tuleva suunniteltu sektio pelottaa

[.]

Mä en enää oikein muista kaikkea, aikaa kulunut yli 6 vuotta...

Mutta sitä katetrihommaa ei kannata pelätä, se on ihan iisi juttu.

Mut käskettiin nousemaan ylös heti sektion jälkeisenä aamuna (sektio illalla). Kyllä se sujui. Muistaakseni kävely oli vähän huteraa ensimmäiset päivät, mutta kipulääkettä sai kutienkin siihen malliin, etten muista muuten kovin kivuliasta olleen. Vauvaa sain kantaa alusta asti, sektio ei estänäyt mitään sellaista. Ekana yönä vain jouduin aina soittamaan hoitajat auttamaan, kun halusin vauvan vierelle. Se oli toki harmillista.

Eniten minua harmitti joutua odottamaan heräämössä vaikka kuinka kauan että sain vauvan luokseni. Suunnittelemeaton sektio, enkä saanut vauvaa heti viereeni. Siitä jäi paha mieli.

Minusta alatiesynnytyksen jälkeen oli kipeämpi olo kuin tuon sektion. (Eppari haittasi pitkään)

 

[kummatkin läpikäyty]

Sektiossa epämukavuus ja kipukokemukset ovat samaa luokkaa kuin alatiesynnytyksessäkin, tosin kaikki tulee jälkeenpäin. Variaatiota on sektiokokemuksissa ihan samalla tavalla kuin alatiesynnytyksissäkin. Jälkivuoto on yleensä sektion jälkeen vähäisempää kuin alatiesynnytyksen jälkeen, johtunee avatun kohdun puhdistamisesta. Katetrin poisto ei tuntunut itselläni oikeastaan lainkaan, vaikka sitä jännitinkin. Ja haava: ekalla kerralla tikit ja kivut olivat alapäässä, toisella vatsassa. Kummassakin puolensa, mutta sektion jälkeen sain sylitellä pientä koko ekan viikon erittäin tiiviisti sohvanpohjalla tyynyjen keskellä, kun ylösnousu oli pikkuisen hankalaa =) Onneksi palvelu pelasi kotona!

Ja nämä ikuiset alatiesynnytytyssaarnaajat: suunniteltuun sektioon päädytään aina syystä. Oma sektioni johtui sikiön poikkitilasta, joten ilman sektiota olisi henki poissa sekä lapselta että äidiltä. Sitä kun olisi synnyttänyt alateitse niin voidaan tosiaan puhua luonnollisesta synnytyksestä, jossa luonnonvalinta tekee tehtävänsä ja siivoaa pois äidit, jotka eivät saa pidettyä sikiötä synnytysasennossa ja myös lapset, jotka eivät tajua kääntyä oikeaan asentoon. Voi tätä järjen vähyyden määrää näillä fanaatikoilla...

 

[leijona76]

Mulla kun leikkaus oli puolenyön jälkeen niin ylös tulivat kehottelemaan seuravana aamuna siinä 9 aikaan. Ensin laidalle istumaan pari kertaa ja sitten ylös asti. Samalla sitte vessaan ja katetri pois, ei sattunu mitenkään, vähän oli ärsytystä jälkeenpäin. Kyl se ylösnousu oli kamalaa ekatkerrrat, mut ku teki sen omaan tahtiin ja ohjeiden mukaan niin onnistui. Kävely ei sitte ollu niinkään kivuliasta. Särkylääke oli tablettina panadolia ja ketorinia, vain salissa sain kanyyliin kipulääkettä. Vuotoa oli aikatavalla 2vrk ja sitte niukkeni. Kotona en enää tarvinnu lääkettä säännöllisesti enkä montaa päivää. Se sektio itsessään oli helpompi kun aattelin, toipumista hidasti haavatulehus ja valmiiksi kehno yleiskunto myrkytyksen ja univelan takia.

 

[Hisu]

Helepommalla jännityksellä varmaan selviäis normaalista alatiesynnytyksestä. Eipä siinä mitään, kukin tavallaan. Mulla vain meni niin helposti ihan normaaliteitse, etten ymmärrä tämmösiä suunniteltuja. Ota asenne, "kun en tiiä minne olen menossa, miksi siis pelkäisin..?" Sillä menin itse, eikä kyllä pelottanut. No, ei se kyllä sattunutkaan.

Tiedätkö, kaikki ei voi itse valita. Se suunniteltu sektio voidaan tehdä esim. perätilan ja ahtaan lantion vuoksi, kuten minulle. Lääkäri ei halunnut edes yrittää alakautta, vaikka kysyin olisiko mitenkään mahdollista. Ei kuulemma ollut.