Tunnistatko semmoisen naistyypin joka ei osaa tehdä mitään yksin?

[Echo]

Siis jo kouluaikana painauduttiin tiukasti kaveria vasten ja toivottiin että opettaja ei pistäisi ryhmätöissä eri ryhmään, jos oli valinnaisaine niin katottiin että joku kiva kaveri on tulossa ryhmään kans.

Ok, ymmärrän. Se oli nuoruutta. Ja kaverien kanssa kaikki on kivempaa. Mutta sitten oli ääripään tyttöjä jotka hädin tuskin pystyivät käymään yksin vessassa ilman bestistä.

Ja kun ääripää-naisiin törmää vielä 30-50-vuotiaissakin, eli jokainen hieman pidempi kauppareissu tai uimarannalle meno tms.pitää hoitaa hyvän kaverin kanssa, ikäänkuin yksin oleminen olisi noloa.

Jos tämmöisiä (ovat siis mulle ihan tuttuja, ei olla puolituntemattomia) pyytää johonkin yhteiseen projektiin niin ei tulla, jos joku niistä 2-3 bestiksestä ei ole mukana.

Kyse ei ole sosiaalisesti erakoista tai jännittäjistä, vaan erittäin sosiaalisista naisista. Mut joskus tuo "hengaan vain bestisteni kanssa"-ilmiö ahdistaa.

 

[wwierrass]

En tunne tuollaista naisia. Mutta jos aloitusviestin ignooraa ja vastaa vain otsikon kysymykseen, tunnen tuollaisia MIEHIÄ. Mun oma siippa on heistä yksi, ja useimmiten se olen mä, jonka on pakko olla kaikissa pukkuhommissakin pitelemässä kädestä. Saattaa olla, että on ennemmin tai myöhemmin ex- siippa...

 

[Echo]

Pukkuhommissa?

 

[viisikymppinen isoäiti]

eikös tällä pasltalla ole aika usein naisia, jotka itkee ja kiroo miehensä täällä alimpaan, kun eivät ole tulleet rouvan kans kauppaa

 

["Ram"]

Joo, tiedän tyypin. Paikallisessa puistossa on eräs tällainen kolmen mamman poppoo. Ikää jotain 30 v, mutta jutut on välillä just sellaisia peruskoulun aikaisia, ei voi mennä yksin kauppaan, ei voi tulla yksin puistoon, jne. Ovat kuin pieni söpö kanalauma, mutta kovin kauan heitä ei jaksa kuunnella

 

["Sirkkeli"]

En muuten tunne yhtään tuollaista naista. Mutta tunnen todella monta tuollaista miestä. Niin kuin yksi ylllä olevistakin kommentoijista.

 

["hupsu"]

Tunnen muutamia naisia, joilla ei ole oikeasti omia ajatuksia, kaikki jutut alkavat sanoilla: minun mieheni sanoi, minun mieheni sitä ja minun mieheni tätä. Ärsyttävää, kun puhuvat vaikka metsästämisestä kauhean suurella suulla, vaikkeivat itse tosiaankaan metsästä. Saahan sitä samaa mieltä olla, en minä sillä, mutta kun siitä kuuluu niin selvästi, ettei itse osata ollenkaan ajatella.

 

[epäitsenäisiä]

Tiedän tyypin, en taida enää sellaisia tuntea, mutta sellaisia naisia tunnen, jotka ei voi mennä minnekään tai tehdä juuri mitään ilman miestään tai lapsia. HUOH. Eivät osaa olla sosiaalisissa tilanteissa ilman, että mies on siinä tukena ja turvana. Ahdistaa katsella tämmöistäkin meininkiä.

 

[Echo]

Se vielä että kun johonkin projektiin pyytäessä tietää ja selvästi näkee että kyseistä henkilöä kiinnostaisi se itse tekeminen ja aihe, "mut ku Mirkku ja Maikku ei pääse nii emmäkää pääse."

Joskus nämä ihmiset missaavat heitä kiinnostavia juttuja tuon ominaisuuden takia. No, toisaalta ei ole mun ongelma, mutta kiva olisi heitä toisaalta nähdä niissä projekteissa.

 

[chef]

En tunne.

Jäin oikein pohtimaan asiaa, mutta en tosiaan tunne yhtäkään kuvailemasi kaltaista naista.

 

[Pomonais]

Ikävä kyllä mulla on yksi sellainen alaisena. Meidän työt ei oo paritöitä, mut tää yks ei haluu tehdä niitä yksin. Vähän aiheuttaa välillä ongelmaa

 

[Tiedän]

Tyyppi ei uskalla mennä hakemana lounasta yksin, kyselee aina työkavereilta että mitä te laitatte huomenna päälle ja on muutenkin sellainen reppana. Yliopistokoulutus mutta tekee työtä jonka osaa jokainen koulutettu apinakin.

Mietin joskus että minkäläinen mies hänellä mahtaa olla Olen siis iloinen koska luulen että siinä liitossa on vakka löytänyt kantensa.

 

[Tunnen]

Tunnen sellaisia naisia, jotka eväti osaa tehdä mitään yksin omien lastensa kanssa! (Eronneita). Ei ole syntynyt sellaista suhdetta lapsiin, että esim kesälomalla osaisi nauttia omien lastensa seurasta, vaan aina pitää saada joku mukaan omiin suunnitelmiin. (puistoon, rannalle,huvipuistoon yms) Ihmeellistä uusavuttomuutta miun mielestä!

 

[feger]

Kyllä tunnen tuollaisia ihmisiä. Eikä se ole sukupuolesta kiinni, tunnistan noita sekä miehissä, että naisissa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Sellaisia tunnen, jotka eivät osaa tehdä mitään yksin (käydä vaikka shoppailemassa tai lenkillä) vaan tarvitsevat aina joko ystävän tai miehen mukaan. Lounaspaikassa eivät voi missään nimessä käydä yksin, vaan pitää varmistaa edellisenä päivänä että onhan joku muukin sinne menossa. Mutta sillä ei siis ole merkitystä, että kuka on mukana, pääasia että on joku. Jotenkin outoa että aikuinen ihminen jättäisi tekemättä jotain siksi, ettei juuri "bestikset" kiinnostu samasta?

 

[Rähinä-Reetta]

En tunne. Tosin itse en tykkää shoppailla yksin, koska ostarit yms ahdistaa mua jostain tutkimattomasta syystä, mutta shoppaan kuitenkin yksin jos täytyy.
Lapsi on kasvanut itsenäiseksi. 12v tyttö lähtee shoppailemaan yksin huvikseen, käy samalla jossain syömässä, tapahtumiinkin lähtisi mieluiten yksin. Tykkää tutustua uusiin ihmisiin. Luokkakaverit tuntee vissiin jo liiankin hyvin.

 

[HopeaToffee]

En kyllä tunne.