Tunnen itseni huonoksi äidiksi

[huonoäiti(kö)]

Meidän lapset poika 3 ja tyttö 2 vuotias ja tuntuu että koettelee hetkestä hetkeen minua. Olen lähes heti huonolla tuulella kun aamulla nousen sängystä koska joko lapset rupeaa heti aamusta tappelemaan tai sitten jompikumpi on vain herännyt väärällä jalalla.. Tahtoisin jotenkin tän ärsytys kierteen katki ja ehkä nauttiakkin elämästä noiden pienten kanssa.. muttakun tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tunnen itseni huonoksi äidiksi kun olen jatkuvasti niin pahantuulinen..

 

[Kuumahuuli]

Onko sulla mitään "omaa"? Siis käytkö töissä, harrastuksessa tai muuten vaan yksin missään? Musta tuntui samalta viimeisinä aikoina kun olin kotona. Kun työt alkoivat, niin oma olokin kohentui.

 

["aapee"]

Onko sulla mitään "omaa"? Siis käytkö töissä, harrastuksessa tai muuten vaan yksin missään? Musta tuntui samalta viimeisinä aikoina kun olin kotona. Kun työt alkoivat, niin oma olokin kohentui.

Olen kotona lasten kanssa näillä näkymin vielä vähän alle vuoden. On kerran viikossa yksi harrastus jossa käyn ja muutenkin saan mennä ja tulla omiin juttuihin millon tahdon. Jotenkin kuitenkin ainakun lähden käymään jossakin "ylimääräisessä" tunnen huonoa omatuntoa.. Mieshän kuitenkin myös tekee pitkää päivää.

 

[Kuumahuuli]

[QUOTE="aapee";27303542]Olen kotona lasten kanssa näillä näkymin vielä vähän alle vuoden. On kerran viikossa yksi harrastus jossa käyn ja muutenkin saan mennä ja tulla omiin juttuihin millon tahdon. Jotenkin kuitenkin ainakun lähden käymään jossakin "ylimääräisessä" tunnen huonoa omatuntoa.. Mieshän kuitenkin myös tekee pitkää päivää.[/QUOTE]

Se huono omatunto on myös tuttua.. Yritä laittaa se syrjään ja opettele olemaan muutakin kuin pelkkä äiti.

 

["Linda"]

Sinustahan se kodin ilmapiiri pitäis säteillä. (Ja ylipäänsä vanhemmista). Vastusta tietoisesti sitä huonoa tuulta aamulla, ajattele että tämä on kiva päivä jne.

 

["Verna"]

Semmoista se on. Meillä myös lapset 1v, 3v ja 5v, ja etenkin nuo kaksi isompaa osaavat provosoida toisiaan kaikkeen typerään. Onneksi vanhin on osan viikosta päiväkodissa, niin edes välillä on rauha talossa. Illat ja viikonloput on välillä ihan kamalia. Meillä auttaa vain ulkoilu, videot ja "liikkeellä oleminen", eli että mennään johonkin uuteen ja kivaan paikkaan, jolloin energiaa ei jää tappeluun. Välillä kotona en jaksa edes puuttua pikkukahnauksiin, eikä pahemmin heru sympatiaa jos siinä tappelun tuoksinassa jotakuta oikeasti sattuukin.

 

["Siina"]

Tuttu tunne. Meillä lapset on 7 v ja 5 v. Ihan normaalia tuo on. Ei kukaan jaksa olla säteilevän positiivinen ja aina hyvällä tuulella, kun joutuu sietämään päivässtä toiseen tenavien nahistelua ja kiukuttelua.