Tuliko sinusta sellainen äiti mitä piti vai jotain ihan muuta?

[äiti vain]

Minä kuvittelin olevani kuin saippuasarjojen äidit. Osaisin lohduttaa itkevää lasta, osaisin jutella lapsen kanssa järkevästi ja perustella asioita. Osaisin olla todella mukana ja läsnä.

Mutta toisin kävi. Olen väsynyt, uupunut, rähjäävä mutsi enkä osaa keskustella lasteni kanssa En jaksa leikkiä ja askarrella. Nautin siitä että saan olla töissä eikä tarvii leikkiä lasten kanssa ja keksiä ohjelmaa. Toki rakastan lapsiani, mutta ei minusta tullut Pieni talo preerialla -sarjan äitiä, vaikka kuvittelin. Olen pettynyt itseeni ÄITINÄ.

Miten sinulle kävi?

 

[Kerttu-Kyllikki]

Hyvin kävi. Jotenkin jo lapsena ajattelin, että varmaankin olen sitten joskus yh, ja tässä sitä ollaan. Tosin lapsia kuvittelin saavani kaksi yhden sijasta. Tai eihän sitä koskaan tieä, ehtiihän sitä.
Olen tyytyväinen itseeni äitinä.

 

[Kylkiluu]

Musta tuli oikeastaan aika pitkälle sellainen äiti kuin kuvittelinkin. Eli rakastava ja hellä mutta huonohermoinen :| Pinna on kyllä tässä muutaman vuoden sisällä pidentynyt mutta ei se pitkä ole vieläkään...

 

[ap]

että osaan toki hellyyttäkin näyttää lapsille, mutta vaikka kuinka pinnistelen niin uupumus latistaa kaikki hyvät yritykseni. Olen minäkin yh ja varmasti olisi helpompaa ja jaksaisin olla parempi äiti, jos olisi kunnon tukijoukot ja isä huolehtimassa ./

 

[Kotilehmä]

Minä en ole ikinä edes pitänyt lapsista ja nyt on viides tulossa Että niin se vaan äitiys muuttaa ihmistä, jossain mielenhäiriössä tuli sitä ensimmäistä lasta haluttua ja sitten huomasinkin että kaikki mitä olin elämässäni etsinyt löysin siitä lapsesta ja perhe-elämästä. Parempi äiti olen mitä olisin uskonut.

 

[vieras]

Olen ollut yllättynyt, miten hyvin olen pärjännyt kotona yksin kolmen lapsen kanssa. Ennen lapsia kuvittelin, että olisin ihan avuton ja tarvitsisin paljon apua mieheltä ja tukijoukoilta. Mutta olenkin pärjännyt tosi kivasti ja jaksanut ja venynyt. Olen innostunut tekemään ruokaa ja leipomaan, mitä en koskaan harrastanut ennen lapsia. Minusta on kuoriutunut oikein kunnon kotiäiti sanan parhaimmissa merkityksissä ja olen ylpeä siitä. Rakastan lapsiani ja olen onnellinen kotiäitinä.

 

[evita]

Minä huomaan tehneeni aika monta asiaa niinkuin oma äitini on tehnyt. Eikä tämä ole mitenkään huono asia minusta. Ne asiat, joista en pitänyt, olen parhaani mukaan muokannut omanlaisikseni.

Sinänsä ajattelen, että olen hyvä äiti, läsnäoleva ja huolehtiva.

Ja se täytyy kyllä sanoa, että en ikinä ajatellut etukäteen, että äitiys olisi jotenkin helppoa tai yksinkertaista tai niin kuin saippuasarjoissa. Realismi on ehkä auttanut aika tavalla, ei ole tippunut niin korkealta. =)

 

[r u u s a]

Musta tuli jotain ihan kamalaa. :ashamed:

 

[Saapas]

Masis vei mut, toivottavasti mitään korjaamatonta ei ole tapahtunut ja voin olla parempi. =|

 

[Istafra]

Olen toistaiseksi onnistunut paremmin kuin kuvittelin. Näin ei olisi, ellen olisi löytänyt rinnalleni miestä, joka ymmärtää ajoittaisen henkisen levottomuuteni ja vapaudenkaipuuni. Minäkin ymmärrän häntä. ( En tarkoita nyt mitään pettämisjuttuja).

 

[Ei tullut]

Musta piti tulla uraäiti, mutta sitten hurahdinkin ihan totaalisesti hemmamammaksi. Hyvin on mennyt, mutta teen virheitäkin ja olen uupunut, ei kai kenenkään tarvitse superäiti olla. Kyllä äitikin saa olla väsynyt ja välillä vähän itsekäskin. Se on sitä elämää...

 

[Turkilmas]

No siis suoraan sanottuna olen kyllä kaukana siitä mitä pidän täydellisenä äitinä. Toisaalta olen kyllä ihan liian kriittinenkin itseäni kohtaan. Mutta LUULIN pystyväni olemaan parempi äippä :|