Tulisiko naisen kestää synnytyskipu ilman puudutteita?

[Kaipaan inhimillisyyttä]

Samoin tein voisi vetää kaikki särkylääkkeet pois käsikaupasta. Eihän ihminen voi itse päättää milloin särky on niin kovaa että lääkettä tarvitaan ja se on vaan luonnollista...

 

[edellinen]

Mä olen niin samaa mieltä, ei luonto anna kenellekään enempää kipua kuin jaksaa kestää. Edes synnytyskipua. Eli kestettävissä on ilman lääkettäkin.

Sehän onkin hyvä juttu kun sen järjettömän kivun takia joku menettää tajuntansa, saa paniikkikohtauksen tms. Paljon järkevämpää antaa kivunlievitystä silloin kuin henkilö sitä haluaa.

Ja entä kuolemaa edeltävä kipu?? Ja mitä jos on jääny auton alle ja vaikka rinta murskana, eikö kipu lääkitystä tule antaa? Tai että ihminen lääkkeellisesti laitetaan tajuttomaksi tai koomaan ettei kärsi kohtuutonta kipua??

Ja tähän jatkaisin että naiset on ennen kuollu jos on synnytetty liian isoa vauvaa joka ei mahdu ulos,eli entä se kipu kun lapsi on liian iso?? Vaan onko sikiön suurikokoisuus luonnotonta?

 

[H]

Eiköhän me kaikki olla väkisin aika kaukana "luonnollisuudesta" nykyään. Onhan toisaalta luonnosta poimitut lääkkeet ollu käytössä jo ties kuinka kauan. Lasketaankos synnytys luomuks, jos on käyttänyt ainoastaan ilokaasua kivunlievitykseen? Näin mulla koska kun menin sairaalaan kohdunsuu oli jo yli 6cm auki. Synnytys oli minusta inhottava kokemus, joka ennemminkin minusta on haitaksi kiintymyssuhteen syntymiselle kuin hyödyksi. Vaikka tietenkäänhän ikävä synnytys ei ole sen vauvan vika, mutta kyllä sen vaan siihen jotenkin yhdistää. Luonnollisuus ei automaattisesti tee jostain asiasta kaunista, esim. kakkiminen, raatokärpäset ja muut ruumiinsyöjät jne.

 

[Joo]

Jos miehet synnyttäisivät olisi käytössä kokovartalopuudutus;-)

 

[vieras]

Jos miehet vois saada lapsia niin koko odotusaika olis palkallista vapaata ja synnytykseenkin olis keksitty kaikki mahdolliset helpotukset että se ei sattuis

No ainakaan sektioon en ilman mitään puudutteita haluais

 

[isoäiti mölykylästä]

ei tarvii synnyttää ilman lievitystä. ukot nyt saa sanoa tähän asiaan ihan mitä vaan kun ei ne tiedä mitä se on

 

[pieni ääni]

Eli onko niin että lääkäreille opetetaan turhan kärsimyksen välttämistä, kivun lievitystä jne, kun taas kätilöt on sitä mieltä että luomuna vaan ja viis siitä miltä synnyttäjästä tuntuu? Ovatko kätilöt niin suorituskeskeisiä, ettei humanismille juuri jää tilaa. Tietysti poikkeuksiakin on, tämä ajatus jäi vaan päällimmäisenä mieleen. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni kätilö sitten itse synnyttää luomuna, kun niin kiihkeästi ovat kivunlievitystä vastaan.

Olen kätilö. Olen TURHAA lääkitystä vastaan, mutta totean että kaikelle on aikansa ja paikkansa, myös puudutuksille ja lääkkeille kun sellaiseen on todellista tarvetta. Satoja synnytyksiä hoitaneena, tuhansia seuranneena, voin todeta että pehmeillä ei-lääketieteellisillä menetelmillä olisi paljon tehtävissä synnyttäjän eteen, lääkkeettömyys ei suinkaan tarkoita sitä ettei tehdä mitään synnyttäjän kipujen lievittämisen eteen.
Suorituskeskeisyydestä, synnytys tai sen hoitaminen ei ole kätilölle suoritus. Kätilö avustaa ja opastaa synnyttäjän ja lapsen suorittaessa itse synnytystapahtumaa. Mikä sen helpompi kätilölle, kuin tuupata synnyttäjälle epiduraali ja sen jälkeen käydä vaan säännöllisin väliajoin nostamassa oksitosiinitippamäärää ja mahdollisesti tutkimassa kohdunsuun tilanne. Mamma makaa tyytyväisenä ja kivuttomana odottamassa h-hetkeä että lapsi alkaa pukata maailmaan. Tällaisia synnytyksiä ehtii ja pystyy hoitamaan yksi kätilö 3-4 kpl samanaikaisesti, kunhan eivät ihan samanaikaisesti ponnista.
Puuduttamattoman synnyttäjän hoidossa taas ollaan paljon enemmän läsnä ja kannustetaan, ohjataan, opastetaan ja autetaan synnyttäjää henkisesti.
Sellainen hoitaminen antaa henk.koht. minulle paljon enemmän kuin tehdasmainen täyspuudutus-synnytys. Synnytys etenee yleensä sujuvasti ja vaivattomasti kun synnyttäjä toimii kehonsa antamien signaalien mukaisesti, kun niitä signaaleja ei turruteta puudutteella.

Olen lapseni synnyttänyt lämpimän suihkun, liikkumisen ja äänenkäytön avulla ja vaikka lyhyen hetkenkin koin että kauaa ei enää moista menoa jaksa, niin se hetki olikin juuri ennen ponnistusvaihetta, jonka aikana väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan. Tämä on tietysti vain minun yksi kokemus sadoista johon peilata, mutta vahvisti vain käsitystäni siitä että kun asiaan suhtautuu niin että katsoo mitä tulemaan pitää ja menee hetki kerrallaan ilman ennakkopäätöksiä ja kivun pelkäämistä, niin siitä selviää yllättävän hyvin ja pitkälle.

Mikäli tilanne olisi niin vaatinut, niin olisin toki jonkun lääkkeellisen avun hyväksynyt, mutta se ei ollut lähtökohtana ja päätavoitteena että "hampaat irvessä vaatimaan sitä puudutusta kun sellainenkin on keksitty."

Maitoa alkoi erittyä heti synnytyksen jälkeen ja olin heti virkeä hoitamaan lasta saman tien, vaikka synnytykseni kesti yön yli ja lapsi syntyi aamulla.

 

[vieras]

ei tarvii synnyttää ilman lievitystä. ukot nyt saa sanoa tähän asiaan ihan mitä vaan kun ei ne tiedä mitä se on

Niinpä. Ei ne tiedä, ne aika suurelta osin pitää edelleen naisia hauraina ja heikkoina, joten kuvittelevat varmaan, että sen synnytystuskankin on oltava jotain vaatimatonta kun "akat" sen kestää, "kunhan vaan valittavat turhaan"

Monenkohan vaimon muistankaan valitelleen vuosien mittaan, miten mies makaa sohvalla kuoleman kielissä pikku flunsan takia kun vaimo samassa tilassa edelleen hoitaa sekä sen miehen, lapset että kodin?

 

[voi kyllä!]

No ilman muuta täytyy. Itseasiassa kaikkein paras olisi naisen raskauduttua siirtyä isänsä tai aviomiehensä holhouksen alaiseksi. Raskaana olevat naiset noh kyllä te tiedätte. Puoliso tai isä on oikea henkilö arvioimaan tarvitaanko kipulääkitystä (yleensä ei). Syntynyt lapsi olisi syytä heti syntymän jälkeen siirtä isänsä tai isoisänsä holhoukseen, lapsen äidin poistuttua isänsä tai aviomiehensä holhouksesta. Lapsen äidille ei ole hyvä antaa mitään oikeuksia lapseen. Naista ei tämän prosessin loputtua enää tarvita, joten hänet voi tarvittaessa kivittää. Mies saa tällöin uuden aviovaimon.

Täysin samaa mieltä! Muutaman seikan voisin tosin korjata/lisätä:

Naista toki tarvitaan vielä synnytyksen jälkeenkin varustamaan lapsi välttämättömyyksillä kuten ruoalla, vaipoilla, vaatteilla, unella jne. Ja miehelle tällainen toiminta ei sovi luonteeseen, esim. miehen herkät korvat eivät ole tottuneet itkuun ja onhan se vauvan hoitaminen naisen geeneihin koodattu, ei suinkaan opeteltu asia, joten naiselta se sujuu siten paremmin. Miehelle ei myöskään ole luontaista olla lapsen kanssa pitkiä aikoja kotiin sidottuna, joten naista tarvitaan siihenkin. Ja tarvitseehan mies ravintoa töistä kotiin palatessaan.

Toki miehellä on tässä tapauksessa oikeus ja velvollisuus päättää itse kasvatuksesta, nainen vain ikään kuin toimii käytännön toteuttajana miehen ideoille. Tulee siis tarvittaessa komentaa naista, jos tämä meinaa alkaa kasvattaa lasta.

Niin, ja tarvitaan naista vielä siinäkin vaiheessa jos mies haluaa toisen lapsen. Tosin se taisi sitten olla uuden vaimon heiniä.

 

[öö]

Eli onko niin että lääkäreille opetetaan turhan kärsimyksen välttämistä, kivun lievitystä jne, kun taas kätilöt on sitä mieltä että luomuna vaan ja viis siitä miltä synnyttäjästä tuntuu? Ovatko kätilöt niin suorituskeskeisiä, ettei humanismille juuri jää tilaa. Tietysti poikkeuksiakin on, tämä ajatus jäi vaan päällimmäisenä mieleen. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni kätilö sitten itse synnyttää luomuna, kun niin kiihkeästi ovat kivunlievitystä vastaan.

Olen kätilö. Olen TURHAA lääkitystä vastaan, mutta totean että kaikelle on aikansa ja paikkansa, myös puudutuksille ja lääkkeille kun sellaiseen on todellista tarvetta. Satoja synnytyksiä hoitaneena, tuhansia seuranneena, voin todeta että pehmeillä ei-lääketieteellisillä menetelmillä olisi paljon tehtävissä synnyttäjän eteen, lääkkeettömyys ei suinkaan tarkoita sitä ettei tehdä mitään synnyttäjän kipujen lievittämisen eteen.
Suorituskeskeisyydestä, synnytys tai sen hoitaminen ei ole kätilölle suoritus. Kätilö avustaa ja opastaa synnyttäjän ja lapsen suorittaessa itse synnytystapahtumaa. Mikä sen helpompi kätilölle, kuin tuupata synnyttäjälle epiduraali ja sen jälkeen käydä vaan säännöllisin väliajoin nostamassa oksitosiinitippamäärää ja mahdollisesti tutkimassa kohdunsuun tilanne. Mamma makaa tyytyväisenä ja kivuttomana odottamassa h-hetkeä että lapsi alkaa pukata maailmaan. Tällaisia synnytyksiä ehtii ja pystyy hoitamaan yksi kätilö 3-4 kpl samanaikaisesti, kunhan eivät ihan samanaikaisesti ponnista.
Puuduttamattoman synnyttäjän hoidossa taas ollaan paljon enemmän läsnä ja kannustetaan, ohjataan, opastetaan ja autetaan synnyttäjää henkisesti.
Sellainen hoitaminen antaa henk.koht. minulle paljon enemmän kuin tehdasmainen täyspuudutus-synnytys. Synnytys etenee yleensä sujuvasti ja vaivattomasti kun synnyttäjä toimii kehonsa antamien signaalien mukaisesti, kun niitä signaaleja ei turruteta puudutteella.

No ei kai se teidän kätilöiden mielestä noin mustavalkoista ole (ainakaan toivottavasti). Itse mennessäni esikoista synnyttämään esitin toiveen, että yritän onnistua mahdollisimman vähillä kivunlievityksillä. Avautuminen kesti ja kesti, supisukset olivat aivan sietämättömän kivuliaita.. Kätilö vaan kävi välillä lähes sanaakaan sanomatta katsomassa käyriä, eikä millään tavalla ohjannut tai tukenut. Näin jälkeenpäin on harmittanut tosi paljon, olisin toivonut, että kätilö olisi tosissaan antanut tukea ja kertonut missä mennään.

Ja itse aloitukseen: naisella tulee olla oikeus kipulääkitykseen synnytyksessä, synnytyksestä ei tule yhtään arvokkaampi tapahtuma, mikäli sen on lääkkeettä suorittanut.

 

[perämaan emäntä]

miksi pitäisi?