Tuntuu ettei mun olis pitänyt saada tätä vauvaa.

["surullinen"]

Tulin tosi helposti raskaaksi, ekasta kerrasta kun oltiin ilman ehkäisyä. Siitäkö johtunee, etten jotenkin osaa arvostaa tätä vauvaa...
Neljäs lapsi siis kyseessä. Tuntuu etten osaa nauttia tästä samalla tavalla kuin esim. kolmosen vauva-ajasta. Koko ajan jotenkin huono omatunto, ajattelen että jossain on perhe joka haluaa vauvaa kipeästi ja minä en osaa nauttia tästä aarteesta... Mietin jo "puolivakavissani" että voiskohan tuommoisen kolmeviikkoisen antaa adoptoitavaksi sellaiselle, joka osaa sitä rakastaa koko sydämestään.
Pelkään lisäksi kiintyä vauvaan, jotenkin on sellainen fiilis että vauvassa on jotain vialla enkä halua kiintyä jos menetänkin hänet. Jo odotusaikana mietin usein miten selviän jos vauva kuoleekin raskauden tai synnytyksen aikana, ja yritin henkisesti valmistautua vauvan menettämiseen (ihan niinkuin siihen voisi jotenkin etukäteen valmistautua...) Aiempien ollessa vauvoja ei ole näitä mietteitä ollut.
Pelottaa, oonko tulossa hulluksi tai jotain kun ajatukset on näin synkkiä, vaikka pitäis olla onnensa kukkuloilla tuon pienen ihanuuden kanssa.

 

[samanlainenäiti]

kyllä sinä osaat, siunausta <3

 

[luv]

Hei, ole vain vauvasi kanssa paljon, katso häntä ja anna itsellesi lupa rakastua pieneen ihmisentaimeen. Hän tarvitsee juuri sinua, olet korvaamaton. Syö ravitsevasti, lepää paljon, varaa itsesi juuri vauvalle ja sitten vasta muu perhe..ja aikanaan kaikki tasoittuu ja hän on yksi pesueestasi.

 

[Hilpuri Tilli]

Sulla oirehtii synnytyksen jälkeinen masennus, hakeudu vaikka perheneuvolaan keskustelemaan.

Äimä ry - Tervetuloa ÄIMÄ ry:n sivuille

 

[3333]

Oliko lapsi suunniteltu?

 

[Hilpuri Tilli]

Oliko lapsi suunniteltu?

Tämä nyt ei liity mitenkään siihen, sairastuuko synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vuosia toivottu vauva syntyy, ja äiti voi sairastua.

 

["blues"]

Juu, synnytyksen jälkeinen masennus tai babyblues (lievempi muoto). Kaverilla oli ihan samat mietteet, pelkäsi kun ei heti synnytyksessä kiintynytkään vauvaan ja haaveili jättävänsä sen johonkin. Lopulta parani itsekseen (suosittelen kuitenkin hakemaan apua!) ja nyt hänellä on muitakin lapsia, kaikki hyvin rakastettuja. Tsemppiä, kyllä se siitä vielä!

 

[csdc]

Ihan normaalia hormoonisekoa synnytyksen jälkeen tuo. Otan osaa =) Kyl se siitä.

 

["vieras"]

Tänään just kävin vauvan kanssa neuvolassa ja th kysyi hyvin tarkkaan että onko minulla synkkiä ajatuksia. Vakuutti,että ne ovat normaaleja ja antoi myös lomakkeen täytettäväksi mielialoista, joka pitää palauttaa jälkitarkastuksessa ja lääkäri sen aivan katsoo jotta voidaan sulkea pois raskauden jälkeinen masennus. En tiedä onko tämä vielä laajasti muualla käytössä,mutta saisi kyllä olla!

Itsellä tunteet ajelee myös vuoristorataa mutta enimmäkseen onneksi siellä huippupäässä. Hormonit kuitenkin sekoittavat melkein jokaisen tuoreen äidin päätä (riippumatta montako lasta on ennestään!) että ei ollenkaan ihme jos koet tuollaista! Eikä todellakaan hullua!

Soita neuvolaan sille terkkarille jonka luona kävit raskauden ajan. Hän on terkkasi vielä jälkitarkastukseen saakka ja osaa neuvoa miten saat paremman olon. Sinussa eikä vauvassa ole vikaa, ja teidän suhteenne varmasti tulee vielä kuntoon. Tsemppiä!

 

["aloittaja"]

Kiitos tsempeistä.
Kyllä vauva on suunniteltu ja toivottu, ja sekös saa ihmettelemään vielä enemmän näitä tunteita.
En ole "uskaltanut" neuvolassa ottaa asiaa puheeksi, kun oon kamalan itkuherkkä muutenkin. Onhan siellä kyselty että miten menee, mut oon vaan sanonut että ihan hyvin, vähän vaan väsynyt olo. Hävettää jos alan avautumaan ja itkeä tihrustan kumminkin. *nolo*

 

[f]

[QUOTE="aloittaja";24148513]Kiitos tsempeistä.
Kyllä vauva on suunniteltu ja toivottu, ja sekös saa ihmettelemään vielä enemmän näitä tunteita.
En ole "uskaltanut" neuvolassa ottaa asiaa puheeksi, kun oon kamalan itkuherkkä muutenkin. Onhan siellä kyselty että miten menee, mut oon vaan sanonut että ihan hyvin, vähän vaan väsynyt olo. Hävettää jos alan avautumaan ja itkeä tihrustan kumminkin. *nolo*[/QUOTE]

avaudu täällä, avaudu ystävälle tai puolisolle. kunhan jollekkin saa sen olon purkaa. minä ainakin ymmärrän sen ettei ulkopuoliselle ole niin helppo puhua. varsinkaan kun ei tiedä mitä sitten tapahtuu jos ulkopuoliselle avautuu, vaikka ammattilaisia ovatkin.
mulle itselle se kirjoittaminen on paljon helpompaa, pari kertaa kun on saanut tänne avautua asioista jotka ei edes muita välttämättä kiinnosta, olo on jo paljon parempi.