Tuntuuko että oranvanpyörässä meno vähän liian hurjaa?

[Sinitta]

Kuinka moni työssäkäyvä äiti on aika naatti tämän arkisen aherruksen keskellä? Meillä ei ole edes tukiverkostoa tässä lähellä... huh huijaa. Väsyttää työ, työmatkat, lastenhoito, kodinhoito yms aika rankasti. Parisuhteelle ei jää aikaa, koska olemme vaan vuorottelevat lasten-/kodinhoitajat. Pitäisi itseäkin hoitaa ja kuntoilla joskus, mutta tuntuu että siitäkään liikunnasta ei saa tarpeeksi energiaa tähän härdelliin.

Onko muita, jotka haluaisivat joskus vain olla rauhassa? Siis niin, että olisi kotona edes rauha levätä? Tuntuu niin rankalta, aamulla kiireellä lapset hoitoon, itse töihin, tehokasta työntekoa koko päivä, kiireellä kotiin, ruoanlaittoa, kodinhoitoa ja villien lasten kaitsemista vaikka itse ei jaksa yhtään sitä melskettä. Viikonloppuna siivousta, kaupassa käyntiä, lasten viihdytystä ja tappelujen selvittelyä, muutama varastettu hetki itselle jos mahdollista.

Olen suorastaan kateellinen lapsettomille työkavereilleni.

 

[vierass]

Voisipa olla minun kirjoitukseni

Väsy tässä on itsekullakin, mutta ajattelen tämän kestävän vain hetken. Olen aina ollut kotitöiden suhteen patalaiska tapaus ja nyt olenkin päättänyt, että antaa kämpän olla kaaos. Viikolla keskityn lapsiin ja siivoan sitten viikonloppuna jos jaksan Ruoka on pitkälti puolieineksistä valmistettua ja pikaista. Kunhan jotain syödään

 

["Elina"]

Osui ja upposi. Tunnen todellakin eläväni ruuhkavuosia.

Olen helpottanut elämääni osittaisella hoitovapaalla ja teen vain 4-päiväistä työviikkoa, mutta silti olen aivan rättipoikkiväsynyt.

Meillä isovanhemmat asuvat kaukana, eikä heitä uskalla enää pyytää edes sairaita lapsia hoitamaan, kun saavat aina itsekin pahan tartunnan. Lapset ovat heillä kuitenkin hoidossa vuoden aikana yhteensä 2-3 viikkoa ja se on todellista lomaa minulle. Ne lomat makaan raatona kotona, nukun univelkoja pois ja lataan akkujani.

 

["Elina"]

Väsy tässä on itsekullakin, mutta ajattelen tämän kestävän vain hetken. Olen aina ollut kotitöiden suhteen patalaiska tapaus ja nyt olenkin päättänyt, että antaa kämpän olla kaaos. Viikolla keskityn lapsiin ja siivoan sitten viikonloppuna jos jaksan Ruoka on pitkälti puolieineksistä valmistettua ja pikaista. Kunhan jotain syödään

Ihan kuin minun kynästäni.

 

[Leona Y harmailee]

Lapset kasvavat, sitten helpottaa. Minulla on jo varsin helppo vaihe menossa. Muistan kyllä väsymyksen, mies on reissutyöläinen ja käytännössä olin kuukausia yksinhuoltaja.

 

[Bitch harmaana]

Kannattaa ottaa itselle sitä aikaa niin jaksaa arkea. Sovitte miehen kanssa, että kumpikin vie vuorollaan lapset jonnekin muutamaksi tunniksi niin toinen voi nukkua tai käydä lenkillä tai katsoa leffan, omistautua itselleen ja olla tekemättä kotitöitä ja rästihommia. Aikansa kutakin, lapset kasvaa mutta kannattaa huolehtia omasta ja puolison jaksamisesta tässäkin vaiheessa. Koko perhe voi hyvin kun vanhemmat voi hyvin. Parisuhteen hoitaminen on myös tärkeää, vaikka sitten ihan pienillä eleillä. Kosketus ohimennen tai vaikka iltatee ja pari leipää toiselle. Ei sen tarvi kovin kummoista olla.

 

[Kateellinen myös]

Ilmoittaudun niiden lapsettomia kadehtivien kerhoon myös! Siis tässä maailmassa mennään sellaista vauhtia, ettei edes ennätä viettää aikaa omien lastensa kanssa. Silti en vaihtaisi mitään perheestäni!

 

["..."]

höpöhöpö. valintoja. Jättäkää ne muut menot vähemmälle, olkaa perheenne kanssa. Menkää töihin myöhemmin. Tämä on valittajien sukupolvi. Jokainen määrää itse tahdin.

 

["vieras"]

En kadehdi lapsettomia mutta tuttuja juttuja kirjoitatte. Joskus anelen mieheltä että mene nyt hyvä mies joskus lasten kanssa jonnekin jotta saisin olla päivän yksin kotona. Se virkistää kummasti. Mutta kuitenkin, lapset ovat niin ihania että vielä haaveilen yhdestä....

 

[Istafra]

En kadehdi lapsettomia. Mutta onhan tämä rankkaa. Puolentoista vuoden kuluttua toivottavasti hieman helpottaa, kun kuopuskin aloittaa koulutiensä.
Onneksi varmistin mieheltäni, kun hän lapsia kanssani halusi, että hänkin osallistuu AIVAN KAIKKEEN lapsiin ja kodinhoitoon liittyvään. Tein hyvin selväksi, etten edusta kotiin linnottautuvaa naistyyppiä ollenkaan.
Olemme molemmat työelämässä mukana.
Suomme toisillemme myös vapaa-aikaa tietenkin. Urheilemme yksiksemme, tapaamme ystäviämme yksiksemme ja vietämme perheenkin kesken aikaa.

 

[Ken guru]

En kadehdi lapsettomia. Mutta onhan tämä rankkaa. Puolentoista vuoden kuluttua toivottavasti hieman helpottaa, kun kuopuskin aloittaa koulutiensä.
Onneksi varmistin mieheltäni, kun hän lapsia kanssani halusi, että hänkin osallistuu AIVAN KAIKKEEN lapsiin ja kodinhoitoon liittyvään. Tein hyvin selväksi, etten edusta kotiin linnottautuvaa naistyyppiä ollenkaan.
Olemme molemmat työelämässä mukana.
Suomme toisillemme myös vapaa-aikaa tietenkin. Urheilemme yksiksemme, tapaamme ystäviämme yksiksemme ja vietämme perheenkin kesken aikaa.

Vähän sama juttu. Mä en ole sellainen 50 luvun nainen joka jaksaa uhrata itsensä perheelle, vaan mun on pakko voida elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kumpikin osallistuu ja antaa toiselle omaakin aikaa.

 

[Pieni äiti]

Samaa kaaosta täälläkin. Ihan rätti poikki ja väsynyt useimpina iltoina.Tukiverkosto on kyllä laaja ja lähellä, mutta itsekkäästi haluan nauttia lasteni seurasta itse mahdollisimman paljon, en kehtaa heitä kuitenkaan siivoamaan pyytää. Päivät kuluu: herätys, tarhaan ja töihin, töistä kotiin, kotitöitä ja kiireesti nukkumaan, jotta taas aamulla jaksaa. Joskus ehtii urheileen, toiste varastetaan parisuhde aikaa ja useinmiten puuhaillaan perheen kesken. Vähiten surettaa oman ajan puute, kun jotenkin tuntuu, että ehtiikö tästä lasten pikkulapsi iästä nauttimaan ollenkaan...Jääkö tästä mitään muistikuvia, kun kuljetaan sumussa ja täydellä vauhdilla eteenpäin. Näihin mietteisiin perustuen, olenkin vakavasti pohtinut, miten voisin hypätä pois tästä oravan pyörästä. Se on tämän vuoden lupaukseni, löytää ratkaisu ilman että taloa tarvitsee myydä, muusta voin kyllä tinkiä.

 

["vierasvieras"]

Mun kaksoissiskolla on 13 kk vanha lapsi. Siskoni palasi töihin lapsen ollessa noi 10 kk. Meillä on sellainen meininki, että jos lapsi valvottaa öisin, siskoni voi hilpaista meille nukkumaan ns. ehyen yön. Siskon mies taas on noin kerran kahdessa viikossa - kerran kuussa parinkymmenen kilometrin päässä kaverinsa tai serkkunsa luona nukkumassa univelkaa pois.Olen myös luvannut jeesiä aina jos tarvetta esim. vanhempien yhteiselle illalle tms. Meillä toimii tämä. Kenenkään pinna ei ole yliväsymyksestä kireällä ja kun on ollut yön lapsen luota pois, häntä jo oikein kaipaa . Kaikilla ei toki ole samanlaista turvaverkkoa. Kaikille sen kuitenkin soisi.