Tuleeko teille muille vanhemmille koskaan avuton olo?

[Huh]

Mulla tulee aika ajoin sellanen olo etten ole tarpeeksi viisas tai aikuinen vanhempi hoitamaan lapsiani. Esim. viime talvena sairastuivat kovaan flunssaan ja kuumeet heitteli 39 isommalla puolella ja yöt pelkäsin että jotain sattuu, että kuume onkin noussut lääkkeistä huolimatta tms. enkä pystynyt nukkumaan ollenkaan. Toisinaan taas ihan kasvatukselliset asiat mietityttää kovasti. Vastuu kolmesta lapsesta ja heidän tulevaisuudestaan painaa hartioita julmetusti. Haluaisin niiiin kovasti tehdä asiat oikein että olen välillä vähällä luuhistua tämän huolen ja pohdinnan alle. Silloin mielessä pyörii kaikenlaista "minä en osaa, en pysty, en ymmärrä". Kiitos jo pelkästään siitä että sain johonkin tämän avautua!

 

[joskus vähän]

Ei noin raskaasti ole vielä tullut, mutta mulla on moniallerginen lapsi ja sen edessä tuntee itsensä usein avuttomaksi ja neuvottomaksi. Pitäisi osata tehdä oikeat ratkaisut, mutta se on joskus kovin vaikeaa tasapainoilua.

 

[..]

Ja ikää oli?

 

[Ultramariini]

:hug: :hug: tulee.

Vanhemuudessa ja äitiydessä olen kohdannut kaikkein kipeimmin epätäydellisyyteni ja vajaavaisuuteni. En osaa olla aina niin lämmin, aikuinen, rakastava ja johdonmukainen kun tahtoisin.

 

[vieras]

uskoisin,että kaikille ainakin joskus.
mutta mikä on oikein?
mielestäni oikein on se minkä vanhempi katsoo olevan oikein(lainpuitteissa) ja hyväksi omalle laposelleen. aina voi tietysti opiskella erilähteista uutta ja omalsua itsestä järkevät toimintamallit.
riittävän hyvä vanhemmuus on lapselle parasta!

 

[Ap]

Ja ikää oli?

Ai kuulostinko teiniltä? 31 olen.

 

[vieras22]

Voi monestikkin...ja monessakin asiassa.
Minulla on viisi poikaa ja olen sanonutkin et äitiys on kärsivällisyyden kasvattamista parhaimmillaan.

 

[vieras]

VOi tulee kyllä avuton olo useinkin tuon viisvuotiaan kanssa! Olen alkanut pelätä että sille tulee mtt-ongelmia vielä, kun on jo lapsena niin levoton eikä tule äitinsä kans hyvin toimeen.

 

[vieras22]

uskoisin,että kaikille ainakin joskus.
mutta mikä on oikein?
mielestäni oikein on se minkä vanhempi katsoo olevan oikein(lainpuitteissa) ja hyväksi omalle laposelleen. aina voi tietysti opiskella erilähteista uutta ja omalsua itsestä järkevät toimintamallit.
riittävän hyvä vanhemmuus on lapselle parasta!

Näinpä, mut minulle se riittämättömyys tulee suurimpana lapsen sairauden edessä. Ja oma väsymys ei yhtään auta asiaan.

 

[Ap]

Juu ei minullakaan koko ajan ole tällainen olo mutta esimerkiksi juuri tänään. Tuntuu että on niin yksin vastuunsa kanssa ja vaikka omasta mielestään hoitaa lapset niin hyvin kuin suinkin pystyy niin kritiikkiä tulee esim. muutamalta sukulaiselta miltei aina. Ei suoraan mutta vihjaillen. Ei pitäisi välittää mutta näin hiljaisuudessa, yön pimeinä tunteina...

 

[gp]

mulla on se ongelma että syyllistän usein itseäni jos vaikka lapselle tulee mahakipua, yskää..aina keksin keinon syyttää siitä itseäni. Justiin syntyi toinen lapsi meille ja tällä 2 viikkoisella tuli tänään hirveän iso oksennus/pulautus kaaressa kun autossa mentiin, niin vieläkin soimaan siitä itseäni..mitä söin mitä tein mitä oisin voinut tehdä toisin että ei lapsi olisi oksentanut noin säälottävästi ja niiiiin edelleenn..

 

[joskus vähän]

Juu ei minullakaan koko ajan ole tällainen olo mutta esimerkiksi juuri tänään. Tuntuu että on niin yksin vastuunsa kanssa ja vaikka omasta mielestään hoitaa lapset niin hyvin kuin suinkin pystyy niin kritiikkiä tulee esim. muutamalta sukulaiselta miltei aina. Ei suoraan mutta vihjaillen. Ei pitäisi välittää mutta näin hiljaisuudessa, yön pimeinä tunteina...

Tämä kritiikki on niin tuttua. Meille sitä ei onneksi ihan hirveästi tule, mutta kun allergisen lapsen kanssa allergiat tulevat ilmi lähes joka tilanteessa niitä "neuvojia" silti riittää vaikka suurin osa luottaa meidän ja lääkäreiden tekevän parhaamme. Varmasti vastaavaa tulee muissakin asioissa, mutta ne on jotenkin helpompi kuitata, kun kyse ei ole yleensä mistään vakavammasta tai lapsen terveydestä ja kasvusta.

Kun itsekin pohtii ja miettii miten asiat parhaiten tekisi ja joutuu usein aina valitsemaan jonkun parhaaksi arvellun vaihtoehdon, vaikka varmuutta sen paremmuudesta ei olekaan, tuntuu helposti raskaalta, kun siihen tulee joku ulkopuolinen kyseenalaistamaan ratkaisut. Ihan kuin niitä ratkaisuja ei joutuisi muutenkin koko ajan miettimään.

 

[Ap]

mulla on se ongelma että syyllistän usein itseäni jos vaikka lapselle tulee mahakipua, yskää..aina keksin keinon syyttää siitä itseäni. Justiin syntyi toinen lapsi meille ja tällä 2 viikkoisella tuli tänään hirveän iso oksennus/pulautus kaaressa kun autossa mentiin, niin vieläkin soimaan siitä itseäni..mitä söin mitä tein mitä oisin voinut tehdä toisin että ei lapsi olisi oksentanut noin säälottävästi ja niiiiin edelleenn..

Juu tuttua. Välillä mun täytyy oikeen pysähtyä että ymmärtäisin lopettaa kaikenmaailman vatsa kovalla/ löysällä ja miksi- ihmettelyn. Aina siihen ei löydy syytä vaikka valvoisi koko yön.

 

[Ap]

Juu ei minullakaan koko ajan ole tällainen olo mutta esimerkiksi juuri tänään. Tuntuu että on niin yksin vastuunsa kanssa ja vaikka omasta mielestään hoitaa lapset niin hyvin kuin suinkin pystyy niin kritiikkiä tulee esim. muutamalta sukulaiselta miltei aina. Ei suoraan mutta vihjaillen. Ei pitäisi välittää mutta näin hiljaisuudessa, yön pimeinä tunteina...

Tämä kritiikki on niin tuttua. Meille sitä ei onneksi ihan hirveästi tule, mutta kun allergisen lapsen kanssa allergiat tulevat ilmi lähes joka tilanteessa niitä "neuvojia" silti riittää vaikka suurin osa luottaa meidän ja lääkäreiden tekevän parhaamme. Varmasti vastaavaa tulee muissakin asioissa, mutta ne on jotenkin helpompi kuitata, kun kyse ei ole yleensä mistään vakavammasta tai lapsen terveydestä ja kasvusta.

Kun itsekin pohtii ja miettii miten asiat parhaiten tekisi ja joutuu usein aina valitsemaan jonkun parhaaksi arvellun vaihtoehdon, vaikka varmuutta sen paremmuudesta ei olekaan, tuntuu helposti raskaalta, kun siihen tulee joku ulkopuolinen kyseenalaistamaan ratkaisut. Ihan kuin niitä ratkaisuja ei joutuisi muutenkin koko ajan miettimään.

Nimenomaan!

 

[Ap]

Välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin, mutta eihän tässä vaan voi. Täytyy vaan puskea eteenpäin vaikka välillä tuntuukin mahdottomalta. Niin ihania ja rakkaita nuo lapset on. Niistä on niin kovin huolissaan, mutta juuri niiden avulla saa taas itsensä kasattua. <3

 

[gfd]

Tunnen itseni huonoksi koska en vain jaksa tavallista arkea. Lisä taakkana on mieheini lapsi ja en millään jaksa ristiriitoja joita uusioperheellisyys tuo tullessaan. En kykene olemaan sitä mitä mut toivoisivat.

 

[Vieras]

Tapasin viikko sitten yhden tutun ja hän on niin huoleton lastensa kanssa. Tuntuu että hän tietää aina mikä on oikein ja oikea tapa. Tunnen itseni hänen seurassaan ihan alottelijaksi vaikka 4 lasta minullakin.

 

[Huk]

Kyllä!

 

[Ap]

Nyt on taas tänään ihan hyvä olo . Tuo vaan iskee joinain päivinä ja taas alkaa taakka painamaan. Entä jos, mitä sitten kun, olikohan se huono valinta, olinkohan tarpeeksi tarkka, voi kun olin tänään pahalla päällä jne. Varsinkin kun tuota kritiikkiä tulee. Yleensä pystyn laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä sukulainen on sellainen jota olen aina syvästi kunnioittanut ja nyt hän vihjailee ilkeästi valinnoistani ja lapsistani. Jotenkin se kolahtaa enemmän kun sen sanoo tämä henkilö. En missään nimessä tule koskaan sanomaan tätä ääneen mutta en pidä hänestä enää yhtään!