tukeeko teidän miehet teitä kun olette hoitovapaalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Niin siis henkisessä mielessä ajattelin.

Tuli vaan niin paha mieli kun purnasin miehelle, että on ollut raskas päivä (lapset 1 ja 2 v.) niin miespä siihen, että "no menisit töihin". Ja jos sanon vaikka, että "onpa taas tätä pyykkiä niin julmetusti" niin mieshän siihen, että "no tekisit asialle jotain" jne. Siis kun kommentit on jatkuvasti tätä luokkaa. Hän ei ole koskaan kiittänyt tai osoittanut minkään asteista kiitosta, että teen KAIKKI kotityöt yksin ja hoidan lapsia kotona. Kyllä taas jurppii.

Halusin vaan purnata jollekkin, kiitos.
 
No minä olen hoitovapaalla vielä muutaman kuukauden ja olen tämän ajan kyllä hoitanut omakotitalon sisätyöt ihan itte. Ikkunat yms. isot jutut olen ulkoistanut.
 
[QUOTE="vieras";22031822]No minä olen hoitovapaalla vielä muutaman kuukauden ja olen tämän ajan kyllä hoitanut omakotitalon sisätyöt ihan itte. Ikkunat yms. isot jutut olen ulkoistanut.[/QUOTE]

Niin arvostaako miehesi työtä mitä teet, vai onko sitä mieltä, että olisit arvokkaampi palkkatyössä?
 
No ompa aika ajattelematon mies sulla :( Meillä ukko tuki hyvin kun olin kotona pojan kanssa, olin aika-ajoin masentunut tai sairastelin muuten vaan ja uskoi että mulla tietyllä tavalla rankempaa kotona kuin töissä tai koulussa.
 
Kyllä joutuu auttamaan paljonkin kodin töissä ja auttaa myös henkisesti (eli juuri kuuntelemalla purnaustani silloin kun on paha päivä).

No hoidan yksin päivittäisen "ruokahuollon" eli
aamupalan itselleni, 1v:lle, 3v:lle, 5v:lle ja ekaluokkalaiselle
lounaan itselleni, 1- ja 3-v:lle ja 5v:lle
välipalan itselleni ja lapsille
iltaruoan koko perheelle
+ kaupassa käynnit

Lisäksi ulkoilen lasten kanssa kahdesti päivässä yhteensä n 2-3 tuntia sekä vien 3v:n seurakunnan kerhoon kahdesti viikossa kahdeksi tunniksi ja 5v:n kerhoon kolmena päivänä kolmeksi tunniksi.

Tämän jälkeen aikani ei todellakaan riitä kaikkiin kodin töihin, joten kyllä mies joutuu osallistumaan tiskihommiin, pyykinpesuun, puutarhan hoitoon jne.
 
No kyllä se muistaakseni tuki, vaikkakin oli ihan aiheesta näreissään, kun kotihommia en oikein tehnyt. Nyt minä tuen miestäni hoitovapaalla arvostamalla ihan Mielettömästi tätä puhdasta kotia, valmista ruokaa ja hoidettuja lapsia.
Kotihommia voisin ehkä tehdä vähän minäkin...
 
Tukee. Mies on kanssani samaa mieltä siitä, että meidän lapset hoidetaan kotona vähintään 3 ikävuoteen saakka. Ja koska mies on ollut lasten kanssa paljon yksinään, hän tietää että se ON ajoittain rankkaa. Meilläkin siis vuoden ikäerolla pienimmät. Jotta ei tulis kyllä herralle mieleenkään alkaa naljailemaan jos kitisen paskasta päivästä.
 
No joo, kaippa tuo tukee. Ei meillä ole sinällään ongelmaa asiasta mihinkään suuntaan.

Joskus on hetkiä ,kun mä olen katkera kun mies saa olla töissä "Lomalla" kodista ja muksuista ja mies taas katkera, kun mä saan lomailla kotona muksujen kanssa.
Mut sellast se on välillä tää meidän elo ja olo. :)

Eiköhän sinunkin miehesi Ap arvosta sinua ja tekemisiäsi pohjimmiltaan :)
 
Kyllä on tukenut. Niin auttamalla tekemällä osuudensa kotitöistä kun henkisestikin. Ja sen jälkeen kun hän oli itse 1v3kk hoitovapaalla poikien kanssa (pojat olivat 11kk ja 2,5v, kun isäntä hoitovapaan aloitti), hän todellakin tietää ja ymmärtää, mitä tarkoittaa paska päivä kahden pienen lapsen kanssa himassa..... Ja hän on jo nyt kovasti huolissaan minun jaksamisesta ja pärjäämisesta, kun kolmannen laskettuun aikaan on muutama päivä :D
 
Kyllä tukee. Aina olen saanut kertoa miten päivä on mennyt ja on kuunnellut ja yrittänyt auttaa ja tarttua heti hommiin jos päivä on ollut huono. Eli alkaa laittaa ruokaa jos olen väsynyt siihen sapusskan vääntämiseen pöytään siltä päivältä.
tosin hän on ollut esikoisen kanssa hoitovapalla vuoden, joten hänellä on kokemusta lastenhoidosta ja kotitöistä. Itse olen ollut kuopuksen ja esikoisen kanssa siis hoitovapaalla, esikoisen kanssa olin vain äitisyloman.
 

Yhteistyössä