Toggle sidebar

Tupakoinnin lopettanut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KyllästynytLM
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

KyllästynytLM

Vieras
Ite tuosta haaveilen, mutta tuntuu niin mahdottomalta. Kyseessä lähinnä psyykkinen riippuvuus. Toki myös fyysinen, mutta aika monta turhaa tupakkaa päivässä poltan. Siis pelkkiin tapoihin tai tunnetiloihin liittyviä.

Niin, siis miten lopetit? Ja kerro, mitä kaikkea kivaa koit lopettamisen jälkeen.
Ja kerro ihan kaikkee, mitä keksit. :) Kauanko poltit, minkä ikäisenä aloitit jne jne.

Jospa saisin kivoista tarinoista lisätsemppiä. Apteekin aloittamisopas jo hankittu. Ja mielessä lopettaminen, sekin on kyllä minulta jo paljon.

Mutta se tärkein puuttuu, se lopettaminen.
 
Lopetin 7vuotta sitten ehdin polttaa 13vuotta 1-2 askia päivässä. poltin eräänä päivänä putkeen noin 15 röökiä ja oksensin lopun päivän (nikotiinimyrkytys). Sen jälkeen en ole savuakaan ottanut. Motiivaattorina oli 6v lapseni ja hänen inho tupakkaa kohtaan. Mitä etuja voi pojat! Jaksan taas liikkua, uida, sukeltaa, hiukset ja kynnet kasvaa, ruoka maistuu ja tuoksuu. Ei tarvitse enää miettiä milloin saan seuraavan tupakan, pystyn paremmin keskittymään, yskä on poissa ja se kamala haju käsissä, tukassa jne..

Suosittelen! Tsemppiä!
 
hali_bluesmoke.gif
 
Alkuperäinen kirjoittaja lopettanut:
Lopetin 7vuotta sitten ehdin polttaa 13vuotta 1-2 askia päivässä. poltin eräänä päivänä putkeen noin 15 röökiä ja oksensin lopun päivän (nikotiinimyrkytys). Sen jälkeen en ole savuakaan ottanut. Motiivaattorina oli 6v lapseni ja hänen inho tupakkaa kohtaan. Mitä etuja voi pojat! Jaksan taas liikkua, uida, sukeltaa, hiukset ja kynnet kasvaa, ruoka maistuu ja tuoksuu. Ei tarvitse enää miettiä milloin saan seuraavan tupakan, pystyn paremmin keskittymään, yskä on poissa ja se kamala haju käsissä, tukassa jne..

Suosittelen! Tsemppiä!
Click to expand...

Ruoka maistuu mulle, jaksan liikkua, kynnet on, mutta tuo kolahti minuun tuo, ettei tartte miettiä, millon pääsee tupakille. Siis ku se on niin vallitsevaa se tupakille pääseminen.
Ja ilman tupakkaa (olen töissä savuttomassa paikassa) keskittymiskyky on aika hukassa. :( Osaan kyllä skarpata ja virheitä ei sen takia ole tullut, mutta olo on tosi kummallinen....

Kiitos tsempeistä! :)

 
No ensinnäkin sun asenne on ihan perseestä. Sun pitää tajuta, että jos et pääse tupakasta noin vaan eroon se ei todellakaan ole mikään tapa.
Tupakka aiheuttaa voimakkaan fyysisen riippuvuuden ja psyykkinen riippuvuus on joillain ihmisillä arvioitu pahemmaksi kuin heroiiniriippuvuus.
Mun neuvo on että haet lääkäriltä lääkkeet. Mulla Champix-kuuri menossa ja 4 viikkoa savutta. Toisille ihmisille nämä lääkkeet on ainoa keino päästä tupakasta eroon. Mä olen yksi niistä.
 
alotin polttamisen joskus 12-13 ikäsenä ja poltin 1-2 isoa askia päivässä.lopetin kun tein positiivisen testin kesällä 06.ostin paketin vahvimpia nikotiinilaastareita ja röökinpoltto loppu kuin seinään...tosin alotin uudestaan kun synnytyksestä oli 4 kk mut nyt taas raskaana ja lopetin uudestaan.samalla keinolla kun aikasemminkin..toivottavasti tää ois nyt pysyvää,kun kerranki saa nauttii siitä et ei oo jatkuvaa päänsärkyä ja aamuyskää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaukosäädin:
No ensinnäkin sun asenne on ihan perseestä. Sun pitää tajuta, että jos et pääse tupakasta noin vaan eroon se ei todellakaan ole mikään tapa.
Tupakka aiheuttaa voimakkaan fyysisen riippuvuuden ja psyykkinen riippuvuus on joillain ihmisillä arvioitu pahemmaksi kuin heroiiniriippuvuus.
Mun neuvo on että haet lääkäriltä lääkkeet. Mulla Champix-kuuri menossa ja 4 viikkoa savutta. Toisille ihmisille nämä lääkkeet on ainoa keino päästä tupakasta eroon. Mä olen yksi niistä.
Click to expand...

Mä luin just äsken tuosta Champix-kuurista. Mutta pahoin pelkään, että siitä ei ole mulle apua, koska koen, että enimmäkseen poltan tavan takia.

Ja toki tiedän monta monta vuotta polttaneena, että kyse ei ole PELKÄSTÄ tavasta, vaan ne tietyt tupakat pitää saada. Mutta tarkoitinkin, että monta monta tupakkaa poltan pelkästään tavan takia.

Just tällä hetkellä tuntuu niin mahdottomalta päästä eroon, mutta kyllä mä varmaan alan kokeilla esim. tuota Champixia.

Ja jos mun asenne ei ois pyllystä, niin oisin jo lopettanut. Tai en olisi ikinä edes aloittanut :/

 
Suosittelen noita lääkkeitä vilpittömästi. Mun kohdalla ovat auttaneet. Mahdottomasta on tullut mahdollista. Paino on noussut muutaman kilon, mutta nyt toisaalta on liikkumishalujakin ja energiaa, kun ei heti hengästy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaukosäädin:
Suosittelen noita lääkkeitä vilpittömästi. Mun kohdalla ovat auttaneet. Mahdottomasta on tullut mahdollista. Paino on noussut muutaman kilon, mutta nyt toisaalta on liikkumishalujakin ja energiaa, kun ei heti hengästy.
Click to expand...

Iso kiitos! Tuo asenne pyllystä -juttu nosti mun kiukkuakin. Minähän näytän :D

 
Meitä on niin moneen junaan. Toisilla se riippuvuus on sitä että käy mielessä silloin tällöin, mulla se on ollut taukoamatonta takomista. Tarkoittaa sitä, että , jos viimeisestä savukkeesta on tunti ei millekään muulle ajatukselle ole sijaa. Tupakka on ainoa asia mitä voi ajatella, kaikki muu tuntuu toisarvoiselta.
 
aloitin polttamaan 12vuotiaana ja lopetin 16 vuotta myöhemmin nyt ollut polttamatta 7 vuotta,ei tehnykkään yks päivä mieli polttaa enkä sen jälkeen oo röökiä vedellyt,tosin välillä tulee fiilis et ku sais yhden röökin
 
Mä myös täällä yks päivä kyselin neuvoja lopettamiseen, mutta olen niin pettynyt itseeni kun ei vaan onnistu. Mä keksin koko ajan tekosyitä miksi en muka vielä voi lopettaa... ei tästä taida tulla mitään. Nytkin on kova flunssa päällä ja keuhkot huutaa hoosiannaa, silti vaan röökille päästävä :(
 
Mä lopetin viime tammikuussa kun kuuntelin hetken kahden lapsen motkotusta tupakasta ja huonosta esimerkistä heille. Olin useita kertoja yrittänyt lopettaa mutta nyt se loppu ku seinään! Käytin nikotiinipurkkaa muutaman päivässä kahden viikon ajan.

Eli mulle se vaati helvetin hyvän motivaation.
 
Lopetin sen vuoksi, koska mieheni ei uskonut pystyväni lopettamaan. Ensimmäinen viikko oli inhottava. Sen jälkeen viikko kerrallaan eteenpäin. Kolmen kuukauden jälkeen olin jo ylpeä itsestäni. Kohta olen ollut vuodeen polttamatta. Ihaninta on, kun tupakka ei enää hallitse elämääni. Ei tarvitse miettiä, koska pääsen tupakille ja montako tupakkia on jne. Paljon vähemman stressiä nyt kuin tupakoidessa. Kynnet ei ole keltaiset ja ruoka maistuu paremmalle. Aluksi oli halu näyttää miehelle ja sitten tuli halu näyttää itselle, että mua ei rööki enää hallitse. Tsemppiä koitokseen!
 
Lopetin sillonkun aloin odottamaan poikaa, mut repsahin sit imetyksen loputtua taas uudestaan. :ashamed:
Kesällä aloittelin taas pikkuhiljaa lenkillä käymistä ja tuntu jo ensimmäisen kilometrin jälkeen et pumppu leikkaa kiinni, niin sillon ajattelin et nyt loppuu prkl. Seuraavalla kerralla lenkkeily oli jo huomattavasti ihanampaa, vaikka olin ollut vasta viikon polttamatta!

Kannattaa lopettaa! Ei oo niin väsynyt olo ollenkaan, jaksaa paremmin liikkua. Kaikin puolin parempi olo, ukko polttaa ja se kyllä valittaa kokoajan väsymystään :headwall:

Ekat viikot on niitä vaikeimpia, mutta yrittää vaan sillon mahollisimman paljon vältellä tupakoivaa seuraa ja niitä paikkoja ja tilanteita missä tuli aina poltettua!

Tsemppiä! :flower:
 
Mulla oli just silleen että maks 45min kesti tehä jotaa muuta ku oli röökil käynny ja sit oli ihan pakko päästä. Toi laastari vei sen mielestä todella hyvin. Sen takia purkkaa en aloittanutkaan, kun se tupakka olis tullut mieleen sitten koko ajan, ja milläs siitä oliskaan päästy. Ja purkasta olis tullut tosi paljon enemmän nikotiinia.
 
Aloitin polttamisen ~13v ja vedin kuin "korsteeni" 11 vuotta. Mulla on vielä astmakin, joka oli todella pahana välillä. Kauhea tupakka yskäkin oli kokoajan loppuvuosina.

Eräänä kauniina kesäiltana poikaystäväni pyysi minua lopettamaan tupakan polton, kun oltiin iltalenkillä ja juuri saavuttu kotipihaan ja olin sytyttänyt savukkeen. En sytyttäessäni tiennyt sen jäävän sen rupeaman viimeiseksi. Tumppasin tupakan samantien ja heitin askin roskikseen.

Muutaman kerran ostin pienen askin ravintolaan ja poltin muutaman, koska ennen baarissa ollessa tuli poltettua paljon. Noina iltoina en polttanut kuin ihan muutaman savukkeen ja sen soin itselleni, koska tiesin että seuraavana aamuna olisi ihan hirveä maku/tunto kurkussa eikä tekisi mieli enää.

Nyt olen ollut polttamatta yli kolme vuotta ja voin sanoa ettei kertaakaan ole tehnyt mieli sytyttää tupakkaa.

Sinulla on hyvät mahdollisuudet lopettaa, jos kerta on enemmän psyykkinen kuin fyysinen tapa. Ja tässä tapauksessa on parempi lopettaa kerrasta kuin vähentää. Samalla voi vaikka alkuun laittaa sen 4? aina sivuun ja ostaa vaikka uuden paidan pari kertaa kuussa tai tehdä jotain muuta kivaa niillä rahoilla.
Ja olo paranee heti kun lopettaa. Eikä kannata jäädä miettimään, en nyt en voi mennä tupakalle, en voi mennä, en voi mennä....... Se vaan pahentaa kun miettii asiaa. Ja mielellään tietysti yrittää välttää niitä tilanteita missä ennen poltti ainakin muutaman kerran. Ja jos retkahtaa, niin lopettaa heti kun tajuaa et mitä hittoa on tekemässä...

Voimia lopettamiseen!!!
 
Minä lopetin 4v sitten kun kävin pappaa katsomassa sairaalassa.

Keuhkosyöpä vei ensin toisen keuhkon ja muutamien vuosien pästä syöpä uusiutui ja se oli sitten menoa...
Mitään kamalampaa en ole vielä nähnyt kuin papan koittavan saada happea...
AAg,rupeaa ahdistaan ajatellakin ettei sais happea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Buono:
No ensinnäkin sun asenne on ihan perseestä. Sun pitää tajuta, että jos et pääse tupakasta noin vaan eroon se ei todellakaan ole mikään tapa.
Tupakka aiheuttaa voimakkaan fyysisen riippuvuuden ja psyykkinen riippuvuus on joillain ihmisillä arvioitu pahemmaksi kuin heroiiniriippuvuus.
Mun neuvo on että haet lääkäriltä lääkkeet. Mulla Champix-kuuri menossa ja 4 viikkoa savutta. Toisille ihmisille nämä lääkkeet on ainoa keino päästä tupakasta eroon. Mä olen yksi niistä.
Click to expand...

Kyllä aiheuttaa fyysisen riippuvuuden mutta se kestää vain muutaman päivän ja sen jälkeen puhutaan vain tavan voittamisesta! Tavan voittamiseen tarvitaan motivaatio miksi haluaa lopettaa. Kun sen muistaa, niin lopettaminen on helppoa.

Minulle motivaatioksi toimi se, että olin jo usean kerran yrittänyt lopettaa ja muistin, ettei olo parane lainkaan vaikka aloittaisi uudelleen!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa