turha murehtiminen

[murehtija]

Millä tästä pääsis.. Mulla kaikki hyvin, ja silti kehittelen kaikkea murehtimista. Ihan turhia huolia mietin, esim.mulla tosi monia ihania ystäviä ja silti mietin et mitäs jos musta tulee yksinäinen jne. Voi olla et kyseessä jotain lapsuudenaikasta traumaa, mut en jaksas niitä lähtee penkomaan minnekään terapiaan. Oisko kellään vinkkiä miten yleensäkin vois oppia nauttimaan pvä kerrallaan ja ilman turhaa pessimismiä.

 

[Mamma italiana]

oliskohan kyse tàstà pimeàstà vuodenajasta joka vetàà mielen matalaksi?

 

[sama vika täällä]

Pitää vaan yrittää keksiä arkipäivässä niitä kivoja ja positiivisia asioita (vaikka ihan pieniäkin) ja tehdä jotain mukavaa. Tai sitten jutella jonkun luotettavan ihmisen kanssa ja keskittyä siihen, mikä on hyvin.

 

[heikkona]

mul auttoi se, kun menin töihin. Ei yksinkertaisesti ole aikaa muuhun kuin siihen pakolliseen työ-perhe kuvion pyörittämiseen. Tee siis elämästäsi tarpeeksi kiireellistä, täytä kalenterisi. Mulla se auttoi, ei aikaa miettiä. Mutta jos se ei sul auta, niin sitten sit sinne terapiaan.

 

[Rimpuska]

Tiedän tunteen, jos on aikaisempia huonoja hetkiä vaikka ollut elämässä paljon, ja sitten alkaa ajanjakso jolloin menee paremmin, niin se tuntuu oudolta. Mutta kiva että siellä menee hyvin. Älä murehdi

 

[ahma]

Ei terapiaan ole välttämäti pakko mennä, voi miettiä itsekseenkin kuka on ja mistä tulee, ja miksi tekee mitä tekee. Mutta jos on jotain jotain taipumusta joka haittaa elämää, niin itelleen ja muillekin siinä palveluksen tekee, jos ei väistä kipua vaan menee suoraan kohti.

Ja ammattilaiselta saa nopeammin avun. Jotain epävarmuutta ja huonoudentunnettahan siellä piilee sielussa mikä laittaa huolehtimaan turhia, ja jos ominpäin yrittää hampaat irvessa opettaa itseään elämään paremmin, tämä epävarmuus saattaa vain paheta (mikä mussa on vikana, kun aina vaan oon tämmönen eikä mikään auta). Sen sijaan joku toinen pystyy osoittamaan, missä menee pieleen, ja saa sen huonoudentunteen kuriin.