S
suru puserossa
Vieras
Mikä tässä on enää avuksi, kun kaikki ärsyttää tuossa ihmisessä? Kaikki sen kommentoinnit, huonot vitsit, pahat tavat ja sikamainen käytös..en jaksa enää.. Tuntuu siltä että ollaan vain kämppiksiä, johonkin on se rakkaus kadonnut minun osaltani. Meidän suhteesta puuttuu hellyys ja kunnioitus ihan täysin. Ollaan käyty ihan ammattilaisen luona juttelemassa, koska hän ei ollenkaan ymmärtänyt ja osannut suhtautua synnytyksen jälkeiseen masennukseeni. Nyt kun olen suurinpiirtein saanut taas omat asiani raiteilleen ja masennuslääkkeet ovat alkaneet tepsiä, on minusta alkanut tuntua siltä että haluaisin jotain muuta elämältäni, enkä haluaisi tyytyä tähän mitä on tällä hetkellä.. Vaadinkohan liikaa, jos haluaisin silloin tällöin rakkautta ja hellyyttä osakseni, sekä yhteistä aikaa kahdenkesken? Mies ei tunnu kaipaavan ollenkaan minun seuraani ja jos jotain yhteistä tekemistä ehdotan hän kieltäytyy. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja hänen takiaan haluaisin saada yhteiselon miehen kanssa toimimaan, mutta en tiedä jaksanko enää..