mietiskeli äsken tuossa noita torstain aikaisia luukusta lukaaliin ketjuja joissa iso osa tykkäsi iitan perheestä ja heidän uudistuneesta kodistaan. minä en ollenkaan epäile etteikö ihmiset olisi ollut asiassa vilpittömiä, minä ainakin olin. ihmettelen vain että jos kehuu jotakuta tai jotain niin heti se luetellaan nuoleskeluksi ym erikoiseksi. kommenttia tuli siitäkin että kukaan voi oikeasti tuntea mitään niin vierasta ihmistä kohtaan et kyynelehtii.
minä en voi puhua muista mut itse olen herkkä.. todella tunteikas ihminen eikä minulle itselleni ole lainkaan tavatonta itkeä itselleni vieraiden ihmisten puolesta tai olla iloinen ja onnellinen vieraiden puolesta, voin jopa tunteä ärtymystä ja pettymystä minulle vieraan ihmisen elämässä sattuneista asioista. se että myötäelän ei tarkoita sitä että nuoleskele, oli sit kyse hyvästä tai pahasta.. jos joku asia ei kosketa minua mitenkään niin harvoin minulla on sellaiseen mitään sanottavaakaan.
olenko minä jotenkin poikkeuksellinen kun kyynelehdin kun nään toisten olevan onnellisia, kun minulle tulee suru jos jonkun lapsi on menehtynyt, kun ärsyynnyn toisten kiusaamisesta tai haukkumisesta??
minä en voi puhua muista mut itse olen herkkä.. todella tunteikas ihminen eikä minulle itselleni ole lainkaan tavatonta itkeä itselleni vieraiden ihmisten puolesta tai olla iloinen ja onnellinen vieraiden puolesta, voin jopa tunteä ärtymystä ja pettymystä minulle vieraan ihmisen elämässä sattuneista asioista. se että myötäelän ei tarkoita sitä että nuoleskele, oli sit kyse hyvästä tai pahasta.. jos joku asia ei kosketa minua mitenkään niin harvoin minulla on sellaiseen mitään sanottavaakaan.
olenko minä jotenkin poikkeuksellinen kun kyynelehdin kun nään toisten olevan onnellisia, kun minulle tulee suru jos jonkun lapsi on menehtynyt, kun ärsyynnyn toisten kiusaamisesta tai haukkumisesta??