tulipa mieleen tuosta yhdestä ketjusta. lestadiolaiset suurperheet...

[jadal]

monet tuntuvat ajattelevan, että koska lestoilla on paljon lapsia, ne jäävät vahtimatta ja on jätetty herran haltuun.
Mutta, sitten tälläkin palstalla on suurperheellisiä, jotka eivät ole millään tapaan uskonnollisia ja heitä taas vain ihaillaan.

Eikö tässä muka ole pientä ristiriitaa?

 

[jep]

monet tuntuvat ajattelevan, että koska lestoilla on paljon lapsia, ne jäävät vahtimatta ja on jätetty herran haltuun.
Mutta, sitten tälläkin palstalla on suurperheellisiä, jotka eivät ole millään tapaan uskonnollisia ja heitä taas vain ihaillaan.

Eikö tässä muka ole pientä ristiriitaa?

Jos lapset hoidetaan, niin hyvä on. Jos taas mennään pitkin kyliä vailla mitään tolkkua, silloin on sama onko jehova, ateisti vai lestadiolainen, yhtä paljon raivostuttaa!!

 

[no]

mä en usko että perheen uskonnollisuus tai uskon puute vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuu. ihmisiä on erilaisia, toiset tykkää että on kiva kun on monta lasta perheessä, toiset taas karsastaa sitä. ja jälkimmäiset ei edes viitsi peitellä yhtään suhtautumistaan.

 

[vieras]

kato ku ne joilla on suuri perhe ilman uskonnollisia syitä voi vain rakastaa lapsiaan ja hoitaa ne kunnolla kun taas me alistetut lestaäitit pakotetaan synnyttämään paljon lapsia vastoin tahtoamme eikä sitten jakseta niitä hoitaa... näin jotkut tuntuu uskovan eivätkä tajua että on meitäkin jotka aidosti rakastamme lapsia ja haluamme suuren perheen JA olemme lestoja...

 

[vieras]

No onhan siinä ristiriita. Mutta mä en ihailekaan mitään suurperheitä olkoon ne sitten lestadiolaisia tai ihan vaan muuten isoja perheitä. En sanan varsinaisessa merkityksessä ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on. Ja tämä ei todellakaan ole mikään yleistys, mutta valitettavasti niissä suurperheissä, joita minä tunnen lapsille kyllä sattuu hieman liian usein niitä "vähältä piti" tilanteita. Ja on myös sattunutkin ihan pahasti. Toisaalta sekin on ihan ymmärrettävää, että kun katras kasvaa niin suureksi, ei mitenkään pysty tilanteita valvomaan enää samallalailla kuin muutaman lapsen kanssa. Kai?

 

[äippä]

monet tuntuvat ajattelevan, että koska lestoilla on paljon lapsia, ne jäävät vahtimatta ja on jätetty herran haltuun.
Mutta, sitten tälläkin palstalla on suurperheellisiä, jotka eivät ole millään tapaan uskonnollisia ja heitä taas vain ihaillaan.

Eikö tässä muka ole pientä ristiriitaa?

Jos lapset hoidetaan, niin hyvä on. Jos taas mennään pitkin kyliä vailla mitään tolkkua, silloin on sama onko jehova, ateisti vai lestadiolainen, yhtä paljon raivostuttaa!!

itse olen huomannut, että lestadiolaisilla on sellainen välinpitämättömyys lapsia kohtaan jota en ole nähnyt suurperheissä, tämä on vaan minun oma huomio.

 

[vieras]

mä olen asunut 15v pienellä paikkakunnalla jossa oli yli puolet lessuja ja omien kokemusten perusteella voin sanoa että lapset todellakin jätettiin "herran haltuun".
ei sen puoleen, en mä muitakaan suurperheellisiä mitenkään ihannoi..

 

[Pesky Pixie]

No on ristiriitaista. Itse tunnen monia lestadiolaisia ja kaikilla on ennemminkin aika tiukka kuri ollut kotona, tarkat kotiintuloajat ja vanhemmat todella hyvin selvillä siitä missä lapset liikkuvat.

 

[jadal]

No on ristiriitaista. Itse tunnen monia lestadiolaisia ja kaikilla on ennemminkin aika tiukka kuri ollut kotona, tarkat kotiintuloajat ja vanhemmat todella hyvin selvillä siitä missä lapset liikkuvat.

näin on suurimmaksi osaksi omassa tuttavapiirissänikin, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Siihen taas on tuskin usko syynä.

 

[äitix3]

harmittaa tuommonen yleistys minuakin, koska suurin osa huolehtii lapsensa hyvin.

 

[Rigel]

mä en usko että perheen uskonnollisuus tai uskon puute vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuu.

Minäpä uskon. Joillekin usko on punainen vaate.

 

[vieras]

No onhan siinä ristiriita. Mutta mä en ihailekaan mitään suurperheitä olkoon ne sitten lestadiolaisia tai ihan vaan muuten isoja perheitä. En sanan varsinaisessa merkityksessä ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on. Ja tämä ei todellakaan ole mikään yleistys, mutta valitettavasti niissä suurperheissä, joita minä tunnen lapsille kyllä sattuu hieman liian usein niitä "vähältä piti" tilanteita. Ja on myös sattunutkin ihan pahasti. Toisaalta sekin on ihan ymmärrettävää, että kun katras kasvaa niin suureksi, ei mitenkään pysty tilanteita valvomaan enää samallalailla kuin muutaman lapsen kanssa. Kai?

Näin kai luulis yleensä olevan. Mutta meillä ykkönen, kakkonen ja kolmonen on vilkkaita, ja niille sattui tapaturmia jo ennen kuin me oltiin suurperhe, esim ykköseltä käyty liimauttamassa kaksi pään haavaa jo ainokaisena, ja putos pahasti puusta, ja laiturilta, kun lapsia oli vasta kaksi. Kahdelle nuorimmaiselle kun taas ei ole sattunut mitään *koputtaa puuta*