A
"apila"
Vieras
Tilanne on se, että mies on ollut vuoden verran työkomennuksella toisella paikkakunnalla. Ollaan siis viikot asuttu erillään, minä lasten kanssa ja mies sitten omassa kämpässään. Viikonloppuisin ollaan oltu koko perhe yhdessä. Nyt mies palasi jokin aika sitten takaisin kotiin, ja elämä on ihan sekaisin. Meillä oli lasten kanssa hyvä rytmi jonka mukaan arki pelasi hienosti. Nyt ei toimi oikein mikään. Miehellä on ihan oma rytmi, valvoo iltaisin pitkään telkkarin tai koneen ääressä, ja siten tietenkin aamulla pitäisi saada nukkua. Ruoka-aikana ei ole nälkä (kun on juuri syönyt aamupalan) ja ottaa sitten ruokaa tunti-pari ennen seuraavaa ruokaa, jolloin ei taaskaan ole tietenkään nälkä. Vaatteet ja tavarat jättää hujan hajan, ja päivä kuluu pääosin telkkaria katsellen. Ei siis oikein osallistu mihinkään. Mitään ei saisi sanoa tai pyytää tekemään. Täyttää joskus tiskikoneen ja on toki lasten kanssa, mutta pääosin elää "omaa elämäänsä". Puhuminen ei auta. Odotin itse tätä kovasti, mutta nyt toivoisin oikeastaan että saisi taas keikan jonnekin muualle. Helpompaa itselläni oli pelkkien lasten kanssa. Harmittaa. Haluaisin tehdä perheenä asioita, enkä niin, että yksi on "kämppiksenä". Meillä olisi kerrankin aikaa olla yhdessä (itse olen hoitovapaalla, mies voi pitää useamman kuukauden nyt lomaa)
