Tunnemmeko toisiamme riittävästi?

[mukana mielenkiinnosta]

Miten hyvin tunnette puolisonne työn? Arkipäivinä vietämme yleensä huomattavasti enemmän aikaa asiakkaiden/yhteistyökumppaneiden/työkavereiden kanssa kuin kotona puolison kanssa. Kuinka paljon keskustelette työpäivistänne kotona. Työtehtävät vaihtelevat tietysti paljon, toisten töistä riittää keskusteltavaa paljonkin ja toisten työ on päivästä toiseen samaa toistoa, josta keskusteltavaa ei paljon riitä kotona.

Kiinnostaisiko sinua tuntea puolisosi myös työelämän kautta? Me kaikki olemme varmasti erilaisia työympäristössä kuin kotona. Eikö olisi mielenkiintoista nähdä puolison piirteitä tai ominaisuuksia vaikka asiakkaan silmin.

Minua tämä ajatus ainakin kiehtoo.

 

[miehet ääliöitä]

Kiinnostaisi. me emmee juuri koskaan puhu mitään töistämme. tiedän että mies flirttaa siellä jokaiselle naiselle, ja sen takia ei paljon kiinnosta asista puhua.

 

[Höh]

Tiedämme molemmat suurinpiirtein mitä toinen tekee työkseen. Kauhean tarkasti ei tekemisistä töissä vcoida kumpikaan kertoilla, kun hommat on sen luonteisia ettei oikein ulkopuolisille saa niistä puhua. No, miehen työpaikalla on melkein vain miehiä ja mun työpaikalla lähes pelkkiä naisia, joten eipä ainakaan työkavereista tartte olla mustasukkainen.

 

[Hellu]

Me taas emme kanna työasioita kotiin. Enkä haluaisikaan. Vapaa on vapaata molemmille ja onneksi omaamme yhteisiä harrastuksia joiden parissa kyllä viihdymme yhdessä ja opimme tuntemaan toisiamme ilman työnantajan vaatimia rooleja.

 

[Mie]

Me olemme mieheni kanssa samalla alalla. Lisäksi näen häntä töissään aika usein ja puhumme paljon hänen ja omasta työstäni salaisia asioita lukuunottamatta.

Tämä näkökulma on todella tärkeä keskinäisen kunnioituksen kannalta.
Enkä edes voisi kuvitellakaan suhdetta jossa en tuntisi toisen työtä ja jossa näistä ei keskusteltaisi.

 

[Kysymysmies]

Meillä ei tunneta toisiamme kovinkaan hyvin voisin kumppanini puolesta sano, ja toki omastani.

Olemme seurustelleet ja olleet avoliitossa jo jonkin tovin, 6v, hän ei tiedä lapsuuden perhetaustojani, hän ei tiedä eikä halua tietää kavereistani mitään, hän ei esimerkiksi tiedä, kuinka paha ja masentunut olo minulla tällä hetkellä on Vaikka emme ole hoitaneet suhdetta kuten pitäisi, hän ei vaivaudu edes kysymään.

Viimeisin, mutta ei vähäpätöisin hänen tietämättömyyten halu minua kohtaan on, että sairastan syöpää, jonka sain vasta tietää itsekin. Emme ole puhuneet taikka ole kiinnostuneita toistemme menemisistä, mutta sen jälkeen romahdin ja syön masennukseen lääkkeitä - anteeksi hänelle etukäteen.

keskustelemattomuus rikkoo suhteemme valitettavasti.

 

[Tuula]

Ei hirveesti keskustella töistä, minä ehkä kertoilen enemmän mitä päiväsaikaan on tapahtunut ja millä mielellä olen. Tiedän suunnilleen mitä mies tekee mutta en esim. yhdenkään hänen työkaverinsa nimeä...

Me ollaan työpaikalla tienaamassa, mennään molemmat aamulla jo seitsemäksi (kummallankin liukuva työaika) ja lähdetään kotiin kolmen maissa. Neljältä ollaan molemmat jo kotona viimeistään ellei mitään erikoista. Kyllä siinä ehtii ihan tarpeeksi viettää aikaa toisen kainalossa ja tehdä kaikkea yhdessäkin.

 

[hyperboom]

Työ on työtä ja vapaa-ajalla hoidetaan ihmissuhteet. En haluaisi mieheni näkevän työminääni enkä ole kovinkaan kiinnostunut hänen työpaikkansa asioista. Jotain juttelemme, mutta lähinnä puimme vain suuria linjoja ja tapahtumia/muutoksia. Klo 16 loppuu työaikani arkisin, joten siihen loppuu myös töiden ajattelu. En kovinkaan paljon pidä nykyisestä työpaikastani, joten sekin vaikuttaa asiaan.

 

[M]

Me olemme samassa firmassa, samoissa projekteissa, ei kuitenkaan samoissa hommissa, mutta töitä tehdään yhdessä.
Se on todella mukavaa, ja helppoa. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tulinkohan ymmärretyksi jonkun asian tiimoilta, kun tietää varmasti, että oma puoliso ainakin ymmärsi täysin. Puolin ja toisin.
Toisinaan työasiat tulee kotiinkin, mutta se ei haittaa. Kummasti kotona höpöttely sotkien työ- ja kotiasiat tuo uusia ideoita työkuvioihin.

 

[mies]

Kysymysmies:

Voimia sulle, osa sinun paranemista on positiivinen elämän asenne. Anna kumppanillesi anteeksi hänen tyylinsä ja keskity tekemään niitä asioita mistä pidät.

 

[Vaimo]

Tunnen mieheni työn pääpiirteittäin.

Olemme täysin eri aloilla ja se on minusta hyvä, sillä kuka jaksaisi aina samoista asioista keskustella, myös kotona -pystyisikö sitä jättämään työasiat töihin, jos toinen olisi samalla alalla tai vielä pahempaa, samassa työpaikassa?

Tilanteen ollessa tämä kuuntelen mielelläni hänen työjuttujaan. Tunnen myös kaikki hänen lähimmät työtoverinsa ja heidän vaimonsa; meillä on paljon yhteisiä tilaisuuksia ja matkoja. Tunnen mieheni myös asiakkaan silmin (ainakin oletan niin), sillä olen usein mukana asiakastilaisuuksissa sekä matkoilla, joissa asiakkaat ovat vaimoineen mukana.

Pidän tällaisesta tilanteesta.

 

[Valkeus]

Meillä ei tunneta toisiamme kovinkaan hyvin voisin kumppanini puolesta sano, ja toki omastani.

Olemme seurustelleet ja olleet avoliitossa jo jonkin tovin, 6v, hän ei tiedä lapsuuden perhetaustojani, hän ei tiedä eikä halua tietää kavereistani mitään, hän ei esimerkiksi tiedä, kuinka paha ja masentunut olo minulla tällä hetkellä on Vaikka emme ole hoitaneet suhdetta kuten pitäisi, hän ei vaivaudu edes kysymään.

Viimeisin, mutta ei vähäpätöisin hänen tietämättömyyten halu minua kohtaan on, että sairastan syöpää, jonka sain vasta tietää itsekin. Emme ole puhuneet taikka ole kiinnostuneita toistemme menemisistä, mutta sen jälkeen romahdin ja syön masennukseen lääkkeitä - anteeksi hänelle etukäteen.

keskustelemattomuus rikkoo suhteemme valitettavasti.

Voi ei.. harmittaa jo valmiiksi toisen puolesta, kun joskus kerrot syövästäsi. Tiedä sitten kuinka kerrot tai hän saa selville. Voimia!