Tuntuuko teistä kenestäkään, että kumppaninne on täydellinen juuri teille? Täytyykö ärsytyksiin vain tottua?

["alfa"]

Suurimman osan aikaa arjesta miesystäväni vain ärsyttää minua kaikin tavoin. Harmillisinta on se, että tiedän hänen tosissaan yrittävän olla ihana minua kohtaan. Minä vain taidan olla jonkin sortin tyranni, jolle mikään ei kelpaa. Olen toki aina ollut hallitseva luonne. Toisaalta pysähtyessäni miettimään suhdettamme, totean silti mielessäni miten hyvä mies hän on. Tällaisia hetkiä on viikossa ehkä pari. Silloin pyytelen häneltä anteeksi aiempaa käytöstäni. Silti koko hirveys alkaa aina alusta.

Eroa olen miettinyt vain muutaman kerran tämän kolmen vuoden aikana, mikä kai kertoo edes jonkinlaisesta yleisestä tyytyväisyydestä. En usko, että voisin ikinä saada nykyistäni parempaa miestä. Olen siis jo alkanut hyväksymään sen, että se itselle paraskin kumppani ärsyttää useastikkin. Kertokaa miten teillä on. Löytyykö täältä ihmisiä, joita kumppaninsa ärsyttää hyvin harvoin?

 

["babar"]

[QUOTE="alfa";24689935]Suurimman osan aikaa arjesta miesystäväni vain ärsyttää minua kaikin tavoin. Harmillisinta on se, että tiedän hänen tosissaan yrittävän olla ihana minua kohtaan. Minä vain taidan olla jonkin sortin tyranni, jolle mikään ei kelpaa. Olen toki aina ollut hallitseva luonne. Toisaalta pysähtyessäni miettimään suhdettamme, totean silti mielessäni miten hyvä mies hän on. Tällaisia hetkiä on viikossa ehkä pari. Silloin pyytelen häneltä anteeksi aiempaa käytöstäni. Silti koko hirveys alkaa aina alusta.

Eroa olen miettinyt vain muutaman kerran tämän kolmen vuoden aikana, mikä kai kertoo edes jonkinlaisesta yleisestä tyytyväisyydestä. En usko, että voisin ikinä saada nykyistäni parempaa miestä. Olen siis jo alkanut hyväksymään sen, että se itselle paraskin kumppani ärsyttää useastikkin. Kertokaa miten teillä on. Löytyykö täältä ihmisiä, joita kumppaninsa ärsyttää hyvin harvoin?[/QUOTE]


Minkä ikäisiä olette? Onko lapsia? Nämä merkkaa paljon. Yleensä ärsytyksiin tottuu ajan myötä ainakin joihinkin. Tietty jos enempi ärsyttää koko ajan niin pitää miettiä sitä eroa oikeastikin.

 

[Dongxi]

Mua ärsyttää harvoin. Me oltiin koulukavereita kun alettiin seurustella ja tavallaan kun on teini-iän viettäny yhessä niin siinä kasvaa yhteen aika tehokkaasti.

 

[---]

Ei mua kumppanini ärsytä juuri koskaan enkä ikinä 10 vuoden aikana ole eroa ajatellut. Hän on oikea minulle. Teillä ei taida kaikki ihan hyvin olla?

 

[Tapiontytär]

Tottakai joskus ärsyttää, kun itse olen "mullehetikaikkitännenyt"-tyyppi ja mies taasen voisi jahkailla asioita päivätolkulla.

Itselleni oli henkisen kasvamisen paikka siinä että pystyin hyväksymään, ettei puolisoni tee asioita samalla tavoin kuin minä.
Koen että meillä on erittäin hyvä suhde, kumpikin ymmärtää toisiaan erilaisista mielipiteistä huolimatta ja osaamme tehdä kompromisseja ilman riitelyä.

 

[TriplaIsä]

Jokaisessa ihmisessä on ärsyttäviä piirteitä. Jos ei siedä toisessa mitään ärsyttävää, on parempi elää sinkkuna.
Minä en ole 14 vuoden aikana miettinyt eroa kertaakaan vaikka vaimollani onkin tiettyjä ärsyttäviä piirteitä.

 

["alfa"]

Lapsia ei vielä ainakaan ole. Minä olen 25-vuotias ja mies 30v. Olemme asuneet kaksi vuotta yhdessä.

 

[mlpå]

Mä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 13vuotta ja yhden kerran olen vakavasti eroa miettiny. Kun mies jäi kiinni pettämisestä vajaa vuosi sitten.
Eikä mun mies mua ärsytä suurimman osan aikaa arjesta. Oikeastaan hyvin harvoin, yleensä silloin kun olen väsynyt tai jo valmiiksi pahalla tuulella, miehen olemassa olo ärsyttää.
Kyllä mä uskon että mieheni on juuri se oikea minulle. Kukaan ei ole täydellinen, joten pienet "virheet" persoonassa täytyy hyväksyä.

 

["alfa"]

Tiedän ettei kukaan ole täydellinen noin yleisesti. Täydellisellä kumppanilla sen sijaan tarkoitan joko samanlaisuutta tai sellaista eroavaisuutta, josta molemmat pitävät. Esimerkkinä: Jos yleisesti ajatellaan täydellisen ihmisen olevan hyvin sosiaalinen, niin jollekkulle täydellinen kumppani voi silti olla rauhallisuuden perikuva.

 

[?]

Itseäni ärsyttää kanssa kumppani sillon kun olen väsynyt ja ärsyyntyisin ihan keneen tahansa.

Kyllä sitä normaalissa parisuhteessa ärsyynnytään toiseen. Ei aina ole kaikki niin auvoista.

 

[cc]

Olin itse samanlaisessa suhteessa pitkään. ei periaatteessa mitään pahaa, toinen kovasti yrittää ja tunsin itseni todelliseksi bitchiksi kun ei se vaan riittänyt. Ärsytti louttomasti niin monet asiat.. Jossain vaiheessa heräsin, ei suhde voi olla näin vastenmielinen että tekee vähän väliä mieli lähteä vaan juoksemaan.. Ja totesin että ei voi muuta kuin lopettaa homma. se oli kamalaa koska toinen ei raasu ollut tehnyt mitään väärin, olisin oikeastaan toivonut että olisi mennyt vaikka pettämään tai edes sanonut pahasti että olisin saanut syyn lähtemiselle.

Nyt molemmat ollaan parisuhteissa tahoillamme Olen onnellinen, oma mies ei ärsytä (ellen sitten itse ole ERITTÄIN huonolla tuulella), totesin että olenkin loppujen lopuksi todella kärisvällinen ihminen enkä mikään mahdottomuuksien vaatija. Ja nyt vasta nään kuinka hullua oli jatkaa niinkin pitkään pahoinvoiden siinä edellisessä suhteessa!!

Ei varmaan ollut vastaus jonka halusit kuulla.. mutta joskus on vaan myönnettävä itselle ikäviä tosiseikkoja.

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Mulla on sellaisia kausia jolloin mies on vaan ärsyttävä ihan sama mitä se tekee ja sanoo. Välillä rakkauteen tuntuu ihan tukehtuvan kun se mies on vaan niin ihana ja täydellinen. kesti vuosia tajuta, ettei mies ole juuri muuttunut, vaan minä olen ja oma ailahteleva luonteeni ärsyyntyy ja rakastuu siihen samaan mieheen joka varmaan on ajoittain hieman hämillään mun käytöksestäni=perus nainen

 

["tuula"]

Ap sun tarina on kun minun ja mun EXÄ:n. Eli hän ol periaatteessa täydellinen mies - mutta ei mulle. Minäkin olen vahva luonne ja kovin omatoiminen - exä oli "perässä vedettävä".

Nykyään olen naimisissa miehen kanssa joka on täydellinen mulle. Ihana mies ja isä. Ja tarpeeksi vahva luonne mun rinnalle. Elämä ei ole enää toisen perässä vetämistä - vaan tasapainoista.
Ja mulla ei ole mahdollisuutta olla enää "tyranni" mitä joskus taisin olla.

Vaikka mun exässä ei ollut mitään tyypillsiä "huonoja piirteitä" - olimme luonteiltamme liian kaukana toisita.

Tottakai puolisossa joku vo ärsyttää - mutta järjen rajoissa.

 

[Coffee Break]

Ärtytykseen pitää tottua tai tehdä sille jotain. Mulla on kaksi kestoärsytystä joista yksi on hoidettu pois päiväjärjestyksestä (ostin astianpesukoneen) ja toiselta mä vaan ummistan silmäni (johtoja siellä täällä).

 

[Mep]

Itseäni ärsyttää kanssa kumppani sillon kun olen väsynyt ja ärsyyntyisin ihan keneen tahansa.

Kyllä sitä normaalissa parisuhteessa ärsyynnytään toiseen. Ei aina ole kaikki niin auvoista.

Peesi tähän. Väsymys ja pikkuasiat ärsyttävät, tyyliin "taas se jätti lautasensa tuohon pöydälle syötyään"....vaikka mies hetken päästä täyttäisi tiskikoneen ;-)

Niissä väärissä poikaystävissä ärsytti isommat asiat ja ihan kaikki.

 

[meak]

Me ollaan oltu yhdessä 18 vuotta ja mies ärsyttää mua säännöllisesti kerran kuukaudessa parin päivän ajan. Syykin on tiedossa: PMS eli mun vikani. Mua vaan ärsyttää kaikki silloin, onneks mies sietää mua silloinkin.

 

[cc]

Peesi tähän. Väsymys ja pikkuasiat ärsyttävät, tyyliin "taas se jätti lautasensa tuohon pöydälle syötyään"....vaikka mies hetken päästä täyttäisi tiskikoneen ;-)

Niissä väärissä poikaystävissä ärsytti isommat asiat ja ihan kaikki.

Juuri näin! Arjen käytännönasiat saa ärsyttää jos on potenttia että niihin voidaan löytää ratkaisu
Mutta jos toisen pelkkä olemassaolo(kärjistettynä..) pännii niin ei hyvä.

 

[?]

Peesi tähän. Väsymys ja pikkuasiat ärsyttävät, tyyliin "taas se jätti lautasensa tuohon pöydälle syötyään"....vaikka mies hetken päästä täyttäisi tiskikoneen ;-)

Niissä väärissä poikaystävissä ärsytti isommat asiat ja ihan kaikki.

Ei oo mitenkään kamalan isoja nää meidän ärsyyntymisen aiheet =). Ei ole miestä jossa ei olisi jotain pientä "vikaa".