Tukiperhe ja uusi raskaus

[äitilahdesta]

Haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä että "kehtaanko" haaveilla uudesta vauvasta ja yrittää raskautta kun ensimmäisellä lapsellamme on lastensuojelun kautta tukiperhe jossa viettää 1-2 yötä kuukaudessa että saan hengähtää? Tukiperheen olemme saaneet koska esikoinen on ollut haastava lähinnä terveydellisten juttujen vuoksi, on mm astmaa ja moniallerginen ja siinä meni aikaa ennen kuin saatiin oikea diagnoosi niin lapsi oli kipuileva ja itkuinen ensimmäisen vuotensa.

Tällä hetkellä tilanne on vähän parempi, rajatulla ruokavaliolla allergiat ei oireile ja putkituksen jälkeen korvatulehdukset ovat loppuneet. Jaksan paremmin mutta en haluaisi luopua tukiperheestä (ei ole juurikaan muuta tukiverkostoa, miehen vanhemmat ovat niin iäkkäitä etteivät voi ottaa pientä lasta yöksi ja minun vanhemmat ottavat vain harvoin, muutamia kertoja vuodessa) eikä siitä luopumisesta ole mitään puhetta ollutkaan, sopimus on toistaiseksi voimassa ja minun annettiin ymmärtää että saamme pitää tukiperheen niin pitkään kun haluamme.

Nyt haaveilemme toisesta lapsesta, ehkäisyn ajattelin jättää pois jo pian. Jännittää kuitenkin miten tähän suhtaudutaan lastensuojelussa tai tukiperheessä? Mitenkään automaattisestihan uusi lapsi ei saa tukiperhettä vaikka vanhemmalla sisaruksella on mutta saanko kommentteja että jaksan sitten varmaan esikoisen kanssakin kun voin uuden lapsen tehdä vai onko tämmöinen ihan normaalia? Ja entä jos toinenkin lapsi on vaikea, jos on samat sairaudet?

 

[vierailija]

Hienoa että arki on alkanut sujumaan. Elämä erityistä huomiota vaativan lapsen kanssa on rankkaa ja nyt kun tilanne on helpottanut pystyy varmaan ajattelemaan muutakin kuin joka päivästä elämää e:n kanssa. Tietysti jos tunnet jaksavasi kahden kanssa voit niin tehdä. En näkisi niinkään ongelmana sitä että vanhempi ylipäätänsä käy tukiperheessä, erinomainen palvelu ilmeisesti teidän perheelle. Se mikä minua eniten mietityttää on se miten vanhempi lapsi tulee suhtautumaan ja reagoimaan uuteen tilanteeseen. Ilmeisesti tottunut olemaan ainut lapsi ja sitten maailmaan putkahtaa uusi pienempi sisarus joka vie runsaasti vanhempien huomiota. Lisäksi hän pääsee kerran kuussa tukiperheessä käymään kun nuorempi jää kotiin vanhemman/vanhempien kanssa. Uuden sisaruksen tulo mullistaa perheen elämää ja vaikuttaa kaikkiin osa alueisiin. Muista vain huomioida runsaasti vanhempaa ja ikätason mukaan käydä asiasta keskustelua lapsen kanssa. Onnea matkaan mitä ikinä päätätkään

 

[Pin]

No en näe tuossa mitään ihmeellisempää kuin että me haluttais nyt vauva ja ei ole mitään tukitoimia menossa tai koskaan ollutkaan. Lapsi kipuili melkein kaksi vuotta ja nyt 2,5v:llä on kaikki ainakin melkein parhain päin. Saan ihan perus hengähdytaukoja, koska meillä on tosi hyvä tukiverkosto jo entuudestaan. Teillä taas ei, mutta tukiperhe toimii siinä tilalla.

 

[Pin]

Älkääkä missään nimessä luopuko tukiperheestä jos ei ole pakko. Ihan jaksavallekin helppojen lasten perheillekin on hyvä olla joku joka antaa välillä hengähtää, oli se sitten jaksavat isovanhemmat, sisko tai tukiperhe. Ei mitään ihmeellistä minusta.
Toivottavasti yhä useampi alkaisi tukiperheeksi, harmi kun niillä on niin hölmöt ikärajat, voisi löytyä nuorista reippaista enemmänkin näitä pari kertaa kuukaudessa ottajia...

 

[Tyttönen93]

Minun mielestä ei asiaan ole estettä, päinvastoin Olet osoittanut olevasi fiksu ja kypsä vanhempi hakemalla apua kun oma jaksaminen on ollut vähissä, arvostan vanhemmassa itse tuommoisia

 

[Pin]

Minun mielestä ei asiaan ole estettä, päinvastoin Olet osoittanut olevasi fiksu ja kypsä vanhempi hakemalla apua kun oma jaksaminen on ollut vähissä, arvostan vanhemmassa itse tuommoisia

Niinpä, tuohon on monella tosi korkea kynnys vaikka eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole jos haluaa välillä levätä kun lapsi huutaa, huutaa ja huutaa. Tai vaikka ei huutaisikaan kipujansa, on se kiva saada vähän lomaa vanhemmuudesta. Tervettähän se vaan on.

 

[Äitilahdesta]

Voi, ihana kuulla kannustavia kommentteja Tottakai vanhempaa lasta pitää huomioida erityisesti sitten ja katsoa ajallaan onko se hänelle eduksi vai haitaksi että on yhtenä viikonloppuna kuukaudessa tukiperheessä kun nuorempi olisi meidän kanssa kotona.

Ehkä me sitten oikeasti uskalletaan jättää ehkäisy pois ja odottaa ilolla josko tärppäisi.

 

[vierailija]

Niinpä, tuohon on monella tosi korkea kynnys vaikka eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole jos haluaa välillä levätä kun lapsi huutaa, huutaa ja huutaa. Tai vaikka ei huutaisikaan kipujansa, on se kiva saada vähän lomaa vanhemmuudesta. Tervettähän se vaan on.

Korkea kynnys oli itselläkin, aivan liian korkea nyt kun katsoo taaksepäin ja muistelee niitä aikoja kun yöllä nukuttiin n tunnin pätkissä kuukaudesta toiseen. Mutta paras ratkaisu kyllä sitten kun lopulta uskaltauduin asiasta soittamaan, meihin suhtauduttiin todella hyvin. Tässä huomaa vaan miten itsellä on jotenkin silti semmoinen häpeä tai joku että ei meinaa uskaltaa lisää lapsia hommata koska on olo ettei pärjännyt sen yhdenkään kanssa

 

[viera.s]

Toivottavasti yhä useampi alkaisi tukiperheeksi, harmi kun niillä on niin hölmöt ikärajat, voisi löytyä nuorista reippaista enemmänkin näitä pari kertaa kuukaudessa ottajia...

Me ollaan tukiperhe, mutta mistään ikärajoista en ole kuullut. Ei siinä alkutietopaketissa mainittu, eikä koulutuksessakaan, jossa vaikutti olevan osallistujat arvioni mukaan 25-60-vuotiaita. Ihan just parikymppisiä ei välttämättä ollut. Tukiperheellä pitää tietysti itsellään olla vakaa elämäntilanne ja asiaan pitää sitoutua, joten ei toki kaikille parikymppisille sen puoleen sovi.

Tukiperheeseen meneville lapsille on kyllä ikärajat, mutta nekin vaihtelee. Missään ei alle vuoden ikäistä taida saada tukiperheeseen, tai ainakin se on hyvin poikkeuksellista. Ja joissain kunnissa tukiperhettä ei oikein saisi alle 3-vuotiaille. Tuo jälkimmäinen on minusta typerä raja, ensimmäiset vuodethan on yleensä vaikeimmat. Sen nyt ymmärtää, ettei vauvalle oikein ainakaan sellainen perusmuotoinen tukiperhetoiminta sovi. Normaalistihan se menee niin, että lapsi/lapset ovat yhden kokonaisen viikonlopun kuussa tukiperheessä. Kaksi täyttä viikonloppua olisikin aika paljon, ei mekään oltaisi varmaan ryhdytty tähän vapaaehtoishommaan, jos niin tiiviiseen luonapitoon olisi pitänyt sitoutua.

Ja minusta on siis ihan ok yrittää toista lasta, vaikka ensimmäinen kävisi tukiperheessä. Se toki täytyy miettiä, että jaksaako sitten sen vauvavuoden ilman totaalisia hengähdystaukoja, koska vauvavaiheessa tuskin ainakaan toista lasta saa tukiperheeseen.

 

[vierailija]

Hienoa että olette saaneet tukiperheen. Vähän ohi,mutta kysyn nyt tässä. Mitä kautta saitte tukiperheen, saiko lapsi käydä tutustumassa perheessä ensin, saako vanhemmat vaikuttaa mitenkään mikä perhe valitaan tuki perheeksi? onkohan mahdollista saada vain yhdelle lapselle perheessä? Olen pitkään miettinyt näitä asioita itse. Meillä vajaa 5v ja 2v lapset. Nuorempi pitkäaikaissairas ja hänen kanssa paljon ongelmia. Ajan olla ihan loppu valvomiseen yms. Koskaan ei ole vielä täyttä yötä nukuttu, ensimmäinen vuosi meni tunnin heräilyllä ja ollut ja on tosi itkunen. Sairaalassa käydään vähintään 2 viikon välillä ja siellä menee koko päivä. Kaikki muu ongelma päälle.

 

[Pin]

Korkea kynnys oli itselläkin, aivan liian korkea nyt kun katsoo taaksepäin ja muistelee niitä aikoja kun yöllä nukuttiin n tunnin pätkissä kuukaudesta toiseen. Mutta paras ratkaisu kyllä sitten kun lopulta uskaltauduin asiasta soittamaan, meihin suhtauduttiin todella hyvin. Tässä huomaa vaan miten itsellä on jotenkin silti semmoinen häpeä tai joku että ei meinaa uskaltaa lisää lapsia hommata koska on olo ettei pärjännyt sen yhdenkään kanssa

Ihan turhaan häpeät vaikka ymmärrän kyllä fiiliksen. Hienoahan se vaan on ja nimenomaan sitä, että on varmistettu pärjääminen pyytämällä apua väsyttäneeseen tilanteeseen. Mä ainakin miettisin enemmänkin luottavaisin mielin sellaisen kohdalla, että noi ei ainakaan ole niitä jotka hampaat irvessä pärjää juuri ja juuri ja mitä jos napsahtaa. Jos noille sattuu joku moniallerginen kirkuja tai vastaavaa niin varmasti pyytävät tukea väsyttävään tilanteeseen. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuitenkaan vaikka jotkut täydellisyydet niin kuvittelevatkin. En näe mitään ihailtavaa siinä, että on leikitty urheaa. Yleensä se nimenomaan EI ole lapsen parasta.

 

[Pin]

Me ollaan tukiperhe, mutta mistään ikärajoista en ole kuullut. Ei siinä alkutietopaketissa mainittu, eikä koulutuksessakaan, jossa vaikutti olevan osallistujat arvioni mukaan 25-60-vuotiaita. Ihan just parikymppisiä ei välttämättä ollut. Tukiperheellä pitää tietysti itsellään olla vakaa elämäntilanne ja asiaan pitää sitoutua, joten ei toki kaikille parikymppisille sen puoleen sovi.

Tukiperheeseen meneville lapsille on kyllä ikärajat, mutta nekin vaihtelee. Missään ei alle vuoden ikäistä taida saada tukiperheeseen, tai ainakin se on hyvin poikkeuksellista. Ja joissain kunnissa tukiperhettä ei oikein saisi alle 3-vuotiaille. Tuo jälkimmäinen on minusta typerä raja, ensimmäiset vuodethan on yleensä vaikeimmat. Sen nyt ymmärtää, ettei vauvalle oikein ainakaan sellainen perusmuotoinen tukiperhetoiminta sovi. Normaalistihan se menee niin, että lapsi/lapset ovat yhden kokonaisen viikonlopun kuussa tukiperheessä. Kaksi täyttä viikonloppua olisikin aika paljon, ei mekään oltaisi varmaan ryhdytty tähän vapaaehtoishommaan, jos niin tiiviiseen luonapitoon olisi pitänyt sitoutua.

Ja minusta on siis ihan ok yrittää toista lasta, vaikka ensimmäinen kävisi tukiperheessä. Se toki täytyy miettiä, että jaksaako sitten sen vauvavuoden ilman totaalisia hengähdystaukoja, koska vauvavaiheessa tuskin ainakaan toista lasta saa tukiperheeseen.

Yksi tuttu oli 24-vuotiaana soitellut, että haluaisi ryhtyä tukiperheeksi, mutta ottavat vain yli 25-vuotiaita. Joku perus lapsirakas 22v opiskeleva pariskunta sopisi minusta täydellisesti tukiperheeksi jos olisivat innokkaita siihen lähtemään. Toiminta ei minusta ole sellaista, että ikärajojen tulisi olla samat kuin adoptiossa. Kun heistä on niin kova pula niin tosi harmi jos joku jää ilman tukiperhettä, koska ne muutamat innokkaat nuoret eivät kelvanneet.

 

[Äitilahdesta]

Hienoa että olette saaneet tukiperheen. Vähän ohi,mutta kysyn nyt tässä. Mitä kautta saitte tukiperheen, saiko lapsi käydä tutustumassa perheessä ensin, saako vanhemmat vaikuttaa mitenkään mikä perhe valitaan tuki perheeksi? onkohan mahdollista saada vain yhdelle lapselle perheessä? Olen pitkään miettinyt näitä asioita itse. Meillä vajaa 5v ja 2v lapset. Nuorempi pitkäaikaissairas ja hänen kanssa paljon ongelmia. Ajan olla ihan loppu valvomiseen yms. Koskaan ei ole vielä täyttä yötä nukuttu, ensimmäinen vuosi meni tunnin heräilyllä ja ollut ja on tosi itkunen. Sairaalassa käydään vähintään 2 viikon välillä ja siellä menee koko päivä. Kaikki muu ongelma päälle.

Lastensuojelun kautta saatiin, meillä meni niin että pyydettiin tiettyä perhettä (oltiin ensin juteltu heidän kanssa asiasta ja heille sopi) ja saatiin tämä perhe sitten. Syy miksi heitä pyydettiin oli se että olemme etäisiä tuttuja ja tiesin että heillä on myös lapsia rajatulla ruokavaliolla niin uskalsin luottaa siihen että osaavat kunnioittaa meidän lapsen rajoituksia ja ovat tarkkoina noissa asioissa. Valitettavasti en osaa sanoa pystyykö valintaan yleensä vaikuttamaan tai pääseekö tutustumaan. Mutta sen tiedän että on mahdollista saada tukiperhe vain osalle lapsista.

 

[viera.s]

Hienoa että olette saaneet tukiperheen. Vähän ohi,mutta kysyn nyt tässä. Mitä kautta saitte tukiperheen, saiko lapsi käydä tutustumassa perheessä ensin, saako vanhemmat vaikuttaa mitenkään mikä perhe valitaan tuki perheeksi? onkohan mahdollista saada vain yhdelle lapselle perheessä? Olen pitkään miettinyt näitä asioita itse. Meillä vajaa 5v ja 2v lapset. Nuorempi pitkäaikaissairas ja hänen kanssa paljon ongelmia. Ajan olla ihan loppu valvomiseen yms. Koskaan ei ole vielä täyttä yötä nukuttu, ensimmäinen vuosi meni tunnin heräilyllä ja ollut ja on tosi itkunen. Sairaalassa käydään vähintään 2 viikon välillä ja siellä menee koko päivä. Kaikki muu ongelma päälle.

Voin vastata tähän tukiperheen näkökulmasta. Tosin asiassa on hieman kuntakohtaisia eroja, jotka saattaa asiaan vaikuttaa. Esimerkiksi joissain kunnissa kunta tekee suoraan sopimukset tukiperheiden kanssa, joissa taas kunta tekee yhteistyötä Pelastakaa lapset ry:n tai MML:n kanssa. Mutta en usko, että se suuremmin vaikuttaa noihin vaikutusmahdollisuuksiin yms.

Ainakin täälläpäin asia menee siis niin, että tukiperheen saa lastensuojelun kautta lastensuojelun avohuollon tukitoimena tai ennakoivan lastensuojelun tukitoimena. Siispä kannattaisi aloittaa olemalla lasuun yhteydessä, tosin uskoisin että myös neuvola osaa auttaa asiassa eteenpäin jos tuntuu helpommalta olla ensin sinne yhteydessä.

Kun on todettu, että tukiperhe olisi hyvä tukimuoto, tuen tarpeessa oleva perhe saa esittää toiveita tukiperheeseen liittyen. Ne pyritään mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan, mutta toki jos toiveiden mukaista tukiperhettä ei ole saatavilla, saatetaan ehdottaa toiveista tinkimistä ja toisenlaista tukiperhettä. Kun näin on sitten alustavasti löydetty sopivalta tuntuva tukiperhe, tuettava perhe ja tukiperhe tapaavat. Tässä siis mukana sekä lapset että aikuiset. Jos edelleen vaikuttaa puolin ja toisin hyvältä, yleensä seuraavaksi on vuorossa lapsen/lasten lyhyempi päiväkyläily tukiperheessä. Sen jälkeen yökyläily, yleensä ensin vain yksi yö. Tavallisesti varsinainen tukiperhesopimus tehdään vasta kun yökyläilykin on takana. Eli jos tukiperhe tuntuu sopimattomalta, on tilaisuuksia tämä kertoa ja toivoa toista tukiperhettä. Vastentahtoisesti ei tietenkään tarvitse antaa lasta huonolta tuntuvaan perheeseen.

Teillä tosin saattaa olla sellainen tilanne, ettei ihan tavallinen tukiperhe ole tuon lapsen pitkäaikaissairauden vuoksi sopiva, vaan tarvitaan erityistukiperhettä jossa ainakin toisella vanhemmalla on sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Silloin valinnanmahdollisuudet on ehkä suppeammat, toisaalta erityistukiperheet ovat ehkä motivoituneempia ja valmiimpia ottamaan haastaviakin lapsia. He saavat myös palkkaa, toisin kuin tavalliset tukiperheet, jotka saa normaalisti vain pienen kulukorvauksen.

 

[vierailija]

Onko tukiperheisiin jonoa yleensä vai saako heti kun haluaa? Sitä vain ajattelin, että jos teillä ei enään todellista tarvetta tukiperheelle, olisiko syytä luovuttaa paikka jollekin joka sitä kipeämmin kaipaa? Varmaan muistat myös itse kuinka raskasta on kun on todella vaikeaa ja kuinka helpottavaa, että saa apua. Pari kertaa vuodessa yökyläily mielestäni on jo jotain! Teille lisäksi perhetyöntekijä ja joskus iltosten lapsille hoitajan palkkaatte? Tiedän mitä on kun on vaikeaa eikä apua saa riittävästi kun sitä pitää jonottaa. Läheisiä meillä ei ole paljoa ketkä pystyisi lapsia hoitamaan, kaksi kertaa 5 vuoden aikana on oltu viikonloppu pois kotoa ilman lapsia. Perhetyöntekijä kerran viikossa pari tuntia.

 

[Äitilahdesta]

Onko tukiperheisiin jonoa yleensä vai saako heti kun haluaa? Sitä vain ajattelin, että jos teillä ei enään todellista tarvetta tukiperheelle, olisiko syytä luovuttaa paikka jollekin joka sitä kipeämmin kaipaa? Varmaan muistat myös itse kuinka raskasta on kun on todella vaikeaa ja kuinka helpottavaa, että saa apua. Pari kertaa vuodessa yökyläily mielestäni on jo jotain! Teille lisäksi perhetyöntekijä ja joskus iltosten lapsille hoitajan palkkaatte? Tiedän mitä on kun on vaikeaa eikä apua saa riittävästi kun sitä pitää jonottaa. Läheisiä meillä ei ole paljoa ketkä pystyisi lapsia hoitamaan, kaksi kertaa 5 vuoden aikana on oltu viikonloppu pois kotoa ilman lapsia. Perhetyöntekijä kerran viikossa pari tuntia.

En tiedä onko jonoja, meillä asia järjestyi ainakin nopeasti. Ymmärrän tuonkin näkökannan että voisimme jo luopua paikasta kun menee arki paremmin ja saamme nukuttua mutta kyllä meille toisaalta sanottiin ja painotettiin nimenomaan sitä että kyse ei ole mistään kriisiavusta eikä kukaan ole ottanut esiin palvelun purkamista vaikka onhan siellä tukiperheessä ja myös lastensuojelussa tiedossa että tilanne on nyt paljon parempi kuin vielä n vuosi sitten.

Perhetyöntekijöitä on kaupungissamme todella vaikea saada, sitä yritimme ensin. Enkä oikeastaan semmoista apua kaipaakaan, on vain mukava kun sai edes sen yhden tai kaksi yötä nukkua molemmat vanhemmat rauhassa eikä vuorotellen. Nykyään käytämme tuon "vapaan" milloin mihinkin, viimeksi tein monta tuntia hoitotukihakemusta kelaan. Sitäkin meille on painotettu että ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä mitä tekee kun lapsi on tukiperheessä mutta kyllä me se johonkin hyödylliseen pyritään käyttämään.

En usko että omasta aloitteestamme luovumme tukiperheestä nyt, varsinkaan jos tärppää raskauden suhteen ja näyttää sille että esikoinen edelleen mielellään käy tukiperheessään eikä oireile sitä että nuorempi sisarus saa jäädä kotiin meidän kanssa. Vaikka lapsi nyt nukkuu siten että herää vain kerran tai kaksi yössä niin on hän edelleen sairas ja hänellä on erityistarpeita, koen että tuki tulee tarpeeseen jatkossakin.

 

[vierailija]

Tukiperheistä on huutava pula. Keskisuuressa kunnassa saattaa olla 40-70 perhettä jonossa odottamassa. Ryhtyessäni tukiperheeksi meille tarjottiin 6 perhettä joista me ( siis tukiperhe, ei tuettava) valitsimme sen perheen jonka tapasimme. Eli jos tuettava perhe haluaa tukiperheen niin he eivät oikein voi asettaa mitään ehtoja. Jonotusaika saattaa olla jopa vuoden.