I
idioottiii
Vieras
Olen vuosia seurustellut ja 3 lapsen äiti. Alle 30v ja saman miehen kanssa elänyt pitkään.... nyt kuitenkin tuli ero. Emme kuitenkaan olleet naimisissa. Kun ero alkoi olla selvä, uskalsin muutaman vuoden ihastukselle/rakkauden kohteelle kertoa tunteeni. Joka on minun ja mieheni kaveri. Aivan... suhteemme ajan olin hiljaa ja yritin päästä tunteitani toiseen, mutten onnistunut. Rakastan edelleen exääni, en tosin ikinä pitänyt häntä sinä kumppanina jonka kanssa kuolen vanhana. Hän oli ensimmäiseni ja olimme nuoria. Olen todella pahoillani lastemme puolesta mutta olen kumman helpottunut erosta ja se on jotenkin kamalaa.... mutta joo..
tunnustin siis tunteeni yhteiselle kaverillemme jota enää harvoin kyllä näemme. Siksi ihmettelenkin miksi tunteet edelleen jatkuvat. Mietin onko tämä joku Pilvilinna, mutta en usko siihen. Kerroin siis kaverilleni tunteitani, olin pari rohkaisevaa juonut. Mutten ollut kännissä tms. Tämä herra kolmas siis on todella mukava, lämmin ja oikea nallekarhu. En ole koskaan tavannut hänenlaista vaikka ihastuksia on ollut. Meillä on todella selvä kemia, se on varmaa. Kerroin siis hänelle tunteitani ja hän tiesi eron olevan kulman takana. Eksä ei näistä tiedä, parempi niin. Hän siis kyseli mm kauanko olen tuntenut näin, olenko tosissani ym. Kerroin rehellisesti ja ensimmäistä kertaa elämässäni annoin kaiken jollekin. En odottanut vastakaikua, halusin vain taakan pois harteilla ja luulin tunteidenkin sitten hälvenevän. Tiedän että hän kunnioittaa brocodea niin paljon että asia jäisi siihen, vaivaantuneisuuden riskin olin valmis ottamaan koska emme juuri näe. En ole todellakaan miesten mieleen, koska olen niin perusmaija vaikka en kamalakaan
tämän jälkeen tämä mies sanoi että tosi kiva kun kerroit.
Sitten hän suuteli minua ja harrastimme seksiä, autossa siis eli hän oli selvä. Olin ihan pihalla kun hän niin hyökkäsi, myönnän kyllä muutenkin flirttailleeni. Sekin jälkeen jotain siinä vielä juttelimme ja menin kotiin. Hän sanoi että eiköhän me nähdä joskus. Eli ei vaan että moi. Jotenkin tuntui että hän siis jätti oven auki. Lähetin hänelle vielä aamulla viestin selvennykseksi ettei hän esim luullut että oli känni puheita. Kerroin miten en saa häntä mielestäni vaikka yritän ja ymmärrän kyllä ettemme ehkä ikinä tule olemaan mitään enemmän, mutta että välitän hänestä ja toivon hänen olevan onnellinen, vaikka sitten jonkun muun kanssa. Sanoin myös ettei kerro kesälle ja ettei vastaa minulle (asuin viimeistä pv eksällä). Kerroin siis myös etten muiden kanssa tällaista tekisi. Ettei hän luule että olen erosta sekaisin tms. Ymmärrän viestin imelyyden ja että miehet pelästyät helposti mutta ei tämä nalle semmoiselta vaikuta. Autossa keskustelu oli yllättävän luontevaa, olemme kuitenki vuosia tunteneet. Meillä on ihan oma huumorikin. Lähetin myös myöhemmin viestin.. juu ehkä vähän typerän, jälleen kuinka hänestä välitän ja pahoittelen jos häntä puheilla ahdistin. Ja sellaista.
Hän ei ensimmäiseen viestiin saanutkaan siis vastata mutta toiseen en ymmärrä miksi ei mitään. Edes ok/ lopeta häiriköinti/keskity eroosi/ en tunne samoin olen pahoillani. Jne jne. Hän on siis vapaa enkä ikinä ikinä usko hänen käyttäneen minua vain hyväksi. En kysynyt viesteissä mitään mutta hänkö muka ei vaan ikinä aio kommentoida tätä ja jättää minut näin. Minua ottaa päähän vaan se, että annoin kaiken ja hän jätti minut näin. En vaatinut kuin jonkun reaktion. En kaipaa vastarakkautta, ymmärrän tilanteen vaikeuden. Olen lähinnä hämillää, olemme kuitenkin kavereita muttet me niin hyviä että se nyt olisi ongelma. Eksäni kanssasi hän siis harvoin näkee, joskus pari krt vuosi*kaveri*porukassa. Mitä siis ajatella tästä? Menetin lähinnä uskon siihen että olen edes viestin arvoinen. En ikinä uskalla lähestyä miestä ja minua ei miehet lähestyy, olen ujokin. Hän ei vaikuta perinteiseltä mieheltä, siksi uskalsin avata suuni. Enää en sitä tee. Ikinä. Kuolen yksin. Enkä oikeasti mielestäni ollut liian päälle käyvä, mutta eihän tuollaista helppo ole neutraalisti kertoa. Eikä suhtautua mutta jäi hämäämään ettei mitään. Tällainen mietityttää kauan. Ja vie uskon. Meillä kuitenkin on selvä kemia ja hän oli valmis riskeerata kaverin seksistä. Outoa että se oli vain sitä. Viime viestistä on viikko, koko jutusta 3 vk. Kyllä on tyhmä olo. Miehet????
tunnustin siis tunteeni yhteiselle kaverillemme jota enää harvoin kyllä näemme. Siksi ihmettelenkin miksi tunteet edelleen jatkuvat. Mietin onko tämä joku Pilvilinna, mutta en usko siihen. Kerroin siis kaverilleni tunteitani, olin pari rohkaisevaa juonut. Mutten ollut kännissä tms. Tämä herra kolmas siis on todella mukava, lämmin ja oikea nallekarhu. En ole koskaan tavannut hänenlaista vaikka ihastuksia on ollut. Meillä on todella selvä kemia, se on varmaa. Kerroin siis hänelle tunteitani ja hän tiesi eron olevan kulman takana. Eksä ei näistä tiedä, parempi niin. Hän siis kyseli mm kauanko olen tuntenut näin, olenko tosissani ym. Kerroin rehellisesti ja ensimmäistä kertaa elämässäni annoin kaiken jollekin. En odottanut vastakaikua, halusin vain taakan pois harteilla ja luulin tunteidenkin sitten hälvenevän. Tiedän että hän kunnioittaa brocodea niin paljon että asia jäisi siihen, vaivaantuneisuuden riskin olin valmis ottamaan koska emme juuri näe. En ole todellakaan miesten mieleen, koska olen niin perusmaija vaikka en kamalakaan
tämän jälkeen tämä mies sanoi että tosi kiva kun kerroit. Sitten hän suuteli minua ja harrastimme seksiä, autossa siis eli hän oli selvä. Olin ihan pihalla kun hän niin hyökkäsi, myönnän kyllä muutenkin flirttailleeni. Sekin jälkeen jotain siinä vielä juttelimme ja menin kotiin. Hän sanoi että eiköhän me nähdä joskus. Eli ei vaan että moi. Jotenkin tuntui että hän siis jätti oven auki. Lähetin hänelle vielä aamulla viestin selvennykseksi ettei hän esim luullut että oli känni puheita. Kerroin miten en saa häntä mielestäni vaikka yritän ja ymmärrän kyllä ettemme ehkä ikinä tule olemaan mitään enemmän, mutta että välitän hänestä ja toivon hänen olevan onnellinen, vaikka sitten jonkun muun kanssa. Sanoin myös ettei kerro kesälle ja ettei vastaa minulle (asuin viimeistä pv eksällä). Kerroin siis myös etten muiden kanssa tällaista tekisi. Ettei hän luule että olen erosta sekaisin tms. Ymmärrän viestin imelyyden ja että miehet pelästyät helposti mutta ei tämä nalle semmoiselta vaikuta. Autossa keskustelu oli yllättävän luontevaa, olemme kuitenki vuosia tunteneet. Meillä on ihan oma huumorikin. Lähetin myös myöhemmin viestin.. juu ehkä vähän typerän, jälleen kuinka hänestä välitän ja pahoittelen jos häntä puheilla ahdistin. Ja sellaista.
Hän ei ensimmäiseen viestiin saanutkaan siis vastata mutta toiseen en ymmärrä miksi ei mitään. Edes ok/ lopeta häiriköinti/keskity eroosi/ en tunne samoin olen pahoillani. Jne jne. Hän on siis vapaa enkä ikinä ikinä usko hänen käyttäneen minua vain hyväksi. En kysynyt viesteissä mitään mutta hänkö muka ei vaan ikinä aio kommentoida tätä ja jättää minut näin. Minua ottaa päähän vaan se, että annoin kaiken ja hän jätti minut näin. En vaatinut kuin jonkun reaktion. En kaipaa vastarakkautta, ymmärrän tilanteen vaikeuden. Olen lähinnä hämillää, olemme kuitenkin kavereita muttet me niin hyviä että se nyt olisi ongelma. Eksäni kanssasi hän siis harvoin näkee, joskus pari krt vuosi*kaveri*porukassa. Mitä siis ajatella tästä? Menetin lähinnä uskon siihen että olen edes viestin arvoinen. En ikinä uskalla lähestyä miestä ja minua ei miehet lähestyy, olen ujokin. Hän ei vaikuta perinteiseltä mieheltä, siksi uskalsin avata suuni. Enää en sitä tee. Ikinä. Kuolen yksin. Enkä oikeasti mielestäni ollut liian päälle käyvä, mutta eihän tuollaista helppo ole neutraalisti kertoa. Eikä suhtautua mutta jäi hämäämään ettei mitään. Tällainen mietityttää kauan. Ja vie uskon. Meillä kuitenkin on selvä kemia ja hän oli valmis riskeerata kaverin seksistä. Outoa että se oli vain sitä. Viime viestistä on viikko, koko jutusta 3 vk. Kyllä on tyhmä olo. Miehet????
