Tuleeko tällaisesta suhteesta mitään?

  • Viestiketjun aloittaja Toivotontako
  • Ensimmäinen viesti
Toivotontako
Eli olemme molemmat hiukan alle 30-vuotiaita opiskelijoita, työttömiä. Toinen meistä opiskelee monimuoto-opintoja ja toinen iltaisin.

Kumppanini isä eikä veli tykkää, että heidän luonaan käy vieraita kyläilemässä. Syytä siihen en tiedä. Miesystäväni asuu vielä kotonaan. Minä jouduin pakon sanelemana joutuessani työttömäksi muuttamaan hetkellisesti takaisin äitini luo, joten olemme kahdestaan. Outoa ehkä joidenkin mielestä, mutta kun töitä ei ole omalla alalla ja piti alkaa opiskelemaan uutta niin rahat eivät vuokraan riitä.

Kamalan hankalaa on tämä tapailu. Olen käynyt tasan kaksi kertaa kumppanini luona 3-4 kuukauden aikana. Hän on käynyt täällä noin 10-15 kertaa. Yleensä aina päiväsaikaan, muutaman tunnin verran, koska iltaisin hän käy koulua.

Minä käyn aina kaupassa ja teen hänelle ruoan ja joskus keitän vielä kahvitkin, kun hän tulee tänne. Minä olen saanut kahvit heillä kaksi kertaa. Hiukan tuntuu epäreilulta, että minä aina raadan niska limassa tehden viimeisen päälle herkulliset ateriat ja vielä jälkiruoatkin.

Näemme kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Suhdetta on kestänyt puolisen vuotta, josta alkuun vain kirjoittelimme netissä muutaman kuukauden ennen ensimmäistä tapaamista.
Tapaamme joskus kaupungilla siten, että käymme kahvilassa ja kaupassa. Tapaaminen kestää ehkä noin 2 tuntia, jonka jälkeen palaamme molemmat omiin koteihimme.

Olen sanonut asiasta, mutta ei se oikein ole tuottanut tulosta. Taas tulee viikko näkemisestä. Koskaan emme soittele, laitamme vain useita viestejä päivässä. Syytä soittelemattomuuteen en varsinaisesti tiedä, mutta hän on sanonut, että pelkää häiritsevänsä, jos soittaakin pahaan aikaan.
Nykyään, jos hän pyytää sinne (kun sanoin asiasta) tulee itselleni vaivaantunut olo, kun tiedän, että vieraita ei oikein hyväksytä eikä siitä syystä oikein tee edes mieli mennäkään. Olisi mukava, jos olisi tervetullut.

Toivotonta?
 
napanuora poikki
Mies on 30 ja asuu vielä kotona isän kanssa, joka määrää, ketä ei saa käydä kylässä.
Sinä olet kanssa 30 ja asut äitisi kanssa.
Mielestäni tuonikäisten pitää asua omillaan omassa asunnossa. Onhan asumistuet sun muut avustukset keksitty. Voihan sitä jotain työtäkin tehdä
Jos olette vakavasti kiinnostuneita toisistanne, ettekö voi muuttaa yhteen?
Yksin asuminen on kallista, kaksin pärjaäisitte paremmin.
Sittenhän sen näkee miten homma toimii.
 
kahvit
"Minä käyn aina kaupassa ja teen hänelle ruoan ja joskus keitän vielä kahvitkin, kun hän tulee tänne. Minä olen saanut kahvit heillä kaksi kertaa. Hiukan tuntuu epäreilulta, että minä aina raadan niska limassa tehden viimeisen päälle herkulliset ateriat ja vielä jälkiruoatkin."

Älä enää raada niska limassa, vaan keitä sinäkin VAIN kahvit ja lopeta käymästä kaupassa mitä nyt omat ja ehkä äitisi kauppa-asiat hoidat. Lopetat pitämästä mitään ruokapalvelua, johan se käy työttömän opiskelijan kukkarollekin. Kai se on kivaa tulla aina valmiiseen pöytään. Tuo kestää tasan niin kauan kuin sinä tuon ruokatarjoilun mahdollistat.
 
loverich
Sinähän olet järjestänyt miehelle oikein yksityisen, ilmaisen opiskelijaruokalan. Ed. nimimerkki on täysin oikeassa. Mies sietää naamaasi just niin kauan kuin ruokaa riittää.
Saattavat jo hänen kotonaan miesporukassa naureskella epätoivoista yritystäsi pitää tyypistä kiinni.

Ryhtiä, nainen!
 
merlette
Lopeta se miehen hyysääminen. toisaalta ymmärrän, että elätte molemmat vähän välitilassa tuon asumisjärjestelyn takia, toisaalta miehesi koti on myös hänen isänsä ja veljensä koti. Keskellä viikkoa saa halpoja reissuja esim tallinnaan, tuskin ne teidän talouttaa kaataa, jos lähdette vaikka keskellä viikkoa kahdestaan jonnekin missä pääsette rauhassa tutustumaan ja tulee sitä sitoutumisen fiilistäkin kuin satunnaisesta tapailusta.
 

Yhteistyössä