Hae Anna.fi-sivustolta

Tungettelevat ja ahdistavat omat vanhemmat

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Sirinä, 01.08.2017.

  1. Sirinä Vierailija

    Vanhempieni käytös on alkanut viime vuosina ahdistaa enemmän ja enemmän. Olen 27-vuotias nuori nainen, mutta vanhemmilleni olen edelleen kuin pikkulapsi. En ole asunut pian 12 vuoteen kotona, sillä muutin nuorena lukioon toiselle paikkakunnalle. Vanhempani ovat kuitenkin olleet tiiviisti läsnä koko varhaisaikuisuuteni ja maksaneet opiskeluni ja asumiseni silloin. Meillä on ollut aina hyvät välit, mutta tuntuu, että heidän on vaikea erottaa lapsuutta ja aikuisuutta.

    Nykyään kotona käyminen ahdistaa. Olen neljästä lapsesta nuorin ja etenkin äitini katsoo oikeudekseen komennella, passuuttaa, kommentoida valintojani/pukeutumistani/elämäntapaani ja holhota minua. Kotona (tai heidän kotonaan) hän kysyy tunnin välein onko nälkä ja pesee pyykkini minulta kysymättä, pahastuu jos olen liian kauan tapaamassa vanhoja kavereitani ja suunnilleen pyyhkii kyyneleitä, kun olen taas lähdössä. Asun heistä kauempana, mutta hän soittaa joka viikko pari kertaa, ja huolestuu jos en vastaa. Minä taas saan huonon omatunnon, jos jätän vastaamatta - aina en vain ehdi tai jaksa puhua, kun ei ole mitään asiaa.

    Äidilläni on myös tapana ostella minulle tavaroita ja vaatteita, joita en ole pyytänyt tai joista en edes pidä. Tästä olen sanonut useasti ja kieltäytynyt ottamasta niitä vastaan, ja silti sama meno jatkuu. Minun oletetaan tietävän jo syyskuussa, mikä päivä tulen joulunviettoon kotipaikkakunnalleni tai jos en käy kotona niin alkaa se sama "kun et koskaan käy... Milloin oikein tuut taas, kun meillä on niiiiin ikävä", josta tulee vaan huono omatunto ja ahdistus.

    Vanhempani ovat itse perus duunareita, mutta he odottavat silti meiltä lapsilta ihmetekoja. Kolmella meistä on yliopistotutkinto, ja vaikka olen pärjännyt opinnoissani aina todella hyvin, ja pian valmistun maisteriksi, en ole ikinä tuntenut riittävyyttä vanhempieni silmissä. Heillä ei ole tapana turhia kehuskella. Sama pätee poikaystäväehdokkaisiin. Samaan aikaan kun vanhempani vihjailevat siitä, kuinka niitä lapsenlapsia olisi niin mukava saada, on heillä usein sanottavaa vävyehdokkaista. Enää en edes tuo ketään kotiin näytille, jollei suhde ole aivan varmuudella vakiintunut. Samalla huomaan jossain alitajunnassani, että treffeillä mietin, että voisiko tätä miestä tuoda kotiin ilman, että vanhempani hänet tuomitsisivat. Enkä todellakaan halua ajatella niin. Haluan tehdä itse omat valintani ja päätökseni, mutta huomaan silti, että vanhempieni kivikautiset mielipiteet vaikuttavat jossain määrin minuun.

    Jos otan asian esille äitini loukkaantuu, uhriutuu ja ottaa itseensä tai kuittaa asian sillä, että olen "aina heidän pikku tyttönsä, vaikka täyttäisin neljäkymmentä". En haluaisi pistää välejä poikki, mutta välillä tuntuu, että äitini ei todella tajua, että hän ajaa minua vain kaemmas itsestää käytöksellään. Viime joulun päätin viettää Aasiassa ja tämäkös oli äidilleni aivan käsittämätön teko - joulu ja kaikki. Hän velvoitti minut ilmoittamaan itsestäni aina, kun vaihdoin hostellia ja isäni vielä lisäsi vettä myllyyn sanomalla, että "kun ei se äiti nuku jos ei tiedä, että kaikki on hyvin". Sitä sitten tunnontuskissani lähettelin sähköpostia muutaman päivän välein, että saivat sitten yönsä nukuttua...

    Minulla on koko ajan (nytkin tätä kirjoittaessa) huono omatunto, koska eiväthän he varmasti tarkoita pahaa. Samaan aikaan kun olen kiitollinen siitä, että olen aina saanut kotoa tukea ja lapsuuteni oli kaikin puolin ok, olen todella ahdistunut ja pinna kireällä heidän seurassaan. Koen heidän käytöksensä minun aliarvioimisenani ja kaipaan heiltä luottamusta, että kun olen tähänkin ikävuoteen asti osannut laittaa ne villasukat, jos on pakkasta niin osaan ihan varmasti jatkossakin, ilman että siitä tarvitsee joka talvi muistuttaa.

    Raivostuttaa. Miten voin puhua asiasta niin, että vanhempani todella ymmärtävät ja eivät loukkaannu? Tai vaikka sitten loukkaantuvat, mutta että viesti menee perille..
     
  2. Sazz Vierailija

    Hei. Minulla ei ole mitään muuta vinkkiä kuin että kirjoitat vaikka kirjeen heille tai puhut suoraan. Helppoa ei ole mutta kasvattaa.
     
  3. Tunnistan Vierailija

    ... itseäni vanhemmissasi, varmaan jokainen vanhempi ainakin jossain määrin :). Ymmärrän miksi he tekevät noin että "olet meille se sama pikkutyttö vielä 4-kymppisenäkin", koska he eivät ole kasvaneet siihen että olet aikuinen eivätkä ole päästäneet sinuakaan kasvamaan aikuiseksi ja itsenäistymään. Kirje on varmasti hyvä ajatus, koska sitä voi lukea ajatuksella myöhemminkin ja miettien että mitähän siinä tarkoitetaankaan. Tosin enpä usko että siitä on mitään hyötyä, ainakaan nopeasti, mutta siinä voit kertoa oman kantasi asiaan ja syyllistämättä.

    Pelkkä kirje sisänsä ei auta, vaan sinun täytyy tehdä se "likainen työ". Koska sitä napanuoraa väliltänne ei ole vielä katkaistu eivätkä vanhempasi ole ymmärtäneet/osanneet/halunneet/pystyneet sitä katkaisemaan, niin sinun tehtäväksesi jää nyt katkaista se itse tai muuten jäät tuohon roikkumaan niinkauan kuin vanhempasi elävät. Et pode huonoa omaatuntoa siitä jos he haluavat sinun tekevän jotain oman mielensä mukaan (ostavan mieleisiään vaatteita), vaan sinä ostat sellaiset vaatteet kuin haluat. Jos he uhriutuvat tai suuttuvat jostain omista valinnoistasi, anna uhriutua tai suuttua, mutta pidä sinä oma pääsi. Ota oma elämäsi haltuusi. Heidän pitää itse käsitellä omat tunteensa (ikävä) sillä sinä et ole niistä vastuussa, koska sinulla on omat asiasi mistä olet vastuussa ja mitä käsittelet.

    Tuli hajanaisia ajatuksia, mutta siis että et ole tilivelvollinen omista asioistasi ja menemisistäsi vanhemmillesi, jos he eivät saa nukuttua kun eivät tiedä missä sinä olet, heidän on itse käsiteltävä se asia vaikka ammatti-ihmisen kanssa. Sinun tehtäväsi on ottaa oma elämäsi haltuusi ja elää sitä, vanhempiesi tehtävä on opetella elämään omaa elämäänsä niin, etteivät he riipu sinussa kiinni ja elä sinun kauttasi. Muista: Koska toisia ihmisiä ei voi muuttaa mieleisikseen vaan vain itseään voi muuttaa, niin se muutos on nyt sinun tehtävä. Jotenkin en usko että vanhempasi osaavat muuttua, tai ainakin se vaatii aikaa. Ellet pysty yksin käy juttelemassa joskun kanssa, mutta ei se noinkaan voi jatkua.
     
  4. Tunnistan Vierailija

    Jatkan vielä kun luin uudestaan kirjoituksesi. Sano että vastaat puhelimeen korkeintaan kerran viikossa (eikö nykyisiin puhelimiin saa jotain estoja soitoille tai äidille oman soittoäänen että tiedät mihin et vastaa), jos sinulle ostetaan jotain mistä et pidä niin jätä ne sinne älä tuo mukanasi. Älä suostu komenneltavaksi ja kun menet kaveriesi luo olet niin kauan kuin haluat. Jos äitisi siitä pahoittaa mielensä, uhriutuu tai suuttuu, se on hänen ongelmansa.
    Kerro siinä kirjeessä että arvostat kaikkea mitä olet heiltä saanut, mutta nykyisellään sinulla on paha olla heidän luonaan nykyisin. Ellei mikään muu auta sinulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin ottaa etäisyyttä. Lopullista välien katkaisemista ja siltojen polttamista en suosittele, koska se ei ole kenellekään hyväksi.
     
  5. Elämässä opittua Vierailija

    En jaksanut lukea koko juttuasi, mutta heti alussa tuli mieleen, että vanhempasi eivät taida osata elää omaa elämäänsä. Voisitko ehkä ohjata heitä siihen? Neuvo heitä aloittamaan jumpissa ja ehkä kuntosaleillakin käymisen. katselkaa yhdessä työväenopiston esitettä, etsikää paikkakunnan marttakerho, käsityöpiirejä, seurakunnan kokoukset (ei tarvitse olla uskovainen osallistuakseen). Älä kirjoita mitään moitekirjettä, koska he eivät varmaan halua mitään pahaa sinulle vaan ovat pitkästyneitä. Jos he löytävät itselleen mielekästä tekemistä, ei heidän tarvitse roikkua lapsissaan. Minullakin on lapsia, mutta olen päättänyt, että soitan heille vain, kun varmasti on oikeaa asiaa. Hehän voivat itse soittaa minulle ja ovat aina tervetulleita. En nyt ehdi enempää miettiä.
     
  6. Sirinä Vierailija

    Yritin ottaa asiaa esille vanhempieni kanssa, kun kävin heitä tervehtimässä. Onnistumatta. Itse tosin olin niin turhautuneessa tilassa, että sanoin aika pahasti ja syöksin ulos syytökseni, koska isäni oli taas heittänyt jonkin hauskan "vitsin" liittyen ammattiini.

    Tilanne oli tuttu: isäni heitti jonkun alentavan kommentin työhöni liittyen ja silloin tulistuin. Sähähdin, että teille ei ole kyllä ikinä mikään riittänyt, ja onko teidän aina pakko puhua niin alentavasti. Tämähän oli taas vain "vitsi", joka ei tosin minusta ollut yhtään hauska. Äitini siinä vieressä säesti, että ei me olla ikinä puhuttu alentavasti ja tuhahti vielä, että "toi on kyllä todella loukkaavaa". Sanoin takaisin, että niin on teidänkin käytös kyllä. Tämän jälkeen sitten murjotettiin loukkaantuneena, minä taas pinna kireällä ja isäni perinteen mukaan esitti, että mitään ei ole tapahtunut.

    Omilla vanhemmillani on ollut koko ikänsä hankala suhde omiin vanhempiinsa. Heidän pahin painajaisensa onkin, että he olisivat tarjonneet omille lapsilleen huonon lapsuuden, ja siksi aihe on varmasti arka. En vain tajua, että meidän välillämme voi olla niin iso kuilu. Minä olen jo hyväksynyt sen, että maailmankatsomuksemme on erilainen ja esimerkiksi heidän tapansa arvostella muiden perheiden tapaa elää/ulkomaalaisia/ammatin tai poikaystävän valintaa/yms ei kohtaa ja en puutu siihen, miten he ajattelevat tai elävät. Mutta heillä on kyllä aina sanottavaa minun valinnoistani ja tekemisistäni. Olen joskus aiemminkin ottanut minua vaivaavia asioita ja käytösmalleja suhteessamme esille, mutta äitini erityisesti loukkaantuu todella paljon, ja minä saan vaan syyllisyydentunteen ja huonon olon. Tilanne ei liiku suuntaan tai toiseen.

    Nytkin tuli vain huono mieli, sillä tiedän, että äitini kieriskelee sängyssään ja ajattelee olleensa 'huono äiti'.

    Mitä jos äitini joskus voisi vaikka _kuunnella_ mitä minulla on sanottavana ja tutkia tilannetta objektiivisesti - sen sijaan, että keskustelu kääntyy aina siihen kuinka häntä nyt on loukattu. Sama liittyy tähän tavaroiden osteluun ja holhoamiseen. Kun "minun parastahan he vain ajattelevat" sen sijaan, että he ymmärtäisivät mistä todella puhun, ja muuttaisivat käytöstään sen mukaan. Suututtaa.

    -ap
     
  7. sirinälle Vierailija

    Mitä jos äitini joskus voisi vaikka _kuunnella_ mitä minulla on sanottavana ja tutkia tilannetta objektiivisesti - sen sijaan, että keskustelu kääntyy aina siihen kuinka häntä nyt on loukattu. Sama liittyy tähän tavaroiden osteluun ja holhoamiseen. Kun "minun parastahan he vain ajattelevat" sen sijaan, että he ymmärtäisivät mistä todella puhun, ja muuttaisivat käytöstään sen mukaan. Suututtaa.

    ** Lähde siitä että he eivät osaa muuttaa käytöstään, eivät voi vain kuunnella eivätkä jättää ostamatta tavaroita. Ei kannata väkisin vääntää, toista ihmistä ei voi muuttaa vain omaa suhtautumistaan voi muuttaa. Ala suhtautua heihin toisin. Älä välitä niistä tyhmistä kommenteista vaan anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sano vaikka että mielipidehän se on tuokin, heidän maailmankatsomukseensa ja arvomaailmaansa et voi vaikuttaa.
    Äläkä vie heidän ostamiaan tavaroita kotiisi, vaan jätä ne sinne. Ajattele niin ettei teillä kellään, ei sinullakaan, ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä.

    Ei kannata olla suuttunut, koska kuten kirjoitin, et voi heitä muuttaa, vain omaa suhtautumistasi voit muuttaa. Käyttäydy sinä edes aikuismaisesti ellei heistä ole siihen. Siinä kohtaa kun äitisi sanoo että kyllä häntä nyt on loukattu, sano että yhtälailla sinua loukkaa hänen sanomisensa ja hyvää tarkoittava ostelu ja jätä asia siihen. Älä mene väittelyssä heidän tasolleen vaan ole ikään kuin yläpuolella, koska kinaaminen ei kannata sillä eivät he muuta mielipiteitään kuten et sinäkään. Ota välimatkaa, puhu puhelimessa asioita lyhytsanaisesti äläkä provosoidu. Välejä ei kannata katkaista, mutta ota pientä välimatkaa ja pidät omat rajasi.
     

Testaa, mitä persoonallisuustyyppiä edustat: punaista, keltaista, vihreää vai sinistä

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti