Tunnistaako joku muu neljääkymppiä lähestyvä itsellään samoja juu-ei-vielä vauva-ajatuksia?

["vieras"]

39 on ikää ihan kohta ja lapsia kolme joista nuorin 5 ja vanhin 12. Jo jonkin aikaa on mielessä pyörinyt vieläkö yksi vai ei, joka toinen päivä tuntuu että kyllä, joka toinen päivä ei.
Toisaalta haluaisi kun tietää että aikaa ei ole enää paljon, toisaalta tuntuu että onko ikäero isompiin jo liian iso, jäisikö yksinäiseksi kun nämä kolme isompaa ovat aika tiivis kolmikko, olisiko liian vähän aikaa sitten tehdä isompien kanssa heitä kiinnostavia juttuja, rahapuoli mietityttää, tällä hetkellä tulemme toimeen kohtuullisesti mutta menisikö neljän lapsen kanssa jo liian tiukille, ja sitten taas tulee mieleen että kohta ei ole enää mahdollista edes teoriassa saada vauvaa, että pitäisikö yrittää. Katuuko sitten muutaman vuoden päästä jos ei yrittäny, ja toisaalta taas katuuko jos neljäs tulisi ja "pelkoni" yksinäyydestä suhteessa sisaruksiin ym. osoittautuisivat todeksi.

Enkä ole varma tulisinko edes helposti raskaaksi, edellisenkin raskauden alkamiseen meni vuosi vaikka ikää oli vähemmän.

Onko muita samassa iässä olevia joilla vastaavia ajatuksia? Tai joku joka ollult vastaavassa tilanteessa tässä iässä, mihin ratkaisuun päädyit?

 

[BootyPeppi]

Ei ole kyllä ollut. Ei yhtään enempää, kiitos Itselläni on 17v, 10v ja 2v. Se riittää.

 

[Anatolia]

35 v ja samanlaista juupas-eipäs-juu muttei ihan vielä- soutamista ja huopaamista on ilmassa täälläkin.

Ehkä pitäisi vaan jättää nämä asiat niinsanotusti herran haltuun - ei yrittää, muttei estääkään, go with the flow ja sitten mennään niillä mitä saadaan.

 

["alkup."]

35 v ja samanlaista juupas-eipäs-juu muttei ihan vielä- soutamista ja huopaamista on ilmassa täälläkin.

Ehkä pitäisi vaan jättää nämä asiat niinsanotusti herran haltuun - ei yrittää, muttei estääkään, go with the flow ja sitten mennään niillä mitä saadaan.

Niinpä, sitä olen miettinyt että jos vaan jättäisi ehkäisyn pois mutta ei alkaisi tietoisesti "tähdätä" sopiviin päiviin, eli kuten sanoit jättäisi herran haltuun ja katsoisi miten käy. Ja luottaisi että elämä kantaa kävi miten kävi.
Mutta kun sitä vaan soutaa ja huopaa..

 

["hhh"]

Täällä 40v ja kolmatta odotellen mutta vielä mietin että ehtiskö neljännenkin..

 

["minävaan"]

Vuosi pari sitten mietin kovasti, että vieläkö yksi. Nyt olen 40 ja lapsia on 3, nuorin vajaa 4-vuotias. Nyt kun olen asiaa työstänyt kauan, niin taidamme "tyytyä" näihin kolmeen. Onhan sitä heissäkin haastetta riittämiin ja hieman kyllä jo pelottaa, että miten fysiikka vielä jaksaisi esim. koliikkivauvan hoitamisen tms. Mutta vielä on pikkaisen sellainenkin olo, että mistäpä sitä koskaan tietää, jos vaikka käy vahinko. Eihän sitä koskaan tiedäkään, kun ei ole piuhoja katkaistu.

 

["vieras"]

Sanotaanhan että tehtyjä lapsia ei kadu mutta tekemättömiä kyllä, en sitten tiedä pitääkö paikkaansa.

 

[Horuksen silmä]

Mä olen ymmärtänyt etten tästä nuorru, joten lapset on jo tehty.

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="vieras";24646244]Sanotaanhan että tehtyjä lapsia ei kadu mutta tekemättömiä kyllä, en sitten tiedä pitääkö paikkaansa.[/QUOTE]

Taitaa mennä toisin päin

 

[Mummeliisa]

Minä olen reippaasti yli 40 ja olemme tehneet periaatepäätöksen, että jos luomuna nappaa niin iltatähti on kovin, kovin tervetullut.
Ja jos ei niin sitten ei.

Kuitenkin joka kerta kun nykyään muista asioista lääkärillä käydessäni tulee tuo asia puheeksi ja lääkärit ehdottavat Clomeja tms ( "Ettei mene turhan myöhäiseen sen iltatähden kanssa") saan purra huultani etten sanoisi, että
"Joo tottakai!"

Taustaksi se, että yhdeksästä lapsesta kaksi nuorintani olen saanut kun olin 39 ja 41.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";24646244]Sanotaanhan että tehtyjä lapsia ei kadu mutta tekemättömiä kyllä, en sitten tiedä pitääkö paikkaansa.[/QUOTE]

Vanhat ihmiset omista kokemuksistaan lähtien sanovat tuota usein.
Se minusta kovin, kovin surullista: "Olisin minä kolmannen/neljännen/viidennen tahtonut, mutta kun..." ja sitten perään syitä, joiden pätevyyteen puhujat itse aikoja sitten menettäneet uskonsa.