Mutta eikö tuo ole aika arveluttavaa? Työnhakijan oikeusturvahan on ihan olematon ja kaikki riippuu toisen ihmisen mielivallasta. Silloinhan se työkkärin työntekijä voi tehdä omia päätelmiään jopa vittumaisuuksissaan tyyliin "hakija ei hymyillyt kuullessaan työpaikasta, äänenpaino ei innostuksesta noussut, ei vaikuttanut ilahtuneelta" - ensinnäkään miksi pitäisi olla erityisen ilahtunut, eikö riitä, että ottaa työn vastaan, vaikkei se oma unelmaduuni olisikaan? Ja toiseksi, miten mikään päätös voi perustua vaikutelmiin, päätelmiin ja oletuksiin? Kaikenlaisia päätelmiä voi tehdä ilmeiden ja vaikka leukaperien asennon perusteella. Jotkut ihmiset ovat jo luonnostaan ilmeettömämpiä kuin muut, ja toisaalta jokuhan voi ajatella ihan hyvin niinkin, että "no vitsit, toivoin kyllä kivempaa työtä, mutta ei se mitään".
Ja haastattelussa - mikä nyt sitten on "omaa toimintaa"? Jos taas on ilmeetön tai kättelee vetelästi, onko se syy karenssille? Jos on vaikka samaan aikaan huolissaan sairaalassa makaavasta läheisestään, niin pitäisikö kuitenkin hyristä hunajaa ja esittää tekopirteää? Tai jos vaikka korkeasti koulutettua ollaan laittamassa hanttihommiin, niin pitäisikö muka esittää, että oma ala oli kauhea virhe ja oikeasti haluaa johonkin halpatyöhön? Tai jos kysytään, eikö haittaa, ettei työstä saa palkkaa, niin pitäisikö silmät palaen ruveta valehtelemaan, ettei oikeastaan edes haluakaan työstä palkkaa, ikinä? Ja jokuhan (varsinkin joku kokematon) voisi sanoa saaneensa tiedon paikasta työkkärin kautta sen vuoksi, että kuvittelee sen lisäävän mahdollisuuksiaan työllistyä, kun joku "auktoriteetti" (hah!) kuten työkkäri on jo katsonut hänet päteväksi/sopivaksi kyseiseen työhön.
Eli aika epäreilua, jos se ei riitä, että suostuu ottamaan työn, vaan pitäisi myös osata toimia jonkin käsikirjoituksen mukaan- miksi työkkäristä sitten anneta valmiita vastausvaihtoehtoja?