tuntuu ettei jaksa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äitee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äitee"

Vieras
On niin paha olo... ei ole ketään kelle puhua. En tapaa ketään, ihan pelottaa miten jaksan tulevan viikon ja viikonlopun.
Olen yksin lokerossani, ei tää ole ihmisen elämää!
Ketään en tapaa kuin aniharvoin.
 
Mene ulos, vaikka vaan kaupungille pyörimmään, ihmisten keskelle, kahvilaan kahville.

Puhelin käteen ja selkeästi kysymään tuttavilta josko voisi tavata, sulla nyt semmoinen tilanne päällä, että tarvitset seuraa, vaikka vaan sinne kahvilaan tmv.
 
Tiedän tunteen. Itselläni oli juuri tuollainen olo viime keväänä. Otin sitten yhteyttä työterveyshuoltoon jossa kerroin tuntemuksiani. Passitettiin suoraan hoitajan käynnin jälkeen lääkärille, sain sairaslomaa (olin työstä pois yht. 6vkoa, ja tarvetta olisi ehkä ollut lisääkin) ja aloitettiin lääkitys. Sain myös keskusteluapua psykologilta. Nyt tilanne paljon parempi ja olen jaksanut elää arjessa. Toki, hieman tulee välillä vieläkin olo, ettei jaksa, mutta olen yrittänyt löytää elämästä jotain positiivisia asioita päivittäin.

Tsemppiä sinulle! Koita hakea apua itsellesi pian, ettei mene enää huonommaksi...
 
Kiitos kun vastauksia tuli- en tiedä onko mulla sellaisia tuttavia joita voi tavata.. yhden kanssa pitää
sopia tarkkaan päiviä aikaisemmin ja yhdelle voisin soittaa mutta en tiedä miten tapaaminen onnistuu..
Siinähän se ongelma on kun ne kaikki ovat piilossa ketä tunnen.
Täytyy mennä töihin vähäksi aikaa kohta.

Ja perhettä on yksi lapsi joka ei ole enää pieni.
 
Mikä elämäntilanne? Oletko töissä, perhettä, lapsia, lapsuuden perhettä, sukua? Harrastatko jotain...? Onko joku koettelemus ollut vai ylipäätään vaan et jaksa..?Vomia!
 
Tiedän tunteen. Itselläni oli juuri tuollainen olo viime keväänä. Otin sitten yhteyttä työterveyshuoltoon jossa kerroin tuntemuksiani. Passitettiin suoraan hoitajan käynnin jälkeen lääkärille, sain sairaslomaa (olin työstä pois yht. 6vkoa, ja tarvetta olisi ehkä ollut lisääkin) ja aloitettiin lääkitys. Sain myös keskusteluapua psykologilta. Nyt tilanne paljon parempi ja olen jaksanut elää arjessa. Toki, hieman tulee välillä vieläkin olo, ettei jaksa, mutta olen yrittänyt löytää elämästä jotain positiivisia asioita päivittäin.

Tsemppiä sinulle! Koita hakea apua itsellesi pian, ettei mene enää huonommaksi...

Mulla on ollut jo vuosia tätä samaa...ihmettelen välillä miten jaksan.
Se yksinäisyys on yksi pahimpia asioita, isossa kaupungissa olla ja ketään
ei tapaa, siihen yhdistettynä sairaan paha olo joka johtuu taasen pahoista asioista jne.
Ehkä pitäis joku muutos saada tähän.
 
Itselläni sama tilanne mutta paljon pahempana jo. Apua ei olla saatu mistään. Rutiinilla lapset kouluun ja pvkotiin ja kotiin nukkumaan. Sitten taas iltahommat ja odotan iltaa että pääsen nukkumaan. Itselläni ei ole mitään tuloja mutten välitä. Saadaan sentään lapsilisiä ja asumistukea. Onneksi olen vähäruokainen
 
Itse varasin tänään lanttulääkärille ajan, olen taas pohjamudissa ahistuneena. Mökkiydyn enkä liiku missään, perun jopa ne vähäisetkin sosiaaliset kontaktit mitä mulla on ... sit on tää lihominen, kun mä masentuneena sitten ahmin. Ajan toiseen kaupunkiin ostamaan herkkuja ettei vaan kukaan tuttu näe mua kaupassa ostamassa niistä.. lihonu kamalasti ja sitä enemmän vihaan itteeni .. :(
 
Täällä kanssa aika yksinäinen.. Aina lasten kanssa kotona, töihin pitäisi mennä keväällä, sitten ainakin jotain juttuseuraa välillä.
Suosittelisin kanssa jotakin harrastusta, jos lapsesi on jo sen ikäinen että pärjää pari tuntia itekseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma;25518896:
Mikä elämäntilanne? Oletko töissä, perhettä, lapsia, lapsuuden perhettä, sukua? Harrastatko jotain...? Onko joku koettelemus ollut vai ylipäätään vaan et jaksa..?Vomia!

Yh, hiukan on työtä. Suku on muualla ja vähän on jotain harrastustakin mutta sekin yksinäistä.
Koettelemuksia on ollut ja sieltä juontaa se paha joka mua vainoaa..
enkä ole saanut apua pahaan oloon. Yh:na en uskalla mennä hakemaan apua.
 
Minulla yksinäisyys on aika itseaiheutettua. En ole koskaan ollut tyyppiä joka osaa spontaanisti hakeutua ihmisten ilmoille. Kyllä minä siitä hieman kärsin välillä ja tuntuu että olisi ihanaa jos olisi sellainen tiivis kaveripiiri missä osaisi olla oma itsensä ja voisi milloin vain kutsua kylään juttukavereita ja samalla lapsetkin saisivat kavereita.

Monesti tulee silloin tällöin ihmisten keskuuteen eksyessä sellainen olo että on itse tosi eri maailmasta että sitten vain yhteydenpito jatkossa jää...

Tuon takia itsellä ei ole oikein tullut rakennettua seurakuntayhteyttäkään. Isoissa ihmisjoukoissa en viihdy. : /

Pitäisikö tänne perustaa epäsosiaalisten äitien ystävystymisketju? =)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;25518946:
Täällä kanssa aika yksinäinen.. Aina lasten kanssa kotona, töihin pitäisi mennä keväällä, sitten ainakin jotain juttuseuraa välillä.
Suosittelisin kanssa jotakin harrastusta, jos lapsesi on jo sen ikäinen että pärjää pari tuntia itekseen.

Jaksatko olla kotona? Onko sukua lähellä?
Vihaan tätä yksinäisyyttä ja se kun pahentaa oloa..
 
Itse varasin tänään lanttulääkärille ajan, olen taas pohjamudissa ahistuneena. Mökkiydyn enkä liiku missään, perun jopa ne vähäisetkin sosiaaliset kontaktit mitä mulla on ... sit on tää lihominen, kun mä masentuneena sitten ahmin. Ajan toiseen kaupunkiin ostamaan herkkuja ettei vaan kukaan tuttu näe mua kaupassa ostamassa niistä.. lihonu kamalasti ja sitä enemmän vihaan itteeni .. :(

Kun munkin pitäs se aika tilata, en saa aikaiseksi.
Mökissä kanssa ollaan ja toivon vaan että tää joskus muuttuis..
 
[QUOTE="äitee";25519054]Kun munkin pitäs se aika tilata, en saa aikaiseksi.
Mökissä kanssa ollaan ja toivon vaan että tää joskus muuttuis..[/QUOTE]

Soita ihmeessä aika ja mene sinne! Itsellekin soittaminen jo sinällään oli vaikeaa ja harjoittelin yksikseni että mitä sanon. Sanoin vaan että haluan masennuslääkityksen ja hoitaja ei muuta kysellyt kuin että onko minulla aikaisemmin ollut tätä kautta masennukseen hoitoa. Ja sain ajan.
 

Yhteistyössä