Tuntuu huvittavalta, kun eräs tuttava vetoaa jatkuvasti lapsilukuunsa ns. laiskuuskysymyksissä

["tutti"]

Mä kerkeen elämässäni luultavasti vielä riekkua luutun ääressä päivittäin. Miksi ihmeessä tekisin sitä nyt kun mun huomioo tarvitaan muuallakin? Jatkuva "kohennus" on mun tapani, eli vie mennessä, tuo tullessa ja jäljet siivoan...mutta herttinen jos tarvitsisi ruveta siivoupäiviä pitään ja kirjaan milloin imuroin ja jaja...

 

["tuomari"]

Palstan Tuomio: Sotkuiset kolmen lapsen äidit saavat armahduksen.

 

[cass]

Mua aina huvittaa yhden lapsen äidit, kun ne kuvittelee, että elämä ei eroa mitenkään vaikka olisi kolme lasta sen yhden sijaan.

Mutta typeräähän kaverilta oli silti suuttua.

Ugh.

 

["tapiiri"]

[QUOTE="vieras";25976433]Esimerkiksi nyt siis jos puhutaan siivouksesta ja siitä, minkä verran itse kukin kotonaan päivittäin tai viikottain siivoilee. Tämä tuttava omaa kolme leikki-ikäistä, siivoilee kunnolla kerran parissa viikossa. Itselläni yksi leikki-ikäinen, toisen pitäisi syntyä muutaman viikon sisällä. Meillä imuroidaan päivittäin + pidetään yksi kunnon siivouspäivä per viikko. Tuttava on kysellyt, kuinka sitä jaksaa/viitsii joka päivä jotain tehdä - minulle se, että nimenomaan lattiat, joissa tuo leikki-ikäinen leikkii, on ihan itsestään selvä asia. En minä tietenkään noin hänelle ole vastannut, vaan pikemminkin jotain että pakkohan se on, kun ei sitä kukaan muukaan puolestasi tule tekemään.

Tästä tämä tuttava on sitten suorastaan suuttunut ja alkanut suorastaan syytellä siitä, että hänellä sitä jälkikasvua on enemmän kuin minulla, joten ei todellakaan ole ihan helppoa tehdä mitään - eikä edes jaksakaan. Minä olen rauhoitellut häntä sillä, että jokainen hoitaa asiat omalla tavallaan ja oman jaksamisensa mukaan.

Kuitenkin hieman huvittaa tuo ainainen lapsilukuun vetoaminen. Että kun ei jaksa tehdä mitään, kun on näin paljon lapsia. Tai ei voi tehdä mitään, kun on näin paljon lapsia. Kyllä sitä ihminen jaksaa ja voi, jos vain viitsii. Ratkaisunsa kullekin asialle.[/QUOTE]
Hallelujaa ja amen! Mutta voin ihan reilusti sanoa, että mitä useampi lapsi, niin mun kohdalla ainakin se siivousvimma on aina vähentynyt! Ei muuten, mutta kun se tuntuu niin turhalta, kun heti siivottuasi, on jo lapset joutaneet alkaa sotkemaan toisesta päästä! Ehkäpä sitten, kun itselläsi on 3 lasta tai enemmän, huomaat, ettei se siivoaminen olekaan niin kovasti palkitsevaa...

 

["vieras"]

Miksi ihmeessä pitää imuroida kerran päivässä? Taidatte sotkea aika paljon...

 

[Rodukka]

Ehkä sä ap ymmärsit väärin: Jos tää tuttava tarkoittikin sitä, että hänelle (kuten minullekin) kerta viikkoon siivousta riittää, ja hän mieluummin viettää päivittäisen aikansa lastensa kanssa kuin puunaten jo perussiistiä kotia. Ja ton laiskuuden sä tempaisit omasta päästäsi. Silloin siivotaan kuin tarvitsee, ei minkään lasten lukujärjestyksen mukaan.

... Ja hirveästi jengi täällä muutenkin selittelee siivoamisiaan. Miksi siivoamattomuudesta pitäisi ottaa huonoa omaatuntoa, jos kämppä on itselle ja lapsille passelissa kunnossa, ja vaikkei olisikaan? Asiat tärkeysjärjestykseen ja se selittää kunkin kämpän kunnon. Mä uskon, että moni mun tavoin haluaa ajatella arvonsa ihmisenä ja vanhempana olevan ihan jossain muussa kuin lattian peilausasteessa...

 

[Mulla on kaverina]

Kolmen kanssa voi kyllä siivota ja tehdä, jos haluaa, mutta välttämättä muuhun ei sitten aikaa jää.

Mutta mulla on super siisti kaveri. Se oli super siisti kun ensimmäinen syntyi ja se on super siisti vielläkin, kun kolmas on. Ja usein sillä on hoitolapsia ja on super siisti siltikin =D Manailee monesti, kun kävelee rättikourassa ympär kämppää ja käskee mun olemaan iloinen laiskuudestani ja siivousinhostani. Toivoisi, että voisi olla vähemmän siisti.

Mä myönnän, että olen kateellinen sen siivousinnolle, sillä olis kivaa itekki olla siisti ja olisinhan jos viitsisin, mutta kun oon niin patalaiska. Ja olen ollut, jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää

Oma ukkoni kerran kuurasi vauvan kanssa kämpän lattiasta kattoon (halusi näyttää,e ttä niin voi tehdä), kysyin, kerkesikö tekemään muuta kuin siivoamaan ja viihdyttämään vauvaa. Myönsi ettei kerennyt muuta, jolloin totesin, että juuh...turha odottaa samanlaista supersuoritusta multa, kuin ehkä kerta vuoteen

Meillä on usein täällä kaks eka luokkalaista, eskarilainen ja sitten tukea vasten kävelevä napero ja sellaisina päivinä, jos haluaa siivotakkin, niin täytyy sanoa, että olen kuin mankelin läpi vedetty viikonlopun jälkeen ja sunnuntaina äkkilähtö viikoksi lämpimään yksin on ihan mielettömän houkutteleva ajatus =D

Ja mun paras ystäväni, joka on superäitien superäiti, kärsis, jos se ei vois ja sais olla kotona siivoamassa ja lasten kanssa. Eikä sitä saa kirveelläkään lähtemään vuorokautta pidemmäks aikaa ilman alpsa kotoota ;D (okei, joskus on lapset viikonlopun pois, mutta jos kaverini sais päättää niin eivät oisi)

Eli, kyllä se onnistuu, siivoaminen, mutta eipä siinä jää aikaa paljoa muuhun (lapset sotkee aika tehokkaasti sillä väliin, kun et vahdi niitä)

 

[Laulava Lomittaja]

Ota sinä ne ystäväsi lapset päiväksi itsellesi hoteisiin,anna näin ystävälesi siivouspäivä..

Se on niin eriasia jos lapsia on yks kuin niitä ois useempi..tohinaa ja touhua on,ja isommassa lapsilaumassa riittää,että yksi on vikkelämpi .

Kyllä se porukka elää,vaikka oiskin ympärillä pientä kaaosta.

 

["hih"]

Hieno juttu että pidät itseäsi ahkerana ja mahtavana ihmisenä, parempana kuin ystäväsi.. Kannattaa kuitenkin olla kovin paljon kommentoimatta nyt ettei joudu katua myöhemmiin sanomisiaan. siis sitten kun on se toinen

 

[turhaa nipotusta]

Minun mielestä päivittäinen imurointi on energian ja ajan tuhlausta. Silloin kun kolme lastani olivat pineiä tein kunnon siivouksen joka toinen viikko, mikä mielestäni oli täysin riittävää. Nyt kun lapset ovat isoja, niin imurointi kerran viikossa riittää ja isompaa siivousta en tee kuin joka toinen tai kolmas kuukausi. Miuluummin käytän aikana muuhun, sillä siiovuksesta ei tule loppua eikä kukaan edes huomaa, onko vain imuroitu vai tehty täydellinen siivous.

 

["Vieras"]

Mäkin vielä esikoisen aikaan imuroin kahdesti viikossa, vähintään ja muutenkin siivoilin.
No nyt kun niitä on kaksi, uhmaikäinen ja juuri kävelemään oppinut taapero, niin siivoaminen jäänyt vähemmälle.
Kun siivoan, ne sotkee. Kun siivoan, ne tappelee. Kun siivoan, jompikumpi tekee jotain kiellettyä jne.

Kyllä niissä vaan on enempi työtä kuin yhdessä, mutta toisaalta ei meillä siltikään ole kovin sotkuista, joten oikeastaan tyhmää olisi imuroida, jos kerran ei tarvetta ole.

 

["vieras"]

Meillä vain 1 lapsi ja mies onneksi imuroi. Ei villakoiriin kuole! Silloin kun mulla ei vielä ollut miestä , kahta koiraa ja1 lasta niin kämppä oli puunattu lattiasta kattoon. Enää en pidä niin väliä.

 

["hmmm"]

niinhän se menee, että mitä enemmän väkee, sitä enemmän sotkua.
itse imuroin 2koiran, kahden lapsen ja kahden pupun omistajanma 2-3päivän välein, lattiat luutuan kerran viikkoon, silloin kun väkeä oli vähemmän ja neliöitäkin vähemmän, tuli imuroitua useammin.

 

[neljäs_tulossa]

Tuossa kun neljän viikarin (nuorin tosin vastasyntynyt) vaatteita pyykkäsin ja viikkasin kaappiin, omat + liinavaatteet myös, tyhjensin pöytää tiskeistä, roskista ja leivänmuruista, imuroin keittiön, pesin vessan - iltapuhteita imetyksen välissä - tuumasin, että yhden kanssa sitä työtä on vähemmän. Tosin pakkomiellettä en ota sotkuista tai siisteydestä, kunhan puhdasta on -mieluummin olen lasten kanssa pulkkamäessä

Silloin yhden lapsen äitinä minullekin oli vierasta se, kuinka sotku ikäänkuin moninkertaistuu, kun lapsia tulee lisää

 

[Katylina]

Mulla on yksi lapsi, enkä todellakaan imuroi joka päivä. Mies taitaa imuroida parin viikon välein. Meillä on ihan perussiistiä eikä lapsi pahemmin sairasta. Ei huvita, lelujen keräilyssä yms on ihan tarpeeksi. Saati jos olisi kolme samanlaista muksua, huh!

 

["mimi"]

Siivosin päivittäin, kun oli vain 1 lapsi. Nyt on kaksi ja tuo nuorempi on oikea kävelevä katastrofi, niin siivoillaan kun ehditään/jaksetaan. Kuopus on nyt vuoden ja voi, jos selkäni käännän niin hän on aiheuttanut tuhoa ja kauhistusta siellä missä sillä hetkellä sattuu olemaan. Mieluummin käytän sen jokapäiväisen puunaus hetken kokkaamiseen ja lasten kanssa ulkoiluun ja leikkimiseen.

 

[voi voi]

Meiilä kun oli vasta yksi lapsi, kuulin joidenkin ihmisten suusta, että "siinä se menee samalla se toinenkin". Noh, ei se kyllä mene. Mutta että joku kuvittelee, että siinä se menee samalla vielä se kolmaskin.

Väitän, että on mahdollista pitää huusholli melko tiptop kunnossa myös kolmen kanssa, mutta kyllä se aika vaan sitten on yleensä LAPSILTA POIS tai vaihtoehtoisesti omista unista. Kuitenkin olis niin tärkeetä antaa niille pienille sitä omaa aikaansa.