Tunnen itseni ulkopuoliseksi :(

["vaahteranlehti"]

Aloitin vuosien tauon jälkeen opiskelun. Mutta, en ole löytänyt intoa opiskeluun ja tunnen itseni todella ulkopuoliseksi ryhmässä. Osittain tähän vaikuttaa se, että olen vanhempi opiskelija. Mutta, meitä "vanhoja" on kyllä muitakin. Ikää mulla on siis 31-vuotta. Enemmistö opiskelijoista taitaa olla 20-vuotiaita, tosin vanhin on noin 45-v.

Olen aika yksinäinen ja haluaisin luoda uusia ystävyyssuhteita. Tuntuu vaan, ettei onnistu. Vaikka olenkin puhelias, ulospäinsuuntautunut ja avoin. Olen väliinputoaja. En jaksa lähteä nuorempien opiskelijoiden kanssa baareihin, mutten toisaalta halua istua yksin kotonakaan

Tuntuu, ettei kukaan ota muhun kontaktia. Olen itse yrittänyt ottaa muihin, mutta mua vaan katsottiin pitkään. Omituista.

Olen myös hieman masentunut. Kävin lääkärissä, mutta ei suositellut lääkitystä. Kaipa olen vaan yksinäinen ja surullinen tilanteestani

 

["vieras"]

Tuollaista se nyt vain on. Ellet juokse baarissa, on turha odottaa ystäviä yliopistosta. Mulla on neljäs vuosi menossa ja usko pois, kyllä se masennuskin sieltä vielä aikanaan tulee kun aikansa on yksin..

Ps. olen siis samanikäinen kuin enemmistö, 19 aloittaessani.

 

[---]

Mäkin olen vanhempi opiskelija (26 v.) parikymppisten seassa. Suurin osa kurssilaisista on 20-21 v. ja se kyllä oikeasti näkyy ja kuuluu. Välillä katselen näitä vauvankasvoisia nuoria ja tunnen itseni ihan eri planeetalta olevaksi. Vaikka oikeasti se ikäero nyt ei niin paljoa ole. Enkä jaksa yrittää ottaa kontaktia heihin, teen tarvittavat ryhmätyöt ja muuten istun yksin tunnilla. Joskus tuntuu hassulta seurata, miten kaikki muut istuvat jossain tietyssä järjestyksessä kavereidensa kanssa ja minä jään yksin johonkin riviin istumaan. No, life is.

 

[ew]

Itse opiskelen yliopistossa (oikis) ja kyllä mulla siellä on kavereita (sellaisia, joiden kanssa kyläillään vapaa-aikanakin), vaikken ole käynyt ainoissakaan opiskeluriennoissa koko opiskeluaikanani. Ja sen muut ovat ymmärtäneet hyvin, onhan mulla kotona perhe ja arjen pyörittäminen kolmen lapsen kanssa. Opinnot aloittaessani olin 28v (nyt 32v), joka ei meidän tiedekunnassamme ole mitenkään poikkeuksellista. Meitä on siellä hyvin paljon eri ikäisiä.

 

[alkuperäinen]

Toisaalta kiva kuulla, etten ole tilanteessani yksin. Mutta, toisaalta todella surullista, ettei saa kavereita muuten kuin ryyppäämällä. Ei vanha enää jaksa hillua baareissa aamupuoleen yötä! Jos olisin tajunnut tän, niin olisin hakeutunut aikuiskoulutukseen. Mutta, mun kotipaikkakunnalla ei järjestätä tällä alalla ja poismuuttaminen olisi tullu maksamaan maltaita. Ja, kun on perhe ja oma koti täällä.

Itse kun opiskelin nuorempana, niin mun mielestä oli suuri rikkaus, kun oli eri-ikäisiä. Mä vietin aikaani sekä nuorempien, samanikäistän että huomattavasti vanhempien kanssa. Enkä silloinkaan käynyt paljoa baareissa. Ja silti mulla oli kavereita koululla ja ulkopuolella.

Mitä on tapahtunut, kun kukaan ei halua enää olla mun kaveri? Hitto, että mä välillä mietin, että ois parempi, etten olisi edes syntynyt tähän paskaan maailmaan. Näitä mietteitä ei tosin näe musta ulospäin, koska olen iloinen ja avoin, puhelias. Miten voi isossa joukossa tunteakin itsensä niin hiton yksinäiseksi

 

[alkuperäinen]

Mä mietin tätä asiaa vielä ja tulin siihen tulokseen, että keskeytän opinnot. En jaksa tuntea itsenäni ulkopuoliseksi. Ei mun ole mikään pakko olla joukossa, jossa ei ole hyvä olla.

 

["vieras"]

Mä mietin tätä asiaa vielä ja tulin siihen tulokseen, että keskeytän opinnot. En jaksa tuntea itsenäni ulkopuoliseksi. Ei mun ole mikään pakko olla joukossa, jossa ei ole hyvä olla.

Eikö opiskelun tarkoituksena ole hankkia itselleen ammatti? Käyt luennolla ja tentit tentit pois... ei ole pakko kerhoilla.

 

[hm]

Mä mietin tätä asiaa vielä ja tulin siihen tulokseen, että keskeytän opinnot. En jaksa tuntea itsenäni ulkopuoliseksi. Ei mun ole mikään pakko olla joukossa, jossa ei ole hyvä olla.

Hetkinen, eikös se sun opiskelu kuitenkin tulisi olla se pääasia? Mieti vielä.

Jotkut natiaiset ilmeisesti on idiootteja vielä reilu parikymppisinäkin- ja todennäköisesti sellasta sakkia jossa ei viihdy vanhempanakaan. Kun itse aloitin opiskelut, olin 24. Meillä oli niitä 20v tyyppejä mutta reilusti yli kolmekymppisiäkin. Kaikkien kanssa tulin toimeen ja keksittiin yhteistä puuhaa. Sitten oli ne piirit joissa en viihdy vaikka olis minkä ikäinen.

Ja hei, ketä sä haukut vanhaksi? Mä oon samanikäinen kuin sä mutta vanha en oo. Jaksan hillua aamuun asti- mutta vain hyvässä seurassa.

 

[SeInka]

[QUOTE="vieras";22213926]Eikö opiskelun tarkoituksena ole hankkia itselleen ammatti? Käyt luennolla ja tentit tentit pois... ei ole pakko kerhoilla.[/QUOTE]

No tätä mieltä mäkin olen. Et kai sä sinne kavereiden takia mennyt?

Mulla on itselläni samankaltainen tilanne, ikää ne 26-v. ja aika ulkopuolinen olo on usein. Aloitin vasta tänä syksynä, että se tietysti vaikuttaa kun en päässyt/halunnut mihinkään fuksiaisrientoihin mukaan kun on kaverit omasta takaa ja perhe. Uskon, että kun tästä vielä jatketaan saan enemmän sellaisia kavereita, joiden kanssa voi koululla jutella, käydä syömässä jne. ilman että oltaisiin mitään bestiksiä.

 

[alkuperäinen]

Mulla on jo useampikin ammatti, joten ehkä siksikään ei ole motivaatiota olla paikassa, jossa tuntee olonsa kurjaksi. Kyllähän se opiskelu sujuisi varmasti paremmin, jos kouluun olisi kiva mennä -edes joskus. Mutta, minkäs teet. Outoa, ettei kukaan huomaa mun syrjäytymistä porukasta Eipähän tartte tuntea itseensä paskaksi, kun voi jatkossa tehdä ihan sitä mitä sattuu huvittamaan!

 

[täh]

Mulla on jo useampikin ammatti, joten ehkä siksikään ei ole motivaatiota olla paikassa, jossa tuntee olonsa kurjaksi. Kyllähän se opiskelu sujuisi varmasti paremmin, jos kouluun olisi kiva mennä -edes joskus. Mutta, minkäs teet. Outoa, ettei kukaan huomaa mun syrjäytymistä porukasta Eipähän tartte tuntea itseensä paskaksi, kun voi jatkossa tehdä ihan sitä mitä sattuu huvittamaan!

ööö...miksi sä menit sitten opiskelemaan?

 

[a.p.]

ööö...miksi sä menit sitten opiskelemaan?

Siksi, kun TE-toimistosta usutettiin kovasti. Ja siksi, ettei mun nykyisillä ammateilla saa tältä alueelta töitä. En voi muuttaa työn perässä, kun täällä on perhe, asunto, miehen työ jne. Paska homma, mutta minkäs teet!

 

[a.p.]

ja tosiaan hoitsuksi tuolta valmistuu. Kyllä tulee harvinaisen epäempaattisia hoitsuja, ei voi muuta sanoa. Ja kovia ovat juomaan, aika moni haisee viinalta koulussakin..