tuntuu että pää hajoaa.... !!!

[ronja-86]

aina välillä tulee ajatus laukattua niin paljon ja mielikuvirus lentää... luulisin ainakin että elämäni on kaikin puolin tasapainoista siihen nähden mikä tilanne on.. odotan tällä hetkellä esikoistani yksin.. erosin lapsen isän kanssa alkuvuodesta ja siitä pari viikkoa sain tietää odottavani vauvaa.. itse aian ajattelin että aborttia en pysty tekemään ja en pystynytkään.. ja miksi olisin kun koulust käyty ja muutenkin asiat hyvin.. (jos ei eroa huomioi) eli en taipunut exän painostuksesta huolimatta aborttiin vaan halusin lapsen pitää... oli ihan oikea päätös vaikka onhan tää raskasta ja kuvittelin et kyl se exkin sitten asialle lämpiää.. on hän hiukan paremmin mielein esikoistaan vastaan ottamassa kuin silloin alkuaikana... Itseäni vain nyppii tämä ykspuolinen yhteydenpito tulevaan isään... se olen minä joka soittaa hänelle ja odottaa että hän vastaa mutta ei useimmiten vastaa edes puhelimeen... haluaa kuullemma kantaa vastuunsa mutta eipä mies vissiin ymmärrä että ei se vastuu ala vasta kun lapsi syntyy.. minun mielestäni ainakaan...

Hänellä on uusi tyttöystävä joka vierailee täällä yleensä vkonloppuisin (asuu eri kaupungissa) ja hän sai aikaisemmin exän valehtelemaan mulle tunteistaan ym... joten ei oikein luottoakaan löydy eksää kohtaan.. en tiedä miksi tänne tätä kirjoitan kai vain haluan purkaa tunteitani koska on tämä raskaus yksin aika rankkaa... on kyllä ystäviä ja rakkaat vanhemmat ja sisarukset jotka on ollut tukena mutta ei ne näe tätä pahaa oloa mitä tunnen... enkä kehtaa tästä puhuakkaan... on vaan niin paha mieli...

Rupesin yksi päivä miettimään kun paljon puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta mutta kaippa se on ihan mahdollista potea jonkin moista masista jo raskausaikana... ? onko kukaan masentunut raskausaikana? jos on niin miten siitä pääsit yli tai miten sitä hoidettiin? kiitos jos jaksoitte lukea jutun...

 

[anli]

Surullista luettavaa... Raskausaika on pitkä ja varsinkin yksin. Ehkä satutat vaan itseäsi enemmän yksipuolisella yhteydenpidolla entiseesi. Väkisin ei pidä roikkua. Ehkä hän haluaa kantaa vastuunsa ainoastaan pankkitilin kautta.

Ystäväni sairastui kesällä raskaudenaikaiseen masennukseen. Hän itse otti sen puheeksi neuvolassa, siis sen, ettei jaksa, ei pysty nukkuu jne... Terkkarin kautta hän pääsi terapiaan ja on kokenut sen tuovan helpotusta ahdistukseen. Sai myös lääkkeitä muttei ole niitä ottanut. Niin ja jäi pitkälle sairaslomalle. Ota puheeksi neuvolassa tai tilaa lääkäriin aika.

Jaksamista sinulle ja voimia eteenpäin

:hug: :hug: :hug:

 

[TuiKKu]

voimia sulle, tunnen muutaman yksinhuoltajaäidin ja he ovat olleet kaikki ehdottoman tyytyväisiä ratkaisuunsa saada lapsi. hyvin ovat pärjäneet, masennusta sairastaa ikään, aviosäätyyn ja ammattiin katsomatta erilaiset ihmiset. siihen saa lääkjettä. puhu reilusti lääkärisi kanssa ja pyydä perheeltäsi tukea. sukulaiset ja ystävät seisovat aina takanasi. :hug:

 

[Naakka]

Sulla on Ronja raskas tilanne, mutta ei tarkoita sitä että masennut ja tulet onnettomaksi. Kuten joku on kirjoittanut niin monet ovat selviytyneet loppujen lopuksi hyvin. Mutta raskausaika on tottakai varmasti tosi rankaa.Nyt jos tuntuu,niin ota heti yhteyttä neuvolaan omasta olotilastasi, mitä nopeammin toimit niin sen parempi. Apu ei ole koskaan turhaa.. raskauden aikana voi siis myös masentua, mutta kun apua vaan hakee niin selviää mitä vaikeammistakin tilanteista. Paljon voimia ja älä liikaa tukeudu biologiseen isään, saattaa satuttaa sinua vaan entisestään.

 

[äiti]

Olen todella pahoillani puolestasi. Minulla on ollut ns. raskausmasennus (+synnytyksenkin jälkeinen masennus). Sain raskausaikana lääkkeet seronil ja peratsin, ne auttoivat (tosin vaikutus alkoi vasta muutaman viikon päästä). Toivon sydämestäni apua sinullekin. Paljon haleja täältäpäin. Et ole yksin. Meitä on muitakin. Ota pian yhteyttä mielenterveystoimistoon. Kyllä siellä tunnelin päässä vielä valo pilkistää kun vähän aikaa jaksat odottaa.
:hug:

 

[mama]

Et oo Ronja yksin...niinku edellä on kirjotettu niin apua kannattaa hakea vaikka monesti aattelee, että no kyllä mie pärjään...

IISO :hug: ja mie rukoilen puolestasi =) !

 

[ronja-86]

kiitos kaikillew ihanista kommenteista.. tuokin jo helpottaa kun voi vähän purkaa itseensä tänne... :hug:

 

[Darelbeida]

:hug: et oo yksin! :hug: Minä olen neljän äiti ja vaimokin ainakin vielä...masentaa vähän kaikki ja tuntuu että tosiaan pää halkeaa... !!! No apua saa ja pitää hakea! Niin minäkin vihdoin olen ymmärtänyt tehdä kun kaiken muun "mukavan" lisäksi isäni kuoli... :hug: