Hae Anna.fi-sivustolta

Tulevaisuuden suunnitelmat!?

Viestiketju osiossa 'Ihminen hädässä' , käynnistäjänä Ruu, 19.07.2010.

  1. Ruu Vierailija

    Olen miltei 30-v nainen, yhden lapsen äiti ja naimisissa neljättä vuotta. Viimeinen kaks vuotta, oikeastaan lapsen syntymästä, on ollut rankkaa. Miehellä mm. suhde (joka loppui lyhyeen), jota käyn paljon päässäni läpi edelleen / opettelen luottamaan uudestaan mutta vaikeaa on.
    Olen aika yksinäinen, päivät töissä ja illat yleensä kaksin lapsen kanssa kun miehellä töitä. Paikkakunnalla ei asu kuin yksi tuttu, seuraksi.

    Meillä on parisuhteessa hyviä ja huonoja aikoja, joskus menee todella upeasti ja toisinaan mennään pohjamudissa. Varmaan aika normaalia kaikissa suhteissa. Nyt olen viimeaikoina alkanut miettimään/ tajunnut, ettei mulla ole juurikaan tulevaisuuden suunnitelmia. Tuntuu että aika kaikki unelmat mitä mulla oli (tosi onnellinen perhe jossa paljon lapsia, ulkomaanmatkustelua, yhdessäoloa, kodin laittoa), ovat jotenkin "tuhoutuneet". Osittain tuon miehen syrjähypyn takia, mutta myös rahan- ja yhteisen ajan puutteen vuoksi. Mies tekee kyllä parhaansa, on kotona, hoitaa kotia jne. Eli en voi häntä syyttää ulkona juoksemisesta, päinvastoin :)

    Mutta omalla, henk.koht tasolla mulla ei ole mitään suunnitelmia, tai ees unelmia tulevalle. Niinku omalle ITSELLENI, unohtaen perheen/miehen/lapsen. En tiedä mitä haluan! Ennen mulla oli paljon kiinnostuksenkohteita, mutta lapsen synnyttyä kun aika on mennyt kotona istuessa, jotenkin ne ovat pikkuhiljaa karisseet ja tilalle astunut turhautuneisuus ja jonkinasteinen laiskuuskin. Todela pelottavaa.

    Itken paljon, iltaisin olen tosi murhemielellä. Stressaan miestä näistä, kun vaadin häneltä enemmän huomiota, aikaa ja muuta. Hän ei oikein ymmärrä, sanoo vaan et kyllä paremmat ajat koittaa. Tällä hetkellä mä en odota mitään muuta kuin saavani tietää jatkuuko mun työsuhde vai ei. Mitään muita odotuksenaiheita/suunnitelmia mulla ei ole tulevalle. Mua ei oikein kiinnosta matkustus, kun raha on niin tiukilla, eikä perhettäkään voi jatkaa (vaikka se ois ihanaa), koska olen aika traumatisoitunut tuosta ekan lapsen tulosta (siis lähinnä siksi mitä perheessä kävi sen jälkeen + olin huonossa kunnossa pitkään syntymän jälkeen). Ja nyt olen alkanut pelkämään että kohta mies varmaan jättää mut, koska olen niin vaikea, stressaan ja surullinen, itken ja valitan ja koko ajan kaivelen vanhaa. Pelkään ihan kauheasti että hän tulee kotiin joku päivä ja kertoo että nyt lähtee, on saanut tarpeeksi. Tiedän etten ole "kunnossa", tiedän että mun pitää muuttaa käyttäytymismalliani ja olla myös rakastavampi häntä kohtaan, mutten tiedä miten, koska tunnun olevan niin turhautunut. JOskus mietin että ne ei varmaan (mun mies ja lapsi) tarvi mua, niillä on yhdessä niin kivaa ja hauskaa. Et pitäiskö mun jättää ne kaksin, muuttaa muualle, ehkä niiden elämä olisi sitten enemmän balanssissa kuin itkeskelevän äitin kanssa.

    Kuitenkaan, en tiedä olenko masentunut, tuskinpa vain. Siis käyn mielelläni töissä, ja silloin joskus kun pääsen ulos, on tosi kiva mennä ja päästä haistelemaan uusia tuulia ja tapaamaan kavereita.

    En oikein tiedä miten jäsentää elämää/miten tehdä itsestäni onnellisempi, miten luoda uusia tulevaisuuden suunnitelmia!?

    Mitä TE suunnittelette tulevalle/mitä unelmoitte?
     
  2. Kirisikka Vierailija

    Mietin minkälaisen elämän haluan elää ja teen ratkaisut sen mukaisesti.
    Meillä on vain tämä yksi elämä - mieti tarkkaan mitä sinulla on nyt ja mikä on kaikkein tärkeintä elämässäsi. Kuunetele sydämesi ääntä.
     
  3. Masennusoireita Vierailija

    Ihan selvästi sinä minusta oirehdit nyt psyykkisesti. Koska aolet töissä, pääset alkuun työterveyshuollon kautta. Elämä on monesta osasta kokoutuva palapeli. Sinulla on osa palasista rikki tai hukassa ja niiden löytämiseksi/eheyttämiseksi tarvitsisit ulkopuolista apua. Aivan kuin tarvitset lääkettä päänsärkyyn.

    Tilaa aika ja lähde rohkeasti hakemaan apua. Mitä pikemmin, sitä nopeammin pääset toipumisen alkuun. Tiedätkö, jotta synnytyksenjälkeinen n. baby blues voi tulla tai jatkua jopa lapsen ollessa vielä 3 vuotias? Sinulla on nyt niin paljon mielesi päällä, jotta kaikki menee yhdeksi sotkuksi. Et pääse itsesi herraksi etkä pysty käsittelemään vaikeita aiheita yksin.

    Uskottomuus niinkin herkässä tilanteessa kuin mitä teillä tapahtui, vaatii perusteellisen ja pitkän prosessin, johon miehenkin pitää osallistua. Luottamuksen takaisin saaminen ei koskaan ole helppoa eikä onnistu anteeksi pyytämällä pelkästään.
     
  4. vierailija123 Vierailija

    Hei! Olen kiinnostunut miten sinulla menee nyt? Oletko vielä miehen kanssa? Onko sinulla unelmia? Oletko täyttänyt jo jonkin unelmistasi?
     
  5. vierailija Vierailija

    Muutos prosessi lähtee itsensä rakastamisen ja hyväksymisen kautta. Se ei tapahdu hetkessä "taikasauvaa heilauttamalla" mutta prosessi on elintärkeä sinun oman onnellisuutesi tähden. Onnellisuus ei ole muista ihmisistä tai ympäristöstä tai materiasta riippuvainen, se on ainoastaan sinusta riippuvainen. Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi, onnellisuutesi on sinun käsissäsi. Turhaan kahdehdit miestäsi ja lastasi siitä kuinka hyvin he tulevat toimeen, eihän se ole mitenkään sinulta pois vaan päin vastoin! Kirjoituksesi perusteella miehesi vaikuttaa olevan läsnä arjessa ja lapsen kasvatuksessa, mahtava juttu, kaikilla ei ole näin onnekas tilanne että toinen puolisko osallistuu mihinkään. Ole kiitollinen tästä! Kirjoituksestasi paistaa suuresti ( en tarkoita tätä mitenkään pahalla) marttyyrius, tilanteesi on oikeasti tosi hyvä mutta pieni mörkö pääsi sillä kuiskaa valheita, älä usko niihin. Kuten tuossa alussa mainitsin että oma onnellisuutesi on vain ja ainoastaan sinun käsissä niin ovat myös tunteet, negatiiviset, positiiviset. Kun ajattelet negatiivisesti kaikki myös tuntuu pahalta, lumipallo efektin siten koko elämä tuntuu huonolta jne jne. Neuvoisin sinua pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, voit aloittaa jo sillä että kirjoitat 5 asiaa (iltaisin tai aamuisin, ihan mikä vaan sinulle sopii parhaiten), mistä olet kiitollinen. Asiat voivat olla ihan mitä tahansa, esim. päivän aikana tapahtuneita tilanteita, ihmisiä, säästä, ihan mitä tahansa. Kiitollisuus päiväkirjan pitäminen on auttanut minua hurjasti, aloitin 5 asialla ja nykyään luonnostaan vihkooni tulee tupla määrä eri juttuja. Olen opinnut oikeasti arvostamaan elämääni, itseäni, kaikkea. Toinen juttu mikä minua on auttanut on ollut meditaatio, se että yrittää hiljentää mielensä edes 5min auttaa levottumuuteen ja ahdistuksen tunteeseen ja tulee välittömästi parempi ja selkeämpi olo ja mieli kohentuu. Kannattaa aloittaa ensin 5 minuutista ja pikku hiljaa mitä enemmän pystyy niin nostaa 10 min ja sitten 15min jne. Huomaamatta tässäkin edistyy nopeasti ja huomaatkin jo meditoivasi 15min putkeen sujuvasti ilman että ulkopuoliset ärsykkeet tai oma mielen koukerot häiritsevät. Lisäksi mitä tulee itsensä rakastamiseen, tieteellisesti on todistettu että ihminen pystyy "uudelleen ohjelmoimaan aivonsa" eli pääsee eri ajatusmalleista ja tavoista. Joka aamu kun heräät, katso peiliin ja sano ihan mitä tahansa positiivista itsestäsi. Vaikka se tuntuu aluksi oudolta ja vaikealta mutta kun jatkat alat jossain vaiheessa oikeasti uskomaan siihen mitä sanot ja tunnet sen, huomaat sen muutoksen hyvän olon tunteen, rakkauden. Sanoissa on suuri voima! Nämä kaikki yllä mainitut asiat ovat auttaneet minua henkilökohtaisesti suuresti ja voin paremmin ja elän omaa itseni näköistä täyttä elämää ja olen onnellinen. Olen saanut selkeyttä ja tämä selkeys on auttanut minua ymmärtämään mitä elämältäni haluan ja sitä kautta on tullut tavoitteita joita olen sitten lähtenyt tavoittelemaan ja myös saavuttanut niitä. Kaikkea hyvää sinulle, valoa ja suuresti rakkautta! Asioilla on aina tapana järjestyä, muista se, olet arvokas!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti