Tulipa paha mieli taas... Isäni eriarvoinen suhtautuminen meihin lapsiin ja lapsenlapsiin.

[kyynel]

Vanhempani ovat tulossa meille perjantaina yökylään. Päästään ekaa kertaa nuoremman lapsen syntymän jälkeen käymään yhdessä miehen kanssa ulkona. Suunnitelmissa oli, että tarjotaan heille sitten lauantaipäivänä ravintolalounas. Äitini tuossa kuitenkin soitti, että isä meinaa kuitenkin lähtä heti aamulla veljeni mukana takaisin kotiin. Asutaan siis veljeni kanssa samalla paikkakunnalla ja vanhempani toisella. Tämä nyt ei kuulosta pahalta, mutta mulla tuli nyt vaan lopullisesti mitta täyteen.

Aina veljeni on ollut isälleni minua tärkeämpi. Meillä käyminenkin tuntuu olevan tervanjuontia ja kiire aina lähtä kotiin. Tässä vähän aikaa sitten oltiin vanhempieni luona ja veli soitti, että heidän poikansa on kuumeessa. Isäni sitten soitti pojalle kahdesti sinä aikana kun siellä oltiin ja kertoi kuinka ikävä hänellä on jne. Meidän lapset kun sairastaa niin ei mitään. Veljenpoikaa kuljettaa vähän väliä jossain ja kutsuu ja ottaa häntä jatkuvasti yökylään. Ikinä ei vastaavaa meidän lasten kanssa.

Äidilleni olen tästä puhunut, en vaan osaa isälleni sanoa mitään. Äitini oli keskustellut isän kanssa ja molemmat sanoivat, että kaikki lapsenlapset ovat yhtä rakkaita. Mutta sama meno vaan jatkuu. Äitini kyllä huomasi puhelimessa, että olen loukkaantunut siitä, että isäni aikoo palata heti lauantaiaamuna kotiin veljeni perheen mukana. Sanoin vaan, että eihän täällä ketään väkisin pidetä, menkööt jos haluaa. Aina kun he kyläilevät niin yritetään tehdä olo mukavaksi ja isä tuntuu pitävän lapsista ja miehestäni, mistään sellaisesta ei ole kyse. Hän vain rakastaa veljeni perhettä enemmän.

Ei kait tälle mitään voi... en oikeastaan edes tiedä miksi tätä tänne kirjoitan. On vaan niin paha mieli Sainpahan purkautua, kiitos.

 

[karoline76]

:hug: meil on sama juttu ... mummo yrittää olla tasapuolinen mutta huonolla menestyksellä... me ollaan siskon kanssa jo totuttu... aattele vaan sillai et sinä et ole se joka menettää vaan isäsi......

 

[vieras]

Se vaan taitaa mennä siten. Anoppi ainakin ostelee ja hoitaa yms. tyttärensä lapsia paljon enemmän kuin meidän lapsia eli poikansa. Hauskaa että kun ollaan ostoksilla niin ei ole ikinä tarjoutunut ostamaan meille mitään, tyttärensä lapsille ostaa kilokaupalla vaatetta yms.

 

[vieras]

Minunkin lapsuudenkodissani poika on aina ollut isälle se rakkain ja tärkein. Me neljä tyttöä sitten siinä sivussa kasvettu. Nyt kun isä jo iäkäs ja kaipaisi seuraa enemmän, en oikein jaksa innostua. Isä soittelee ja kyselee kuulumisia mutta välit ovat jääneet vähän etäisiksi. Kyllähän sitä haluaisi olla yli-ihminen, joka ei kateutta ja katkeruutta tunne, mutta ei onnistu minulta.

 

[ap]

:hug: meil on sama juttu ... mummo yrittää olla tasapuolinen mutta huonolla menestyksellä... me ollaan siskon kanssa jo totuttu... aattele vaan sillai et sinä et ole se joka menettää vaan isäsi......

Joo niin minä yritin itseäni tsempata puhelun jälkeen. Eka tuli itku, mutta sitten ajattelin, että perhana omapahan on häpeänsä. Mutta silti...

 

[vieras]

Tuo on niin yleistä, mutta maalaistollojahan nuo ovat...

 

[ap]

Se vaan taitaa mennä siten. Anoppi ainakin ostelee ja hoitaa yms. tyttärensä lapsia paljon enemmän kuin meidän lapsia eli poikansa. Hauskaa että kun ollaan ostoksilla niin ei ole ikinä tarjoutunut ostamaan meille mitään, tyttärensä lapsille ostaa kilokaupalla vaatetta yms.

Onpas törkeää tuokin :hug: Oletteko paremmin toimeentulevia tms, jonka takia anoppi ajattelisi, ettette tarvi apua? Mutta vaikka noin olisikin niin silti tuo on typerää. Meillä vanhemmat ostavat enemmän veljeni perheelle, mutta meillä on kyllä parempi palkkakin ja pärjätään. Kyllä meillä kuitenkin lapset saavat jotain aina silloin tällöin.

 

[ap]

Minunkin lapsuudenkodissani poika on aina ollut isälle se rakkain ja tärkein. Me neljä tyttöä sitten siinä sivussa kasvettu. Nyt kun isä jo iäkäs ja kaipaisi seuraa enemmän, en oikein jaksa innostua. Isä soittelee ja kyselee kuulumisia mutta välit ovat jääneet vähän etäisiksi. Kyllähän sitä haluaisi olla yli-ihminen, joka ei kateutta ja katkeruutta tunne, mutta ei onnistu minulta.

Eikö veli sitten vieraile hänen luonaan? Eipä tuosta teitä oikein voi syyttääkään, ettette välitä enää isänne seurasta. Ehkäpä hänellä nyt silmät ovat auenneet? Meillä isä ei ikinä soittele minulle. Veljeni kanssa päivittäin. Tietysti veljenikin soittelee hänelle. Minä joskus soitan isälle, mutta ihan jostain asiasta, en niinkään kuulumisia vain.

 

[ap]

Tuo on niin yleistä, mutta maalaistollojahan nuo ovat...

Maalaistolloja?

 

[vieras]

Se vaan taitaa mennä siten. Anoppi ainakin ostelee ja hoitaa yms. tyttärensä lapsia paljon enemmän kuin meidän lapsia eli poikansa. Hauskaa että kun ollaan ostoksilla niin ei ole ikinä tarjoutunut ostamaan meille mitään, tyttärensä lapsille ostaa kilokaupalla vaatetta yms.

Onpas törkeää tuokin :hug: Oletteko paremmin toimeentulevia tms, jonka takia anoppi ajattelisi, ettette tarvi apua? Mutta vaikka noin olisikin niin silti tuo on typerää. Meillä vanhemmat ostavat enemmän veljeni perheelle, mutta meillä on kyllä parempi palkkakin ja pärjätään. Kyllä meillä kuitenkin lapset saavat jotain aina silloin tällöin.

Kyllä anoppi lahjaksi (synttäri, joulu) ostaa meidänkin lapsille ihan, mutta ne ylimääräiset on jääny vähälle. Tosin hän viimeksi sanoi ettei tuo enää tyttärensä lapsille kun ei tunnu kelpaavan, käy usein esim. Tallinnassa, no jospa hän sitten toisi tuliaisia meidän lapsille, jotka ovat pienempiä ja yhden hameen jonka tytölle toi, on nähnyt monta kertaa yllä. Toimeentulo on varmaan aika samanlaista molemmissa perheissä.

 

[myy]

joidenkin vain on vaikeampi luoda hyvää suhdetta lapseen (isän tyttöönsä). Ja minkäs sille sitten.. jos isäsi kokee ettei oikein ole vävyn kanssa (sinun miehesi) sinut, eli siis ei koe oloaan hyväksi teillä tai teidän seurassa. Se, että isä lapsi suhde ei toimi, sitä voi petrata hyvällä vävysuhteella nimittäin.

Voihan olla, että veljesi tosiaan tarvitsee sitä isän huolenpitoa ja neuvoja enemmän kuin sinä ja isäsi sen on ymmärtänyt. Tietää sinun pärjäävän omillasi.

 

[äippä]

Myös meillä vähän sama tilanne. Äitini käy paljon useammin veljeni lasta/perhettä katsomassa ja lisäksi hoitaa tätä veljeni lasta säännöllisesti kerran viikossa. Meille hän tulee ehkä kerran kuussa... Ja kun hänelle soittaa ja ehdoittaa kyläilyä, aika usein on jotain muuta menoa. Vähän tämä tilanne harmittaa myös minua, mutta onneksi minulla on ihanat appivanhemmat joita näemme useammin ja heiltä saa myös helpommin lapsenhoitoapua.

 

[Minna]

Meillä äiti on aivan kohdellut lapsiaan tasa-arvoisesti, mutta isälle tuntuu tärkein olevan veljemme.

 

[jaa]

No onpa kamalaa. Minut ja lapseni isäni hylkäsi ihan kokonaan kun löysi uuden naisen. Ei auta kitistä.Se ei tuota tulosta. Et sinä voi vaikuttaa siihen, että sinua kohdeltaisiin tasa-arvoisesti. Maailma ei ole tasa-arvoinen paikka, päinvastoin epäoikeudenmukainen. Ei toisia ihmisiä voi muuttaa. Vain omaa suhtautumista voi. Ei kannata käyttää energiaa kitisemiseen.

 

[eukko]

Meillä molemmat isovanhemmat asuvat kaukana ja käyvät lähempänä auvien lapsiensa luona useimmin kuin meillä mikä ei haittaa ollenkaan. Tosin vanhempani kävivät meillä viimeksi esikoisen ristiäisissä 1v5kk sitten, jospa tulisivat seuraavan kerran sitten uuden vauvan ristiäisiin.

Meillä on vain yksi lapsi (toinen syntyy pian). Minua nolottaa, kun appiukko ottaa meidän pojasta aina hurjat määrät kuvia ja anopin kanssa molemmat kehuu ja kehuu poikaa ja ihmettelee ja ihastelee. Tuntuu, että pitävät enemmän pojasta kuin muista lapsenlapsistaan. Tosin meidän poika tykkää isovanhemmistaan, menee syliin, pytää lukemaan kirjaa tai laulamaan ja halii mummia, toisin kuin miehen siskojen lapset, jotka ovat ujompia. Itelle tulee vaivautunut olo, kun ei tuo poika nyt niin ihmeellinen ole...

 

[anika harmaana]

joidenkin vain on vaikeampi luoda hyvää suhdetta lapseen (isän tyttöönsä). Ja minkäs sille sitten.. jos isäsi kokee ettei oikein ole vävyn kanssa (sinun miehesi) sinut, eli siis ei koe oloaan hyväksi teillä tai teidän seurassa. Se, että isä lapsi suhde ei toimi, sitä voi petrata hyvällä vävysuhteella nimittäin.

Voihan olla, että veljesi tosiaan tarvitsee sitä isän huolenpitoa ja neuvoja enemmän kuin sinä ja isäsi sen on ymmärtänyt. Tietää sinun pärjäävän omillasi.

Tämä kuulostaa minustakin uskottavalta selitykseltä.

Meillä tilanne on samanlainen appiukon suhteen. Miehen sisarusten luona käy jatkuvasti kylässä ja on paljon yhteydessä. Meillä käy korkeintaan miehen kanssa korjaamassa autoa, eikä tule välttämättä edes sisällä käymään.

Selitys tähän on se, että minun ja appiukon suhde on kovin etäinen ja viileä - emme erityisemmin pidä toisistamme. Olemme toki kohteliaita ja ystävällisiä toisillemme, mutta aika teennäistä on kanssakäyminen, kun emme aidosti pidä toisistamme.

Harmittaa tavallaan mieheni ja varsinkin lasteni puolesta, mutta tätä tosiasiaa on vaikea muuttaa. Ja yhteydenpito jää siksi kovin pinnalliseksi ja vähäiseksi. Lapsillamme on kuitenkin hyvin läheiset suhteet omiin vanhempiini.