jaksaa.

Olemme aloittaneet ulkoilun vaunulenkeillä ja se on tehnyt paljon hyvää äidin mielenterveydelle. Neljän seinän sisältä on kiva päästä välillä pois. Vaavi pyöristyy silmissä ja on oloonsa kaikin puolin tyytyväinen. Vähän jännittää vauvan kanssa kaksin jääminen, mies on vielä tämän viikon isyyslomalla ja palaa sitten takaisin töihin!

- Kamomilla ja vauva, viikko ja kolme päivää

 

Heippa! Pakko päivittää tilanne laitokselta. Esikoispoika syntyi 18.5! Eli viikolla 40+5. Pituus 50cm ja paino 3494kg. Kaikki on suht hyvin äidillä ja vauvalla. Vielä kun saisin pojan ruokahalun kohdalleen. Innostuessaan imee kuitenkin hyvin. Jaan ajatuksiani taas kun ehdin. T: K-S ja ihana poikavauva

 

Täällä huomenna pojalle tulee kaksi viikkoa ikää täyteen ja tänään kävi toisen kerran neuvola-täti kotona poikaa katsomassa ja punnitsemassa..

Paino on alkanut nousta hyvin; nyt pojalla painoa 3100g, eli 400g on tullut lisää syntymästä.. Ilmat on olleet ihanat ja koska kävely luonnistuu minulta jo täysin normaalisti ollaan tässä tällä viikolla käyty päivittäin vaunuilemassa kaupungilla jne. Mukavaa päästä pois kotoa neljän seinän sisältä..

Vauva-arki on ollut sitä mitä odotinkin; vauvan ehdoilla menemistä ja sitä, että tuo pieni ihminen on tällä hetkellä "loinen", joka on täysin riippuvainen minusta ja miehestäni. Onneksi mies auttaa paljon.. Tänäänkin neuvola-tätin herätettyä vauvan (joka ei sitten nukahtanutkaan uudestaan, vaan alkoi kätistä) mies katsoi vauvaa niin, että sain nukuttua päiväunet.. Ja kun vauva sitten viimein nukahti nukuin itsekin lisää.. Kiltti ja helppo tapaus tuo on tähän mennessä ollut lukuun ottamatta sitä, että joka aamu 5-6 aikaan tuo päättää herätä ja kätistä noin kaksi tuntia.. Sitten pistää takaisin nukkumaan.. Rasittavaa siksi, että mitään syytä kätinään ei pitäisi olla ja siksi, että en todellakaan ole aamuihminen..

Pulloruokinnan suositusten kanssa olen hukassa ja onnellisia saavat olla ne äidit, joilla rintamaitoa riittää ja imetys sujuu, kun tisseissä ei mittareita ole.. Tämä neuvola-täti kun oli sitä mieltä, että päivällä pitäisi syöttää kahdenkin(!!) tunnin välein ja 400-600ml päivässä on hyvä määrä tuon kokoiselle syödä.. Poikaan on uponnut vaihtelevasti tuo reilut 400-500ml päivässä ja olen antanut ruokaa sille aina kun se on itse halunnut herättyään.. Käytännössä siis noin 3,5-4 tunnin välein.. Kuvio menee niin, että poika herää, vaippa vaihtuu, syödään ja sitten ollaan hereillään vaihteleva aika tai nukahdetaan suoriltaan uudestaan.. Näin toimiessa muksu vaikuttaa tyytyväiseltä, ei itke paljoa ja koska painokin nousee kuulemma mukavasti niin tällä lailla ajattelin myös jatkaa..

Nyt on aika kuitenkin suunnata höyhensaarille, kun huomenna aamulla on kuitenkin taas 5-6 aikaan herätys luvassa, mikäli sama tuttu kuvio toistuu..

-Danzee83 + Itiö 13pv-

 

K-S:lle paljon onnea!

Musta tuntuu, että mä olen koko ajan netissa surffaamassa ja täten myös täällä mankumassa. Nyt vaan alkaa olla ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton tehty kukkien istutuksesta digiboksin tyhjäksi katsomiseen. Tänään siis laskettu aika, ja eilen laitettiin viimeiset systeemit kuntoon, koottiin mm. pinnasänky. Nyt sitten yritän keksiä järkevää tekemistä.

Kävin äsken neuvolassa: paino laskenut (ihmekös tuo, kun maha on sekaisin), hemoglobiini noussut ja oli nyt 133 (tuota ihmettelen, kun tuntuu, ettei ravinto oikein ehdi imeytyä ennen kuin tulee läpi), sf-mitta edelleen keskikäyrillä. Vauva on kuulemma taas hieman alempana kuin viime viikolla.

Täällä kuulemma on tapana, että kun viikkoja on 41+5, mennään ilman lähetettä yliaikakontrolliin, josta jäädään käynnistykseen joko suoraan tai sitten seuraavana päivänä. Eli viimeistään 2.6. pääsee sitten yrittämään. Toivottavasti ei kuitenkaan mene lähellekään sinne asti.

Miten muuten, kunhan loppukuun porukkakin alkaa olla jakautunut, perustetaanko toukokuun vauvat -ketju tuonne vauvanhoitopuolelle? Kävin siellä eilen vakoilemassa, ja joku "kevätvauvat" siellä jo on, mutta ei ollut tuttuja nimimerkkejä.

Vielä on yksi päivä lämmintä luvassa (ainakin tännepäin). Nautitaan siitä, ensi viikolla olikin jotain 10 astetta ja vesisadetta.

Sintti 40+0

 

Onnea K-S! Ja Sintille tsemppiä ja voimia. Eikö vatsan sekaisin meno ole merkki siitä, että synnytys alkaa ihan kohta? Pian on nyytti sinullakin sylissä. Kannatan lämpimästi vauvanhoitopuolelle siirtymistä. Joko oma ketju tai toki käy myös liittyminen kevätvauvat -ketjuun. Vertaistuki on varmasti tarpeen jatkossakin

T. Kamomilla ja ukkeli, pian 2 viikkoa! (Miten aika voi mennä näin nopeasti?)

 

Onnittelut -S-- ja K-S!

Olen niiiin malttamaton ja kyllästynyt odottamiseen. Eilen illalla tuntui ikäänkuin lievää kuukautismaista jomotusta mutta nekin oireet ovat nyt kadoksissa. Ylihuomenna olisi laskettu aika mutta näyttää siltä ettei pojalla ole mikään kiire maailmaan tulon kanssa. Sintti, kiitos vinkistä akupunktiopisteiden kanssa, olen minäkin nyt painellut pisteitä parin päivän ajan. Apua siitä ei vaan ole vielä ollut.

Minullakin alkaa jo olemaan kaikki luovuus käytössä ajan kuluttamiseksi. Harmittaa kun on hienot ilmat eikä voi mennä edes pyöräilemään, kunto on tippunut hetkessä niin että lähikauppaan kävelykin vaatii ponnisteluita. Olen kuitenkin pyrkinyt liikkumaan edes johonkin ulos joka päivä ja onneksi asumme puiston vieressä, olen käynyt siellä istumassa ja lueskelemassa päivisin.

Viime viikot olen ollut huipputurvoksissa ja sen lisäksi päänsärky ja kohonnut verenpaine ovat viitanneet raskausmyrkytykseen. Viimeksi neuvolassa käydessä todettiin näiden oireiden menneen parempaan suuntaan. Turvotus on tosin vieläkin aikamoista.

Olisi ihan kiva tuo uusi ketju missä voisi jatkaa juttua elämästä vauvan kanssa.
Ketä kaikkia täällä on vielä mukana, listalla on monta nimeä joista ei ole kuulunut aikoihin?

Tässä vielä päivitetyt tiedot:

Syntyneet:

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen, 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm

Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas

Yritin vähän siivoilla syntyneiden listaa, se on sekavuudessaan vaikealukuinen (vieläkin). Lisäilkää synnyttäneet puuttuvia tietoja, listaa on mielenkiintoista seurata!

t.jo-jo76+ Aaron 39+5

 

pikaisesti päivitän tilannettani. Eli neuvolassa tällä viikolla sf mitta oli kasvanut taas sentillä, ollen nyt korkeammalla kuin kahdesta ensimmäisestä läpsestani. Toivottavasti ei tulisi silti kovin iso mötkäle=) Verenpaine 113/72, kuten mulla aina, alhainen. Hemoglobiini 124, lähtötilanne oli 148, joten rautaa otan kaksi päivittäin. Mutta, pää kuulemma kiinnittynyt la vauva laskeutunut jo 2 viikkoa sitten, mutta eipä halua kaveri ulos.

Alaosastoni tuntuu välillä kuin hakatulta, liitoskivut, vihlonta ja menkkamainen mahakipu ovat vaivana päivittäin. Mutta pitää kait ajatella positiivisesti ja ajatella et päivä päivältä ollaan lähempänä h-hetkeä.

Lasten kanssa touhuillessa, auringossa lököillessä ja kotihommia tehdessä nämä päivät vierivät. Mukavaa olla kotona ja tehdä kaikkea ilman tarkkoja aikatauluja=)

Kovasti haluaisin jo vauvelin syliin, tämä loppuajan odotus on aika lailla piinaavaa. Vielä lämpöiset onnittelut kaikille jo synnyttäneille ja jaksamista odottajille=)

Joonaella81 rv 39+0

 

hei

olin tuossa listassa mukana joskus ihan sen alkuvaiheissa - mutta siten tipuin pois enkä ole oikein sen kummemmin kirjoitellut - lukenut kirjoituksianne kylläkin

Mulla on LA tänään, muttei merkin merkkiä mistään tulevasta. Kuumottaa ja hiostuttaa - mutta näin olisi varmasti tässä säässä ilman tätä valtavaa mahaakin. Yritän juoda mahdollisimman paljon, mikä sitten tietysti johtaa siihen, että vessassa pitää käydä kahta useammin (eli siis lähes koko ajan

Vanhemmat lapseni ovat molemmat tulleet viikolla 41+ joten mitään suuria odotuksia ei vielä synnytyksen suhteen ole. Tulee kun on tullakseen - vaikka siis olisihan vauva tervetullut jo vaikka ihan heti. Vielä olen ollut kovinkin rauhallinen sairaalakassin pakkaamisen suhteen - eikä vauvalle ole vielä pedattua sänkyä (eikä kyllä sänkyäkään, mutta se on erään myyntiliikkeen vika). Rattaat seisovat eteisessä - mutta en ole vielä päättänyt petaanko sen lakanoin ja peitoin vai makuupussilla... eli tekemättä on. Hoitopöytä on kunnossa ja vaatteet pestynä - eli ihan tyhjän päällä ei täällä meilläkään olla.

Todella paljon onnea kaikille ihanat nyyttinsä saaneille (synnytyskertomuksia on aina ihana lueskella) ja teille muillekin omaa vauvaansa vielä odottaville!

Tsemppiä ja nauttikaa vauva-ajasta täysin siemauksin!!

 

Onnea K-S ja tervetuloa mukaan minunkin puolestani!

Syntyneet:

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm

Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas


Tsemppiä vielä synnytystä odottaville, se tunne ikuisesta odotusksesta on elävästi vieläkin mielessä...

Meillä ollaan opeteltu vauva-arkea kotosalla maanantaista saakka, vauva nukkuu hyvin ja syö rinnalla hervottoman pitkiä aikoja.
Eilen kävi neuvolan terkka kotikäynnillä ja vauvan paino oli noussut sairaalasta pääsy painosta vain 30g ! Eli on nyt 3190. Tuntuu että rinnalla viihtymisestä huolimatta vauva ei vain saa itseään kylläiseksi. Olen sitten yrittänyt pumppailla omaa maitoa ja on annettu sitä korvikkeeseen sekoitettuna lisäksi. Kun vauva saa lisäsatsin pullosta hän yleensä nukahtaa tyytyväisenä.
Viime yönä nukkui ensin viiden tunnin pätkän ja nyt on pian nukkunut jo neljä tuntia, eli minä ja vauvan isäkin ollaan nyt saatu hieman enemmän levättyä (ensimmäiset yöt menivät kolmen tunnin nukkumisilla)

Nyt kuuluu kitinää, pitää jatkaa kun ehdin

-S-- Ja maailman kaunein pikkutyttö 1vko+1pvä

 

Syntyneet:

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm
Hilma77 LA 28.5.2010, esikoinen, rv 38+3, 17.5.2010 poika 2980g/48cm


Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas

Täälläkin ollaan siis jakauduttu ja kotiuduttu Synnytys oli pitkähkö; lapsiveden menosta 26 tuntia, virallinen aika 13 tuntia. Ponnistusvaihe kesti melkein kolme tuntia (2h 40 min). Mutta itse pidin hommaa helppona ja melkein luomuna menin. Ainut lääkeaine, mitä otin oli petidiini eikä se sopinut mulle ollenkaan. Oksensin vain moisen takia. Aqua-rakkulat toimivat oikein hyvin ilokaasun kanssa. Epämiellyttävin juttu olivat suht' voimakkaat jälksisupparit, joita kesti melkein vuorokauden synnytyksen jälkeen. Miehestä oli enemmän kuin paljon apua synnytyksessä, koska itse keskityin vain supistuksiin/ponnistamaan enkä jaksanut puhua kenellekään mitään.

Vauva oli aika pieni - toisaalta tuli hieman ajoissa vaikkakin ihan ok viikoilla. Pikkuisen verensokeri romahti keskiviikkona ja hän joutui lasten pkl:lle tiputukseen. Tiputus korjasi asian nopeasti, mutta hän joutui olemaan siellä lauantaihin asti, jolloin lopulta pääsimme kotiin. Maitoa tulee ja nyt jännitän, että syökö hän tarpeeksi, että paino nousee. Kolmen tunnin syöttäväleillä menemme ja koska mieskin on kotona, saan itsekin hieman nukuttua.

Onnea myös muille jo pienokaisensa kainaloon saaneille ja tsemppiä teille, jotka vielä odotatte!

Ja kyllä, poikamme on maailman ihanin pieni pakkaus ja välillä pakahdun siihen rakkauden tunteeseen, minkä hän minussa herättää. Hän sai muuten lasten polilla lempinimen "tukkapoika" paksun mustan tukkansa takia

 

Vauva ruokittu, joten ehdin lukea teidänkin jutut.

Danzee83, mulla taisi iskeä tuo äidinrakkaus tosissaan päälle silloin, kun pikkuinen piti viedä lasten polille. Otti koville!

jo-jo76, tuskin sun kunto mihinkään on tippunut. Mäkin taapersin loppuajat niin pirun hitaasti eteenpäin ja hengästyin heti. Silti jaksoin pitkän ponnistusvaiheen ja jälkisuppareiden jälkeen olo on ollut oikein hyvä.

Pitää jakaa teidän kanssa muutamia myyttejä, mitkä ainakin omalla kohdalla menivät metsään. Eli monista lähteistä olin lukenut siirtymävaiheen epätoivosta. Mulla oli viimeinen puolisenttiä ns tiukilla eli vasta kätilön avustuksella siirtyi syrjään. Mutta mitään erityistä epätoivoa en tuntenut. Kurjin myytti, mikä kohdallani romuttui oli jälkisupistukset, joita ei ensisynnyttäjillä pitäisi olla. Kyllä oli ja pirun kipeitä olivatkin. Myös se, että ensimmäinen kuukausi synnytyksen jälkeen on ns kymmenes raskauskuukausi. Tarkoittaen sitä, että vatsa ja vaivat pysyvät, vaikka syy on ulkopuolella. Mun raskausmaha häipyi kyllä todella nopeaan ts sitä ei enää ole. Samoin suurin osa vaivoista. Tosin rinnat ovat aika piukeat, mikä ei vaivannut raskausaikana.

En muuten tajunnut, kuinka kuumaa puuhaa imetys on! Toisaalta kiva, kun on lämmin, mutta toisaalta taas ei.

Olisi todella hienoa perustaa vauvanhoito ketju tuonne toiselle puolelle! Kaikenlainen vertaisapu on aivan varmasti avuksi.

Hilma77 ja poika 1vk

 

Oikein paljon onnea Hilma. Nyt teilläkin on sitten se kauan odotettu käärö. Ihan tulee tippalinssiin, kun muistelee miten sitä aikoinaan toivottiin ja petyttiin yhdessä...
Ja sait sitten melkein samankokoisen pojan kuin minä. Meillä vain 20 g kevyempi ja 3 cm pidempi Meilläkin poika oli 5 päivää verensokerin takia ensin tehovalvonnassa ja sitten vauvalassa. Toivottavasti sulla oli mahdollisuus imettää, ettei poika tottunut liiaksi pulloon? Meillä tissi ei kauaa kelvannut ja oli täysin pullopoika, ja on sitä toki vieläkin.

Kaikkea hyvää!!!

Annukka wabeista

 

Onnea paljon kaikille vauvauutisista!
Ja voimia vielä niitä odotteleville!

Vihdoin saan itsekin aikaseksi jotain kirjoittaakin pahimmasta toivuttuani..
Viime sunnuntaina 16.5. klo 09.13 syntyi meille kiireisellä sektiolla pieni poika 3708g ja 49cm.

Melkoinen oli koettelemus, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt poika sitterissään tuttia imeskelee ja torkkuu.

Eli tässä lyhyt tiivistelmä koko jutusta. Perjantai aamuna kuuden aikaan huomasin että lapsivettä on alkanut lorahdella. Soittelin äitipolille ja kaikessa rauhassa aamupäivän aikana sinne hankkiuduttiin, koska supistukset ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut alkaneet. Eivätkä alkaneet koko perjantain aikana. Jäin kuitenkin sairaalaan tarkkailuun ja antibiootti tippaan.
Perjantai-lauantai yönä sitten puolen yön jälkeen alkoivat supitukset, jotka olivat hyvin kivuliaat ja väliä niillä oli koko ajan tasaiset 5min. Mutta lauantai aamuna sitten hiipuivat taas pois, eivätkä olleet saaneet kohdun suulla mitään aikaiseksi. Lauantai aamupäivä sitten taas odoteltiin ja iltapäivällä supistukset alkoivat uudelleen. Nyt jotain koko ajan tapahtuikin, mutta koska edistyminen oli niin hidasta ja lapsiveden menosta niin kauan aikaa, niin lauantai ilta kahdeksalta alkoivat tiputtaa tippana oxitosiinia supistusten tueksi ja voimistamiseksi.
Tipalla synnytyksen edistyminen myös selkeästi nopeutui. Sydän yön olin epiduraalipuudutuksessa ja sain jopa hieman nukuttua kun koko vuorokausi sitä ennen meni supistusten kanssa valvoessa.
Aamulla n.5:den aikaan sitten lopulta todettiin kohdunkaulan olevan tarpeeksi kypsä, mutta ongelmaksi ilmeni että jostain syystä ei ole vauva laskeutunut kuitenkaan tarpeeksi alas.
Samoihin aikoihin loppui epiduraali ja mie havaitsin olevani ihan mielettömän kipeä, ensikertalaisena kuitenkin luulin kuuluvan asiaan.
Alettiin varovasti yrittää ponnistamalla saada vauvaa alemmas, mutta sillä ei ollut tulosta ja mie tulin koko ajan vaan kipeemmäksi ja kipeemmäksi.. Lopulta en enää pystynyt yksinkertaisesti ponnistamaan, kun aina kun yritin, niin kipu oli aivan mieletön. Samalla miulle tuli todella vahva fiilis siitä että kaikki ei ole niin kun kaiken pitäisi olla. Ja koska kipu koko ajan kasvoi, ja päinvastoin kun sen pitäisi ponnistaessa helpottaa, niin miulla se paheni.
Jossain vaiheessa sain kätilön uskomaan että ponnistaminen ei vaan onnistu (meinasi kyllä hermo palaa niin itseltä kun mieheltäkin kun kipu oli niin kova että supistuksen tullessa itkin, huusin ja oksensin..ja toinen vaan hoputtaa että ponnista kun siihenkään ei pysty..)
Vähän ennen yhdeksää sitten kätilö lopulta suostui pyytämään lääkärin paikalle, joka totesi heti alatutkimuksen tehtyään että vauva on virhetarjonnassa ja lantioluissa kiinni. Oli siis yrittänyt tulla naama edellä ja jäänyt otsastaan kiinni lantioon painamaan hermoja..siksi ei siis myöskään laskeutunut.. Päätös kiireellisestä sektiosta tehtiin saman tien ja tosiaan jo klo 09.13 oli vauva ulkona..täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Voin kertoa että sen kahden vuorokauden rutistuksen jälkeen en ole koskaan ollut niin mielettömän väsynyt, mutta en myöskään niin onnellinen. Tuntui niin mielettömän uskomattomalta kuulla vauvan huuto leikkaussalissa koko tämän raskauden stressin ja sen koko synnytyshelvetin jälkeen. Mie en jossain vaiheessa enää todellakaan uskonut että se sieltä hengissä ulos tulisi, mutta niin vaan tuli ja täällä sitä tosiaan ollaan jo neljä päivää oltu kotosallakin opettelemassa uudenlaista arkea..
Maha on edelleen kyllä kipeä kaikkine leikkausarpineen (vauvan asennon vuoksi piti tehdä isommalla viillolla) ja rajoittaa toimintaa paljon, mutta huomenna siitäkin saa hakaset pois, niin jos ainakin pahin kiristys helpottaisi..
On siis taas todistettu että vaikka kaikki menisi koko raskauden ajan aivan päin honkia, niin lopputulos voi kun voikin olla ihan hyvä..

Sellaista siis tänne..

-HMM83 ja tiitiäinen 1vko.-

 

Hurjasti onnea vauveleista! Ahdistaa jo niin tää oottelu...meitsi on vielä tuolla ketjussa viimeisenä...vaikka eihän sitä koskaan tiedä=)

Mukava lueskella kuulumisianne ja synnytyskokemuksia. Tällainen pikainen visiitti vaan.

Joonaella81 rv 39+2

 

Mukava on tosiaan lueskella muiden juttuja, kun tekemiset alkaa olla kortilla. Ei viitsisi ihan koko aikaa olla imuroimassakaan. Täälläkin kypsyttää odottelu jo ihan tosissaan. Eilen illalla tuli taas kolme kipeähköä supistusta tasan vartin välein, mutta sitten loppui. Näitä on käynyt jo niin monta kertaa, että tämän jälkeen en kyllä edes toivo, että "olisiko tämä sitä", ennen kuin lapsivedet menee (viime synnytyksessä tosin en yhtään tiedä, milloin menivät... kun mentiin synnärille, eka kätilö sanoi, että kalvot on ehjät ja seuraava, että ne on puhki... mitään vedenmenoa en huomannut missään vaiheessa) tai vaihtoehtoisesti olen niin kipeä, että huutaa pitää.

Kohta olen tosin lähdössä bussilla kaupungille, joten ehkä joku Murphyn laki saa aikaan, että sitten alkaa tapahtua. Olen tosin kyllä täysin vakuuttunut, että käynnistykseen tässä vielä mennään. Onhan siihen vielä reilu viikko, ennen kuin alkavat käynnistää, mutta kun kipeistäkään supistuksista ei seuraa mitään, niin tuntuu, että jotain poppakonsteja tässä kyllä tarvitaan.

Ai niin, sanoisikohan sitä muutakin kuin omaan napaan liittyvää: Onnea HMM:lle (kuulostipas hurjalta, mutta onneksi päättyi hyvin) ja Hilmalle!

Sintti 40+4

 

Syntyneet:

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm
Hilma77 LA 28.5.2010, esikoinen, rv 38+3, 17.5.2010 poika 2980g/48cm
HMM83 LA 5.5.2010, esikoinen, rv 41+5, 16.5.2010 poika 3708g/49cm

Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas


Siinä taas välillä listan päivitystä..
Neuvola tätiä odotellaan kotikäynnille ja nautiskellaan rauhallisesta aamusta kun ulkona sataa vettä saavista kaatamalla..

-HMM83 ja tiitiäinen 1vko1pv.-

 

Syntyneet:

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm
Hilma77 LA 28.5.2010, esikoinen, rv 38+3, 17.5.2010 poika 2980g/48cm
HMM83 LA 5.5.2010, esikoinen, rv 41+5, 16.5.2010 poika 3708g/49cm
Tiie LA 25.5.2010, esikoinen, rv 39+1, 19.5.2010 tyttö 3564g/51cm

Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Joonaella81, LA 28.5.25.5.2010, esikoinen
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides010 kolmas

Onnea kaikille synnyttäneille! Täällä myös opetellaan vauva-arkea! Maanantaina en tiennyt vielä mitään, hommailin ihan normaalisti ja kävin pyörimässä töissäkin. Kaupungilta kotiuduttuani löysin irronneen limatulpan ja ajattelin, että ehkä tässä joskus...

Tiistai aamuna heräsin säännöllisiin supistuksiin puoli kahdeksan aikoihin. Supistukset kestivät koko päivän, mutta eivät tuntuneet pahenevan. Soitin synnärille ja sanoivat, että voinhan tulla yötävasten näytille. Menimme mieheni kanssa kahdeksan aikaan ja kätilö totesi olevan 2 senttiä auki ja alkoi jakaa sairaalavaatteita. Hiljalleen supistuksen pahenivat ja puolenyön aikaan aloin olla aika kipeä. Sain tramalia ja nukahtamislääkettä, jotta olisin saanut nukkuttua muutaman tunnin. Hetken perästä oksensin lääkkeet, johtuiko supistuksista vai lääkkeistä, en tiedä. Kalvot puhkaistiin ja kolmen aikoihin sain epiduraalin ja kivut loppuivat kuin seinään. Sen jälkeen homma olikin helppo, torkuin pari tuntia ja heräsin ponnitamaan. Ponnistus ei sattunut yhtään ja kesti 18 minuuttia. Tyttö syntyi käsi poskella, joten sain toisen asteen repeämän, se toki sattui ja sitten sen tikkaus. Mutta minulle kaikinpuolin positiivinen kokemus. En olisi osannut odottaa, että näin helpolla pääsen, varsinkin kun on lukenut paljon juttuja, joissa kaikki ei ole mennyt niin helposti.

Vointi on ollut erinomainen ja pääsimme vuorokauden etuajassa kotiin (normaalisit pitävät ensisynnyttäjiä 3 vkr). Kotona minäkin olen saanut nukuttua, kun ei ole muut synnyttäneet kuorsaamassa. Ensimmäisenä yönä tyttö heräsi kerran, toisena kaksi ja viime yönä kerran. Vetelee siis kevyesti viiden tunnin unia ja nukahtaa heti kun on syönyt. Vielä ei pahempia kitinöitä ole ollut.

Maitoa on valtavasti! Nousi rintoihin eilen ja tuntuu että sotken yhtä paljon kuin vauva! Meillä Papu tykkää vapaasta kakasta, eli heti kun saat hoitopöydälle, edellisen kakkavaipan pois ja tytön pestyä, löytyy aina uusi erä tavaraa. Pahimmilaan vaihdetaan sitten kerralla kolme vaippaa... Kakan määrästäkin päätellen syö hyvin, eilen aloittei puklauttelemaan, eli ilmeisesti saa yli oman tarpeen.

Ja on se ihmeellinen! Ei ole meillä tarvittu televisiota avata sen koommin!

Tiie ja Papu 5vrk