Toggle sidebar

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen (siivoamisesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avulias aatu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

avulias aatu

Vieras
Olen tehnyt omassa kaveripiirissäni semmoisen havannoin, että joiden lapsuudenkoti on sotkuinen, on myös oma koti sotkuinen ja toisin päin.

Esimerkiksi meillä kotona kun olin pieni (neljä lasta, 2aikuista, 2 koiraa ja hoitolapset) oli aina siistiä, kahden viikon välein suursiivous ja joka päivä imurointi, paikkojen järjestely.

Kaverini (josta toiseen ketjuun kerroin) lapsuudenkodissa on kaikki aina levällään ja likaiset lattiat yms..

Onko muut huomanneet saman?
 
täytyy sanoa että oma kokemus on toisenlainen, itselläni lapsuuden koti ei ollut siisti,mutta nyt oma koti taas on siisti,siivoan joka päivä,lattiat pesen kerran-kaks viikossa.
 
Meillä oli lapsuuden kodissa aina siistiä, äiti ei ikinä ehtinyt olla lasten kanssa, kun aina piti siivota.

Nyt mun omassa kodissa on lähes aina sekaista, mielummin vietän aikaa lasten kanssa kun siivoan kaiken aikaa.

Meillä on lapsilla koko ajan askartelut, muovailuvahat, vesivärit jne. käytössä ja sotkua tulee ihan riittävästi. Meillä saa aina leikkiä ja touhata. Siivotaan sitten yhdessä, mutta ei joka päivä. Harvoin aina siisteissä kodeissa lapset saa touhata vapaasti.
 
Mä oon monessa asiassa samanlainen kuin äitini.. Meillä ei lapsuuden kodissa ollut varsinaisesti likaista, mutta epäjärjestystä. Sama homma mulla itelläni. Äitini ei ole koskaan viihtynyt keittiöhommissa, enkä viihdy minäkään. Inhoan ruuanlaittoa ja leipomista vielä enemmän.
 
Meillä oli kotona muuten siistiä, paitsi mun huone oli pyörremyrskyn jäljiltä :D Ja nyt mun koti on pyörremyrskyn jäljiltä :D

Vihaan siivousta ja töihinmentyäni sekin entinen vähäinen siivousmäärä on jäänyt...
 
No mun mielestä paljon luonnekysymys. Meillä oli lapsuudenkodissa sellasta semisiistiä. Mun huone oli räjähdys, samoin mun pikkuveljen. Mut mun isoveljen huone oli aina tiptop siisti, filmit ja levyt aakkosjärjestyksessä jne.

Nykyäänkin mulla ja mun pikkuveljen täytyy tehdä töitä et koti pysyy siistinä mut mun isoveljellä se tulee vähän kuin luonnostaan.
 
Minun lapsuudenkotona oli aina siistiä, paitsi poikkeuksena minun huoneeni.
Eipä meillä nykyäänkään todellakaan ole tip top. :ashamed:
 
Kyllä ja ei. Siisteys käsitykset osittain varmasti periytyy. Jos kotona aina on ollut vähän sekaista sekamelska ei varmasti samalla tavalla häiritse kuin jos on tottunut siistiin ympäristöön. Samalla siisteys on pitkälti myös luonne kysymys ja elämäntilanne kysymys, jollekin on tärkeää pitää koti siistinä silloin kun siellä vietetään paljon aikaa, jollekin aikaa siivoamiseen jää enemmän vasta sitten kun lapset ovat jo isompia tai asuvat jo muualla.

Toinen osaa opettaa asioita paremmin kuin toinen. Siistissä kodissa kasvanut ei automaattisesti osaa pitää siivoa yllä järkevästi. Elämänhallintaakin toinen osaa opettaa ja toinen ei oli oma elämä hallinnassa tai ei. Toinen tekee enemmän puolesta lasten tai ystävien kun toinen osaa sanoa miten itse toimin ja mitkä asiat koen itselle tärkeäksi.
 
Oma lapsuuden kotini oli tip top - äitini oli ja on edelleen tarkka siivooja ( Hänen mottonsa on, että siistissä kodissa asuu onnellisia ihmisiä). Olin itse nuorempana varsin tarkka siivouksesta, mutta näin työssäkäyvänä nelikymppisenä, viiden eri-ikäisen lapsen äitinä en enää jaksa oikein paneutua siivoukseen. Toki minusta olisi ihanaa jos aina olisi siistiä ja puhdasta. En kuitenkaan halua käyttää vapaa-aikaani pelkästään siivoamiseen - etenikn kun minä siivoan ja tiset sotkevat perässä ;)
 
Mä voisin hiuksen hienosti allekirjoittaa tuon väittämän.

Mun äitini oli/on järjestyksen ihminen - ja valitettavan pedanttinen onkin - joten minut on opetettu hyvinkin pienestä pitäen siihen, että siistiä pitää olla. Joka päivä siivottiin vähäsen, aina lelut omille paikoilleen illalla ennen nukkumaan menoa jne. ja tottahan toki se joka perjantainen viikkosiivous. Mä itse tykkään myös nykyään, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja että perussiistiä pitää olla.

Mieheni puolella taas tilanne on toinen - hänen äitinsä ei ole ikinä ollut mikään siivousintoilija vaan hyvin hyvin boheemitapaus (ja nyt siinä vähemmän imartelevassa merkityksessään). Eli kaikki on ollut ja on yhä kaaoksessa, asunto tupaten täynnä epämääräisiä kasoja, pinoja ja imuri on aivan outo kapistus - kerran vuoteen jos hän sen löytää siivouskomerostaan, niin hyvä on. Ja - ylläri pylläri - mies on omaksunut ihan samanlaisen huithapeli- asenteen. Eli ei todellakaan haittaa epäjärjestys, joten tässä on omat säädöksensä, kun yritän en ainoastaan opettaa lapsillemme siisteyttä vaan myös miehellekin...

Mutta hiljaa hyvää tulee, ja toisaalta mun pedanttiselle luonteelleni ja siivousintoilijakasvatukselleni toisaalta tekee vainhyvääkin hiukan omaksua tuollaista löysin rantein- mentaliteettia mutta on mun pakko sanoa, että koville ottaa :D.
 
Minulle on adhd, joten eipä tule järjestyksenpito luonnostaan. Eikä tule äiteeltänikään, jolla myös on adhd. Vanhempien kotona on aika sotkuista, ei siis varsinaisesti likaista, mutta kaapit sotkussa, tavaroita missä sattuu (paljon tavaroita!) ja muutenkin jotenkin kaaoottinen tunnelma. En siis todellakaan ole äidinmaidossa imenyt taipumusta järjestelmällisyyteen ja siisteyteen.

Minä olen kovasti opetellut pitämään rojukasat kurissa, siivotaan kerran viikossa kunnolla, pyritään viikkaamaan pyykit heti kuivurista nostettua, siivoamaan keittiö ruokailun jälkeen jne. eli toimimaan kuten ns. normaalit ihmiset tekevät. Ei ole aina helppoa. Kaapit on meilläkin epäjärjestyksessä ja liikaa tavaraa, mutta koko ajan tässä opetellaan. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen nipo, että tykkäisin, jos olisi siistiä ja kaikelle oma paikka. Olen kuitenkin tässä joutunut sen hyväksymään, että sellaisen tip-top-järjestyksen pitäminen vaatisi minulta (ja mieheltä) tosi paljon panostusta.
 
Minä taas sain siivouskammon lapsuudenkodista, missä äitini piti ja pitää edelleen hyvää järjestystä yllä. Joka viikko on siivouspäivä. Pölyjä pyyhitään vähän väliä ja imuroidaan päivittäin. Suursiivoukset muutaman kerran per vuosi.

Itse taas en ole lainkaan tuota siivousintoa saanut vaan siivoan miten lystään. Kaapit ovat osittain turhaa romua ja tavaraa täynnä. Lattiat ovat toisinaan ei niin siistit. Tämä olkkari vasta kaaos onkin, lapsen lelujen sun muun roinan takia. Lapsenhuonekin on jälleen kuin pommin jäljiltä.
 
[QUOTE="adhd";27705957]Minulle on adhd, joten eipä tule järjestyksenpito luonnostaan. Eikä tule äiteeltänikään, jolla myös on adhd. Vanhempien kotona on aika sotkuista, ei siis varsinaisesti likaista, mutta kaapit sotkussa, tavaroita missä sattuu (paljon tavaroita!) ja muutenkin jotenkin kaaoottinen tunnelma. En siis todellakaan ole äidinmaidossa imenyt taipumusta järjestelmällisyyteen ja siisteyteen.

[/QUOTE]

Sama juttu täällä. Erona minun ja äitini välillä on, että äitini ajatteli, että pitää olla siistiä, ja siivosi pinna tiukalla, vaikkei se tullut häneltä luonnostaan. Ja kiukkusi eikä antanut kenenkään auttaa, kun olisimme tehneet sen väärin. Huomaan välillä itsessäni samaa, mutta yritän tietoisesti muuttaa sitä. Pyrin siihen, että siivoaisin sen mitä siivoan suht hyväntuulisesti, perheen ja itseni hyvinvoinnin enkä yleisten mielipiteiden takia, ja lapsetkin tekisivät vähän isompana osansa, vaikka sitten omilla taidoillaan.

Jos joku ei sitten halua tulla meille kylään, koska "en ikinä voisi laskea Matias-Petteriä sinne leikkimään, kun syöttötuolin allakin oli tahroja", niin ehkäpä emme sitten ole tarkoitettuja ystäviksi. Kaikki eivät ole ja sillä sipuli.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa