Tuleeko teille koskaan sellainen olo, että kun sais olla..

[Fleur de la Cour]

sellasessa kuplassa yksikseen oman perheen ja omien rakkaiden kanssa eikä tarttis yleismaailmallisesti eikä muutenkaan välittää mistään muiden murheista. Minä saan aina kommenttia itsekkyydestä ja ylpeydestä, mutta itse olen sitä mieltä, että mun perusluonne on sellanen etten jaksa kiinnostua kaikkien kaikista asioista, mua ei kiinnosta juorut enkä välitä jos en ole kuullut ihan kaikkien kaikkia kuulumisia. Naapurin mies tuli eilen kertomaan meille suoraan, että kuullaan reilusti häneltä, että eroavat. No mä kuuntelin, ja mies vielä lähti kuuntelemaan baariin sitä lässytystä ja on nyt vihainen, kun onhan tässä tosiaan ollut selvittelemistä tänä kesänä riittämiin omissakin asioissa ja mulla sellanen fiilis, ettei mua vitun vertaa kiinnosta naapurin perheen eroprosessi! Aargh, sainpas taas sanottua.

 

[Jätkä]

Tulee välillä, tekisi mieli vaan käpertyä tänne omaan kotiin oman perheen kanssa.

 

[vieras]

Ei siinä mitään, tuollainen asenne on ihan ok jos ei koskaan myöskään odota muilta mitään. Suurimmaksi osaksi sun tyyppiset ihmiset on kuitenkin niitä, joilla ei ole kiinnostusta kuunnella muiden murheita tai auttaa muita, mutta muiden pitää tietenkin auttaa ja kuunnella heitä.

 

[Kiin]

Tuntuu!! Liian läheltä katellu ihan tarpeeksi tosi läheistä lapsiperhettä, jossa isällä alko- ja mielenterveysongelma :|

 

[omantienkulkija]

Viis veisaan vieraiden asioista ja tekemisistä, enkä välitä pätkääkään mitä minusta ajatellaan.
Naapureille olen hyvänpäiväntuttu ja ehkä ilmoista jutellaan. Silti täämä kanssani asuvas kuopukseni, esimurkkupoika on valloittanut vuosien varrella naapurin mummut, yksikin tuo aina synttärillä lahjan.

 

[Fleur de la Cour]

Ei siinä mitään, tuollainen asenne on ihan ok jos ei koskaan myöskään odota muilta mitään. Suurimmaksi osaksi sun tyyppiset ihmiset on kuitenkin niitä, joilla ei ole kiinnostusta kuunnella muiden murheita tai auttaa muita, mutta muiden pitää tietenkin auttaa ja kuunnella heitä.

Hmmm, no mietitäänpäs.. mun suurimmat murheet elämässä on olleet sellaisia, että en ole löytänyt edes vertaistukea joten olen mieluummin ollut puhumatta asiasta ja sellaisia etten haluakaan kenellekään kertoa niistä. Eli pysyttelen edelleenkin mieluummin siinä kuplassa perheeni kanssa. Mitä vanhemmaksi tässä tulee niin sen mieluummin käperryn pois päin ulkomaailmasta jos siihen tulee tilaisuus. Joku väitti, että äitiys ja ikä tuo mukanaan näkemystä muiden murheisiin, mä en jaksa kuunnella taasen muita millään enää nykyään. Tosin ehkä mun työ ja harrasteet vaikuttaa asiaan.

 

[vouho]

Tuntuu, usein. Mutta kyllä mua tietenkin kiinnostaa mulle läheisten ihmisten asiat jos he haluavat itse niistä kertoa ja purkaa mieltänsä. Itse en mielelläni omista jutuista kerro enkä välitä kuulla mistään juorujakaan.

 

[vieras]

Ei siinä mitään, tuollainen asenne on ihan ok jos ei koskaan myöskään odota muilta mitään. Suurimmaksi osaksi sun tyyppiset ihmiset on kuitenkin niitä, joilla ei ole kiinnostusta kuunnella muiden murheita tai auttaa muita, mutta muiden pitää tietenkin auttaa ja kuunnella heitä.

Hmmm, no mietitäänpäs.. mun suurimmat murheet elämässä on olleet sellaisia, että en ole löytänyt edes vertaistukea joten olen mieluummin ollut puhumatta asiasta ja sellaisia etten haluakaan kenellekään kertoa niistä. Eli pysyttelen edelleenkin mieluummin siinä kuplassa perheeni kanssa. Mitä vanhemmaksi tässä tulee niin sen mieluummin käperryn pois päin ulkomaailmasta jos siihen tulee tilaisuus. Joku väitti, että äitiys ja ikä tuo mukanaan näkemystä muiden murheisiin, mä en jaksa kuunnella taasen muita millään enää nykyään. Tosin ehkä mun työ ja harrasteet vaikuttaa asiaan.

Tai ehkä sä kostat vain sitä ettet ole koskaan itse saanut / löytänyt vertaistukea. Kun ei ole itsellä kokemuksia asioiden jakamisesta, niin vituttaahan se että muut purkaa asioitaan.

 

[vieras]

Mulle tulee sellainen olo, että kun saisi olla edes joskus yksin. Siis vaikka koko viikonlopun vain ihan yksikseni. Mä olen sellainen, joka aina stressaa ja murehtii muidenkin puolesta, enkä kaipaa samanlaista yksinoloa kuin ap. Lähinnä toivon, ettet ole tuttavani...Enkä nyt tarkoita millään pahalla.

 

[muumuu]

Ei kai se mitään kostamista oo jos ei halua tai jaksa jakaa koko maailman murheita. Useimmilla on ihan riittävästi omassaki elmämässä. Ihan normaalia minusta. Enkä kyllä ihan erojuttuja lähtis ees naapureille jakaa :/ että sen puolee.

 

[GLP]

Ei siinä mitään, tuollainen asenne on ihan ok jos ei koskaan myöskään odota muilta mitään. Suurimmaksi osaksi sun tyyppiset ihmiset on kuitenkin niitä, joilla ei ole kiinnostusta kuunnella muiden murheita tai auttaa muita, mutta muiden pitää tietenkin auttaa ja kuunnella heitä.

Ei ihan noinkaan. Siinä olet oikeassa, että asenne on ok, ei sitä käy arvottaminen. Kyse on luonteenpiirtestä, joka tässä mielestäni on introvertti. Käsittelee asioita(an) mieluummin aina itsenään, omassa tykönään. Ektrovertin taas pitää päästä puimaan asioita muiden kanssa, on orpona yksinään asioidensa parissa.

Käsityksensi siitä, että ekstrovertti olisi herkeämmin myös aina auttamassa muita, on mielestäni aikamoista shittiä. Sekoitat pahasti käyttäytymispsykologiaa. Empatian kyky ja ihmissuhdetaidot, ja etenkin tahto ja kyky vastavuoroisuuteen kanssakäymisissä ovat aivan eri asioita.

 

[Fleur de la Cour]

Ei siinä mitään, tuollainen asenne on ihan ok jos ei koskaan myöskään odota muilta mitään. Suurimmaksi osaksi sun tyyppiset ihmiset on kuitenkin niitä, joilla ei ole kiinnostusta kuunnella muiden murheita tai auttaa muita, mutta muiden pitää tietenkin auttaa ja kuunnella heitä.

Hmmm, no mietitäänpäs.. mun suurimmat murheet elämässä on olleet sellaisia, että en ole löytänyt edes vertaistukea joten olen mieluummin ollut puhumatta asiasta ja sellaisia etten haluakaan kenellekään kertoa niistä. Eli pysyttelen edelleenkin mieluummin siinä kuplassa perheeni kanssa. Mitä vanhemmaksi tässä tulee niin sen mieluummin käperryn pois päin ulkomaailmasta jos siihen tulee tilaisuus. Joku väitti, että äitiys ja ikä tuo mukanaan näkemystä muiden murheisiin, mä en jaksa kuunnella taasen muita millään enää nykyään. Tosin ehkä mun työ ja harrasteet vaikuttaa asiaan.

Tai ehkä sä kostat vain sitä ettet ole koskaan itse saanut / löytänyt vertaistukea. Kun ei ole itsellä kokemuksia asioiden jakamisesta, niin vituttaahan se että muut purkaa asioitaan.

Eikös kostamisen tunne ole sellainen, että tuntee jotakin. Mä olen välinpitämätön tällaista kohtaan joten en koe olevani kostonhimoinen.