tunnetteko näin miestänne kohtaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Lainaus eräästä puolison valintaa koskevasta artikkelista:

"Puolison valinnassa samanlaisuudella on keskeinen asema. Tunnemme "sielun veljeyttä" ihmisiin, joilla on samanlaiset asenteet, arvot, poliittiset katsantokannat, uskonnolliset näkemykset, harrastukset, mielipiteet jne. Usein ihmiset hakeutuvat automaattisesti seuraan, jossa on olemassa tietyt yhdistävät tekijät. Samanlaisuus viehättää ja yhdessä oleminen tekee usein samanlaiseksi."

Minä en ole koskaan tuntenut miestäni kohtaan mitään "sielun veljeyttä". Mutta tunnen näin erästä miespuolista ystävää kohtaan, kun hän on lähellä, tunnen hyvin voimakkaasti yhteenkuuluvuutta. Oman mieheni kanssa meillä oli aluksi hyvin voimakas fyysinen vetovoima ja nykyään 8 vuoden jälkeen olemme kyllä hitsautuneet tiiviisti yhteen vaikkei meillä olekaan samanlaiset arvot tai asenteet.
 
Meillä ei oo läheskään kaikki arvot ja asenteet samanlaisia. Ylipäänsä ollaan todella erilaiset ihmiset, mutta silti tunnemme olevamme sielunkumppaneita. Yhteenkuuluvuuden tunne on todella vahva, ollut jo alusta asti ja ajan mittaan vaan hitsaannumme enemmän yhteen.
Ollaan vieläkin kuin vastarakastuneet, vaikka toki tapellaankin välillä. Silti lähes päivittäin tunnen vatsassani sen ihanan, rakastumisen humahduksen. Kaipaan häntä aina kun ei olla yhdessä ja hänkin minua.
Ihanaa rakastaa ja olla rakastettu :heart: :heart:
 
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?
 
No meillä ainakin on ihan erilaiset poliittiset kannat, uskonnolliset vakaumukset ja harrastukset. Silti rakastetaan toisiamme. Tylsäähän se olis olla oman peilikuvansa kanssa naimisissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.

Teidän parisuhde on siis muuttunut ystävyyssuhteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.

Mä en itse osaisi olla suhteessa, missä en kokisi fyysistä vetovoimaa puolisooni. Toki seksin merkitys aikanaan monella vähenee ja se kumppanuus ja ystävyys pysyy. Se on niin yksilökohtaista, et mikä on parisuhteessa se "juttu" mikä pitää yhdessä.
Mulle vaan se fyysisyys on tärkeää ja miehelle kans. Toki tulee välillä kausia kun seksin ja läheisyyden määrä jää vähiin, mut pääsääntöisesti kuitenkin tunnetaan suurta fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipheijatrallallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.

Teidän parisuhde on siis muuttunut ystävyyssuhteeksi.

Näin on päässyt käymään. Emme taida olla ne oikeat toisillemme, mutta näillä mennään, kun kerran on perhekin perustettu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.

Mä en itse osaisi olla suhteessa, missä en kokisi fyysistä vetovoimaa puolisooni. Toki seksin merkitys aikanaan monella vähenee ja se kumppanuus ja ystävyys pysyy. Se on niin yksilökohtaista, et mikä on parisuhteessa se "juttu" mikä pitää yhdessä.
Mulle vaan se fyysisyys on tärkeää ja miehelle kans. Toki tulee välillä kausia kun seksin ja läheisyyden määrä jää vähiin, mut pääsääntöisesti kuitenkin tunnetaan suurta fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan.

No kun mustakin alkaa tuntua, etten ehkä kumminkaan sit pysty elämään näin, vaikka tässä nyt 5 vuotta on jo mennytkin. Miten kauan te olette olleet yhdessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipheijatrallallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.

Teidän parisuhde on siis muuttunut ystävyyssuhteeksi.

Mut siis sehän kuulostaa itseasisassa just siltä, että teillä olis jokin yhteenkuuluvuuden tunne. Jos siis olette hyvät kumppanit ja teillä on hauskaa. Millaista tunnetta sitten odotat?
 
Me ainakin vaan sovitaan yhteen ja silti meillä on joistain asioista eri mielipide ja käsitys, mutta silti se ei ole ongelma.
En osaa ajatella, että joku ajattelisi JUURI SAMOIN kun minä (siis ihan kaikesta).

Se mikä yli 10 vuotta sitten miehessä kolahti ( :heart: ) kolahtaa edelleen...
k050.gif
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Todellakin tunnen niin kuin tuo ensimmäinen kappale kuvailee. Mutta olen silti kateellinen tuosta mitä teillä on -meillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ja siinä sitä mietitäänkin, pysyykö suhde kasassa ilman sitä? Vai pitäiskö erota ja lähteä etsimään sitä muualta?

Meillä on se fyysinen vetovoima ajanmittaa hävinnyt. Ei minulla ainakaan enää ole mitään romanttista intressiä miestäni kohtaan. On kuitenkin ihan hyvä kumppani ja meillä on hauskaa yhdessä. Minäkin olen kateellinen siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta, meiltä kun sekin puuttuu.

Mä en itse osaisi olla suhteessa, missä en kokisi fyysistä vetovoimaa puolisooni. Toki seksin merkitys aikanaan monella vähenee ja se kumppanuus ja ystävyys pysyy. Se on niin yksilökohtaista, et mikä on parisuhteessa se "juttu" mikä pitää yhdessä.
Mulle vaan se fyysisyys on tärkeää ja miehelle kans. Toki tulee välillä kausia kun seksin ja läheisyyden määrä jää vähiin, mut pääsääntöisesti kuitenkin tunnetaan suurta fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan.

No kun mustakin alkaa tuntua, etten ehkä kumminkaan sit pysty elämään näin, vaikka tässä nyt 5 vuotta on jo mennytkin. Miten kauan te olette olleet yhdessä?

Seitsemäs yhteinen vuosi menossa. Mut jos susta itsestä tuntuu et jäät nykyisessa suhteessa jotain vaille ja asia ei korjaannu niin turha tuhlata elämäänsä vaan "ihan kivassa" suhteessa kun voi saada sen Suuren Rakkaudenkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Mut siis sehän kuulostaa itseasisassa just siltä, että teillä olis jokin yhteenkuuluvuuden tunne. Jos siis olette hyvät kumppanit ja teillä on hauskaa. Millaista tunnetta sitten odotat?

En oikein tiedä millaista tunnetta odotan. Tuntuu vaan, että jotain puuttuu. Ehkä odotan mieheltä jotain sellaista, jota hän ei voi antaa. Hänen elämänasenteensa poikkeaa sen verran omastani. Tätä on vaikea pukea sanoiksi. Enkä tarkoita nyt sitä, että miehen pitäisi tehdä minut onnelliseksi, sen pystyn tekemään itse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Seitsemäs yhteinen vuosi menossa. Mut jos susta itsestä tuntuu et jäät nykyisessa suhteessa jotain vaille ja asia ei korjaannu niin turha tuhlata elämäänsä vaan "ihan kivassa" suhteessa kun voi saada sen Suuren Rakkaudenkin!

Se on vaan niin pelottavaa! Kun ei tiedä, että voiko tosiaan. Kun tämän miehen kanssa kaikki muu natsaa. Mutta ei se vetovoima.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Seitsemäs yhteinen vuosi menossa. Mut jos susta itsestä tuntuu et jäät nykyisessa suhteessa jotain vaille ja asia ei korjaannu niin turha tuhlata elämäänsä vaan "ihan kivassa" suhteessa kun voi saada sen Suuren Rakkaudenkin!

Se on vaan niin pelottavaa! Kun ei tiedä, että voiko tosiaan. Kun tämän miehen kanssa kaikki muu natsaa. Mutta ei se vetovoima.

Ainahan se on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen, mutta itsehän teet päätöksen. Riittääkö sulle sun nykyinen suhde puutteineen vai haluatko lähteä etsimään jotain muuta. Täydellistä miestä ja suhdetta ei olekaan, mutta oikean kumppanin kanssa voi päästä melko lähelle sitä.
Mä kysyn itseltäni silloin tällöin, et onko toi mies se kenen kanssa voin elää vai se, ketä ilman en voi elää. Tähän asti olen tullut siihen tulokseen että en voi elää ilman häntä :heart: Toista on vaikea neuvoa suhteissa, kun muilla voi olla niin erilaiset arvot ja odotukset. Sinä tiedät vaan itse sen, että riittääkö ystävyys ja mukavuus loppuelämän kantavaan suhteen perusteiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Seitsemäs yhteinen vuosi menossa. Mut jos susta itsestä tuntuu et jäät nykyisessa suhteessa jotain vaille ja asia ei korjaannu niin turha tuhlata elämäänsä vaan "ihan kivassa" suhteessa kun voi saada sen Suuren Rakkaudenkin!

Se on vaan niin pelottavaa! Kun ei tiedä, että voiko tosiaan. Kun tämän miehen kanssa kaikki muu natsaa. Mutta ei se vetovoima.

Ainahan se on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen, mutta itsehän teet päätöksen. Riittääkö sulle sun nykyinen suhde puutteineen vai haluatko lähteä etsimään jotain muuta. Täydellistä miestä ja suhdetta ei olekaan, mutta oikean kumppanin kanssa voi päästä melko lähelle sitä.
Mä kysyn itseltäni silloin tällöin, et onko toi mies se kenen kanssa voin elää vai se, ketä ilman en voi elää. Tähän asti olen tullut siihen tulokseen että en voi elää ilman häntä :heart: Toista on vaikea neuvoa suhteissa, kun muilla voi olla niin erilaiset arvot ja odotukset. Sinä tiedät vaan itse sen, että riittääkö ystävyys ja mukavuus loppuelämän kantavaan suhteen perusteiksi.

Niin. Mä en oo vaan varma onko olemassa ketään, jota ilman en vois elää. Oon varsin itsenäinen tapaus. :D Mut joo, on tässä miettimisen aihetta.
 
Kyllä me samanlaisia ollaan :) kuulema jo ihan saman näköisiäki :D en osais kuvitella elämää ilman miestä, sehän olis tosi tyhjää :| ehkä siihen vaikuttaa sekin, että oltiin nuoria ku alettiin seurustella, kasvettiin yhteen? Ikinä en ole miettinyt olisko joku muu mies parempi. En usko että vois olla :)
 
oon ollu 7 vuotta melkein täydellisen miehen kanssa, mua ei vaan seksi kiinnosta sen kanssa, tekee yhtä toista mieli...
Mä kanssa oon paljon miettiny, et milloin pitää erota vai pitääkö ollenkaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
oon ollu 7 vuotta melkein täydellisen miehen kanssa, mua ei vaan seksi kiinnosta sen kanssa, tekee yhtä toista mieli...
Mä kanssa oon paljon miettiny, et milloin pitää erota vai pitääkö ollenkaan...

No niinpä, tätä mäkin pohdiskelen. Erota vaiko eikö? Miten olennaista se seksi on?
 

Yhteistyössä