tunnetteko isäksi joutuneita?

[huolissaan toisen onnesta]

Miten ovat pitemmän päälle ottaneet isäksi tulemisen? Sopeutuuko miehet siihen kunnolla vai jääkö siihen joku katkeruus kytemään taustalle?

Ei ole kyse mistään tuoreesta asiasta itselläni, mietin vain sukulaisen kannalta, kun ainakin hän on tällä hetkellä katkera siitä miten elämä meni. On lapsestaan onnellinen, mutta on katkera siitä, että joutuu lasten takia olemaan suhteessa, jossa ei halua. Hän kokee, että vastuu on kannettava eikä voi muuta. Haluaisin, että hän on onnellinen, oli lasten äidin kanssa tai ei. Mielestäni hän voisi kantaa vastuun myös vaikka eroaisi lasten äidistä. Kyseinen "vahinkolapsi" on jo koululainen, joten näyttää, ettei sukulaiseni pääse asian yli. Miten häntä voisi auttaa ja auttaako mikään apu? Ymmärrän tietysti, että on kova paikka tulla isäksi niin ettei ole itse sitä valinnut, se vaikuttaa elämään niin paljon eri asioissa.

 

[Ksantippa S.]

Hyviä pointteja. Varmaan ihmisestä ja tilanteesta kiinni, miten isä asian ottaa. Tunnen monia, jotka ovat pitäneet "vahinkoa" elämänsä parhaana asiana. Hyvä parisuhde lapsen äitiin tai sitten reilu parisuhteettomuus auttaa eteenpäin.

Sukulaisesi olisi tärkeää ymmärtää, että hän itse on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liitto kuntoon tai rehti ero, lapselle on liian kova kohtalo joutua kantamaan vastuu vanhempansa elämättömästä elämästä ja menetetystä onnesta. Ennemmin tai myöhemmin hän kyllä ymmärtää, miksi isä on katkeroittanut itsensä.

Ymmärrän kyllä senkin, että jotkut isät roikkuvat onnettomissa suhteissa koska pelkäävät muuten menettävänsä lapsensa kokonaan. Mutta ei se saisi niin mennä.

Mitäs lasten äiti tilanteesta ajattelee. Ja miten niitä lapsia on useampi siunaantunut, vahingossa vai tahallaan?

 

[Sen siitä saa]

Mitäs meni tuikkaamaan ilman kumia

 

[Ksantippa S.]

Mitäs meni tuikkaamaan ilman kumia

No nyt saatiin lasten äitikin mukaan keskusteluun

 

[Pajukko]

Tuntuu oudolta, että joku katkerana muille tilittää asioita. Selvähän se, että jossain vaiheessa joku möläyttää lapsellekin, että ei isä teitä halunnut. Riski raskauteen on aina, kun seksi on kysymyksessä eikä ketään naista voi pakottaa aborttiin sen vuoksi, että isällä olisi mukavampaa.

Kyllä tuossa on takana jotain muuta. Vastuuta lapsista kun ei oteta siten, että pysytään puolison kanssa yhdessä. Päin vastoin, se heijastuu lapsiin. Jos noin katkerana asioita levittelee niin eiköhän lapsetkin kotona huomaa miten asiat on.

 

[huolissaan toisen onnesta]

Tuntuu oudolta, että joku katkerana muille tilittää asioita. Selvähän se, että jossain vaiheessa joku möläyttää lapsellekin, että ei isä teitä halunnut. Riski raskauteen on aina, kun seksi on kysymyksessä eikä ketään naista voi pakottaa aborttiin sen vuoksi, että isällä olisi mukavampaa.

Kyllä tuossa on takana jotain muuta. Vastuuta lapsista kun ei oteta siten, että pysytään puolison kanssa yhdessä. Päin vastoin, se heijastuu lapsiin. Jos noin katkerana asioita levittelee niin eiköhän lapsetkin kotona huomaa miten asiat on.

täytyy puolustaa tuota isää. Ei hän asioita levittele, päinvastoin. Minä kysyin häneltä kahden kesken suoraan mikä häntä painaa, kun olen huomannut vuosien varrella ettei kaikki ole hyvin. En usko, että hän kenellekään asioistaan puhuu, tyypillinen suomalainen mies.

 

["vieras"]

Eipä tuossa muuten voi auttaa paitsi kertoa se, mikä on monelle itsestäänselvää, että velvollisuudesta muka lapsen parhaaksi suhteessa oleminen on yksi typerimmistä ja vahingollisimmista asioista, joita voi elämässään tehdä. Miehen epäonnellisuudella ei tuossa tapauksessa ole mitään tekemistä sen kanssa, että on tullut isäksi vaan väärästä uskomuksesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25267149]väärästä uskomuksesta.[/QUOTE]
johtuu väärästä uskomuksesta.

 

["hmm"]

Jos lapsi jo koululainen niin luulen, että enemmän siinä on syy, ettei mies uskalla lähteä onnettomasta parisuhteesta kuin varsinaisesta isyyskysymyksestä... Syyttää olosuhteita, koska ei uskalla tehdä muutosta vanhaan.