Ilokaasu on poistettu, koska synnytysosasto on moduulirakennuksessa eikä siellä ole riittävää ilmanvaihtoa kaasuja varten. Aquarakkuloista en tiedä, ainakin pitää erikseen pyytää. Ehkää toimii, ehkä ei.
Google kertoo kokemuksia. Muut peruskivunlievitykset ainakin on tarjolla, eli epiduraali ja spinaali. Tens-laite pitää vuokrata itse ja tuoda mukana. Mulla ei siitäkään kokemusta.
Itse synnytin tuolla tasan vuosi sitten. Mun synnytystoiveissa luki "Edetään tilanteen mukaan", enkä sit muistanut antaa tuota kellekään eikä sitä multa kysytty. Sain osastolla buranan ja panadolin ja pallon päällä heijailin. Kerran antoivat jonkun puudutuspiikin alaselkään. Lämmitetyn hernepussin sain myös pyytäessäni. Mukavia hoitajia, vaikka yöllä avautumista odotin. En ensikertalaisena tajunnut, miten nopeasti kaikki eteni. Ehdin aueta kokonaan siellä vuodeosastolla sillä pallolla heijatessani ja kun yllättäen tulikin se ponnistuksen tarve, niin alettiin kärrätä itse synnytyssaliin. "Älä tässä matkalla ponnista" vaan todettiin. Salissa ekana kysyin, et "Mites epiduraali? Vieläkö ehtii?" johon kätilö vastas, et ponnista lapsi ulos vaan. Ei siis noista ilmeisesti ole iloa enää ponnistusvaiheessa, vaan ovat enemmän avautumisvaiheen kivunlievitykseen. Oikeassa olivat ainakin mun kohdalla. Jyväskylässä on synnyttäjille se synnytysvalmennus, jossa kerrotaan sairaalan käytännöistä ja mahdollisuuksista. Siellä kannattaa käydä kuuntelemassa ja kysymässä, jos jännittää.
Mulla supistukset tulivat aika harvakseltaan, joten antoivat sitä supistuslääkettä (nimi unohtunut jo) multa sen suuremmin kysymättä. Myös eppari leikattiin automaattisesti. Mä lähinnä vaan ponnistin, ei multa mitään kyselty tai neuvottu. Kehuttiin ja kannustettiin. Ei siis juuri keskusteltu, kun tulin saliin niin myöhään. Jos on jotain toiveita tai rajoitteita, niin sano ehdottomasti etukäteen! Muuten ne menevät omilla rutiineillaan siellä.
Eivätkä välttämättä kysy erikseen. Mä en kokenut tota negatiivisena, kun oli oikeasti niin hyvä tuuri ja helpolla pääsin. Lapsi syntyi vartin ponnistusvaiheella ja saatiin sit olla pari tuntia siellä huoneessa tutustumassa vauvaan ja syömässä aamupalaa, ennen kuin kärrättiin osastolle. Iltapäivällä kävelin ja istuin jo normaalisti, helppo toipuminen epparista ja paikat parantui hyvin. Huonetoverilla oli rankempaa: avautuminen vei vuorokauden, synnytyssalissa toinen mokoma ja tuloksena neljännen (!) asteen repeämät, kun lapsi piti lopulta vetää ulos imukupilla. Huh huh.
