Tuntuu että tällä palstalla tukiverkoksi mielletään vain isovanhemmat

[Madicken04]

Tähän vielä: Tätä olen yrittänyt sanoa, että ns. normaalin tai varsinkin helpon lapsen vanhemmilla voi olla aika helppoa saada tukiverkkoa ja siitä apua. Mutta juuri tilanteissa kuten omamme, jossa apua tarvittaisiin kaikkein eniten, sen saaminen on hankalinta. Kun joillekin sattuu se koliikkivauva ja/tai erityistarpeita omaava lapsi, ei sitä hoitoapua enää saakaan noin vain. Tai jaksa riittävän hyviä tukiverkkoja luoda. Ja vaikka saisikin apua, ei paljon itkevää lasta voi kenelle tahansa antaa hoitoon, varsinkin jos parin tunnin hoidosta on seurauksena se, että seuraavat viisi päivää vauva roikkuu äidissä entistä pahemmin kiinni kuin liimattuna.

Niin. Meillä on 5,5v atistinen dow-poika joka siis on yhä täysin vaipoissa, ei puhu eikä viito
ja itsesuojeluvaisto aika olematon, sekä 4,5v autistinen tyttö ja nyt uusimpana tulokkaana kuukauden ikäinen vauva joka ei oikeastaan muualla viihtyisikään kuin äidin sylissä. En tiedä onko nuo nyt lapsia ihan siitä helpoimmasta päästä mutta silti ollaan onnistuttu luomaan sitä tukliverkostoa ja saamlla toimimaan itse tukiverkostona muille.

Ei tietenkään niin että koska tahansa saisi kaikki lapset samalla hoitajalle jätettyä, vauvasta nyt en vielä vähään aikaan haluakaan olla erossa. Pari ihmistä on jotka voivat meillä kotona hoitaa yhtäaikaa molempia isompia, muuten jos hoitajaa tarvitaan pitää jakaa lapsia eripaikkoihin. Sattuneesta syystä ollaan mielellään järkätty sitä vanhempien omaa kahdenkeskeistä aikaa (ennen vauvan syntymää) niille ajoille kun isommat saa päiväkotiin, helpoiten hoituu noin.

Avuksi lasken senkin kun esim yksi kaveri tuli koiransa kanssa tässä eräänä iltana kysymään meidän koiraa lenkkiseuraksi, oli ekoja iltoja kun olin itse yksin pistämässä koko porukkaa nukkumaan ja tämä kaveri jäi myös auttamaan noissa iltatoimissa. :heart: Oli tosi iso apu, vaikkei siis meille miehen kanssa mitään kahdenkeskeistä laatuaikaa tarjonnutkaan. Vastaavasti taas kaverin koira voi jäädä meille hoitoon kun hänellä on pidempiä työpäiviä tai muuten omia menoja.

Tietty on tilanteita missä ei ympäriltään löydä millään yhtään ihmistä kenen kanssa voi vastavuoroisesti toisiaan jeesiä ja se on varsin ikävää. En ole kuitenkaan ihan varma että kaikki tukiverkottomuudesta valittavat ovat ihan loppuun asti yrittäneet kaikkia keinoja.

 

[Voi että komppaan]

Olen nyt 3-vuotiaan lapseni yksinhuolatjana ollut ihan täyspäiväisesti alunalkaen.
Jep ei ole edes puolisoa 'tukena'.
Ja omiin sukulaisiin ei voinut näemmä nojata - ei yhtään , ei edes henkisesti tai empatiamielessä.
Mummot ei ole ainka kovin lapsirakkaita eivätkä kaikista tiukimmassakaan tilanteessa halua auttaa.
Etukäteen yritin tukiverkkoa kutoa, olla apuna lapselliselle kavereille raskauden aikanakin siis.
Noh, ko henkilöiltä ei sitten vasta-apuja tullut.
Onneksi on muutamia ihania ystäviä joilta on jotain apuja saanut , yhden ihanan luottohoitajan olen löytänyt - mutta tosi harvoin on tällä mammalla omaa aikaa.
Edes suihkussa käyntiin, siis.
Töissä olen ja päiväkotihommelit toimii hyvin.
Niinpä lapsi kulkee kaikkialla mukana - autonkorjauksessa ja katsastuksessa yms ...

Taitaa olla vähän niin - että joskus onneksi hyvä kiertää.
Se, jota itse autat - ei autakaan Sinua.
Joskus sentään joku muu - jonka ei tarvitsisi - auttaa.
Naapuriapu on tällaista , ja sitäkin joskus on tullut, onneksi.

Siltikin lohdullista lukea , että muitakin on - mutta olkaa onnellisia siitä puolisosta ja toisesta vanhemmasta , on sitä verkkoa kuitenkin siinäkin ...

 

[ninaTT]

Ehkä tässä on ihmisillä vähän eri odotuksiakin. Mä en olisi vauvaani kenellekään jättänykään, paitsi "toiselle äidilleen" eli siskolleni, ja silloinkin hyvin lyhyitä aikoja. Mä olen yh ollut alusta asti enkä osaa kaivata sitä, että pääsisin suihkuun yksin tai kauppaan tms. Mä olen tottunut siihen, että lapsi on tosiaan tässä kokoajan ja mun pitää osata selviytyä tavallisesta arjesta hänen kanssaan. Eli ihan kaikki pankki- ja kela-asiat, ostokset, lääkärikäynnit yms on lapsi kulkenu mukana. Hammaslääkärihoitoja varten sentään sain lapsen jemmaan Nyt kun laps on isompi ja mm nukkuu vähemmän, niin kaipaisin enemmän aikaa opiskeluun ja toisinaan ihan vapaa-aikaa, kun lapsi vaatii henkisesti enemmän kuin pieni vauva. Ja nyt kun itse tykkää olla isoäidillään, tädillään ja kavereittensa kanssa niin ei aina itse enää jaksa olla esiliinana, kun on muutakin tekemistä Onneksi on onnistunut.

 

[näin]

Madickenille: Mä tiedän teidän tilanteen ja teillä ei varmasti ole helpoimmat lapset saada hoitoon. On mukavaa lukea, että hoitoapua järjestyy hankalammissakin tilanteissa. Musta tuntuu kuitenkin, että vähän isomman lapsen saaminen hoitoon on jo paljon helpompaa kuin vauvan, tai ainakin itsestäni tuntuu, että lapsen ollessa noin puolitoistavuotias jaksoin ja osasin jo taas paremmin hakea sitä tukiverkostoa. Ja ainakin tuollainen ns. melkein terve lapsi on helpompi jättää hoitoon nyt vähän isompana kuin vauvana.

Isompien lasten kanssa tukiverkon kasaamisesta ja niiden toimivuudesta en osaa siis viellä sanoa oikein mitään, kun ei ole vielä kokemusta. Tarkoitus kuitenkin on saada se nyt toimimaan. Tavallaan ikävää on kuitenkin se, että tässä huomaa, että tukiverkkoa on paljon helpompi luoda nyt, kun ei sitä niin kipeästi enää tarvitse.

 

[Emilyn]

Itsekään en miellä tukiverkostoksi sukulaisia, sillä sellasia ei itselläni ole. Lapsilla isien puolelta kyllä, mutta ei edes samalla paikkakunnalla. Vauvoja en ole jättänyt juurikaan hoitoon, korkeintaan jokusen tunnin ajaksi ja yleensä nekin ajoittanut sellaisille hetkille, että vauva nukkuu.

Vieläkään, kolmen lapsen yyhoona, en keksi miten jotkut sanovat etteivät koskaan pääse yksin suihkuun.. 2- ja 4-vuotiaat pärjäävät sen ajan keskenäänkin samassa asunnossa jos käyn suihkussa heidän hereillä ollessaan, mutta yleensä käyn silloin kun vielä aamulla nukkuvat tai iltaisin. Vauva toki ei nuku kellon mukaan mutta kipaisenkin illalla heti suihkuun, kun sellaisen hetken vauvalta saan.

Isovanhemmathan usein haluavat lastensa kanssa aikaa viettää, mutta en todellakaan toivo että omat lapseni hankkivat lapset sen varaan laskien, että heidät voi sitten aina lykätä mummin luokse tarvittaessa. Varmasti lapsenlapsiani aikanaan haluan välillä hoitaakin, mutta en toimia suoranaisena lastenhoitoautomaattina. Omat lapsenikin haluan itse hoitaa, jos tarvitsen asioida yksin palkkaan lastenhoitajan. Toiset tuhlaa rahansa mieluummin tupakkaan ja alkoholin huuruisiin iltoihin, itse käytän ne summat mieluummin lastenhoitajaan tms.

 

["vieras"]

Alkuperäiseen kysymykseen sen verran, että kylmä fakta on, että itsekkyys on kasvanut valtavasti kaikissa ikäluokissa sanotaan nyt vaikka 30 vuoden sisällä. Tukiverkoston luominen tyhjästä ei todellakaan ole aina niin helppoa kuin tässä annetaan ymmärtää. Siksi on yhä yleisepää mieltää juuri lähisukulaiset tukiverkostoksi. Apu kyllä kelpaa kelle vaan, mutta kun tulee avun tarjoamisen aika, hiljaista on. En tiedä onko paikkakuntakohtaisia eroja.

 

["riiu"]

Meillä ei ole lapsia, mutta hoitaisin kavereiden lapsia mielellään. Kaikilla vaan tuntuu olevan jo aika tiiviit verkostot, ei oo avun tarvetta vissiin ollut. Käyvät meillä kyllä usein kylässä ja koiria kattomassa, siksikin ajattelin että pärjäisin noiden kanssa ihan hyvin (kunhan ei ihan sylivauvoja ole).