Turkkilainen Mies

Heippa!

Minua kiinnostaa ihan mielenkiinnosta kuulla kokemuksista, joissa suomelaisella naisella on ollut Turkkilainen poikaystava/partneri/aviomies.

Miten teilla sujui/sujuu kommunikointi keskenanne? Mitka olivat/ovat hyvia ja mitka huonoja seikkoja yhteiselossa? Miten kuivailisit tata miesta? Esim, kuinka han vertaillen menetteli ystavana, tukijana, kumppanina, sangyssa? Kuinka han kohteli sinua ihmisena, naisena?

Mitka olivat sellaisia seikkoja jotka koit liittyvan enemman kulttuurieroihin, kuin esim henk koht luoteenpiirteisiin?

Voit kertoa ihan mita haluat, ja mitaa tulee ensimmaisena mieleesi!!

Kiitos asiallisesti vastanneille etukateen!

 

Mene Suomi24:n Monikulttuuriset suhteet-palstalle. Siellä on kymmeniä, ellei satoja kirjoituksia aiheesta.

 

suomi24 ja lomaromanssit palstalla ei ole suurinpiirtein muuta kuin Suominaiset Turkissa juttuja. sieltä saat takuuvarmaa tietoa...ja sitä on paljon..

 

suomi24 ja lomaromanssit palstalla ei ole suurinpiirtein muuta kuin Suominaiset Turkissa juttuja. sieltä saat takuuvarmaa tietoa...ja sitä on paljon..

ei tuonne lomaromanssi osastolle kannata mennä kirjoittamaan siellä saat suomalaisilta miehiltä jotka ovat kamalan katkeria vain haukkumisia niskaasi.

Mene tuonne suomi24 Monilulttuuri suhteet palstalle niin kuin opaskoira ehdotti.
siellä ihmiset osaa kesustella kyllä aika asiallisesti eikä siellä niin usein haukuta kuin lomaromanssi palstalla aina olkoot kysymys mikä tahansa niin haukut kyllä tulee.

 

turkkilaisen miehen kanssa. Seurusteluaika meni hyvin, ei mitään ongelmia.
Kun menimme naimisiin helvetti alkoi. Tulin kyllä raskaaksikin melkein saman tien.
En olisi saanut käydä baareissa lainkaan, istua vaan kotona. Sianlihaa ei saanut syödä.
Mies kulki omilla teillään sen minkä kerkes, oli väkivaltainen.
Otin eron kun lapsi syntyi ja sen jälkeen sain pelätä kauan aikaa. Jos näki minut jossain viihteellä, saattoi käydä nakkaamassa juomat päälle, huoritteli yms.
Kulttuuriero on niin valtava, ettei liitto ei onnistu, jos et ole valmis elämään niin kuin herra ja hidalgo määrää!

 

Yhteiselämässä on kyse enemmänkin arjen sujumisesta kuin kulttuurieroista ja kyllä liitto voi onnistuakin hyvällä oikein hyvällä tuurilla. Olen itse naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja voin sanoa olleeni erityisen onnekas. Mieheni ei käy baareissa yksin, hoitaa kotia, työtään ja lapsiamme, mutta ei hänellä täällä ole helppoa ollut. Jos sinulla ei ole taloudellisia rahkeita niin sanoisin,että älä edes yritä. Elämästänne ei tule helppoa, kun rahat loppuu lentää rakkaus ikkunasta ulos, molemminpuolin. Jos pystyt lopettamaan biletyksen ja ymmärrät,että asemasi kuin kukka kämmenellä tulee avioliitossa muuttumaan suhteessa muihin hänen ystäviinsä, voitte onnistua. Nimittäin sen jälkeen sinun on parasta pitää pääsi kiinni hänen ystäviensä läsnäollessa missään tapauksessa et katso heitä silmiin tai ole muutenkaan näkyvä. Ymmärrät sen,että kun he ovat vaimonsa valinneet niin heidän tehtävänsä on suojella tätä kaikelta ulkopuoliselta uhkalta,nimenomaan muilta miehiltä. Älä kuvittele tanssivasi toisten kanssa kun olette yhdessä ulkona, mieluusti et puhukaan kuin yhteisten ystävienne kanssa. Tässä muutamia asioita jotka kannattaa ottaa huomioon,jos olet vielä kovin nuori ja bileiässä annan neuvon, unohda koko juttu. Mutta jos haluat että miehesi omistaa sinut, onnea liittoonne! Näin se valitettaasti on.

 

turkkilaisen miehen kanssa. Seurusteluaika meni hyvin, ei mitään ongelmia.
Kun menimme naimisiin helvetti alkoi. Tulin kyllä raskaaksikin melkein saman tien.
En olisi saanut käydä baareissa lainkaan, istua vaan kotona. Sianlihaa ei saanut syödä.
Mies kulki omilla teillään sen minkä kerkes, oli väkivaltainen.
Otin eron kun lapsi syntyi ja sen jälkeen sain pelätä kauan aikaa. Jos näki minut jossain viihteellä, saattoi käydä nakkaamassa juomat päälle, huoritteli yms.
Kulttuuriero on niin valtava, ettei liitto ei onnistu, jos et ole valmis elämään niin kuin herra ja hidalgo määrää!

Ai jaaha,siis KAIKKI turkkilaiset miehet ovat tuollaisiako?
kulosaa ihan mustasukkaiselta suomalaiselta mieheltä,voi ihan hyvin sanoa samaa! ;D

 

Kaverini seurusteli ja asui avoliitossa 3 vuotta turkkilaisen kanssa. Mies roijasi asumaan kämpään myös kavereitaan, ei kysynyt lupaa. Pieksi kaveriani olan takaa ja haukkui huoraksi ja rumaksi ja että kukaan muu kuin hän ei häntä huolisi. En edes kykene ymmärtämään miten hän sai latistettua kaverini. Kaverini on nimittäin todella kaunis, hoikka, seksikkään näköinen jne (ja älykkyydessäkään ei oo vikaa). Ilmeisesti mies vaan osasi manipuloida hänet niin hyvin että oikeesti kesti ton 3 v ennenkuin kaverini pääsi tilaan että nyt on kaikki loppu! Nyt hän voi hyvin, tosin jos tilaamme pizzaa, hän ei uskalla mennä ovelle vaan minun pitää mennä. Hän pelkää että pizzaa tuo se mies taikka joku hänen kaveri joka sitten kertoo missä hän nykyään asuu. Syömässäkään emme voi käydä pizzerioissa, korkeintaan kotipizzassa....

 

Tunnen erään joka kävi Turkista lomamatkallaan hakemassa aviomiehen. Ero tuli ja eikun uudestaan Turkin matkalle. Sitten löytyi toinen mies jonka kanssa myös naimisiin ja lapsikin tupsahti. Tämä toinen ainakin pieksi sitä naista ja ovat eronneet. Mies on mennyt uudestaan naimisiin ja taas eroamassa ja lähdössä pois Suomesta lopullisesti. Että ei niiden turkkilaisten kanssa taida tulla mistään mitään, eikä muidenkaan muslimien kun niillä on niin erilainen uskonto, jossa nainen ei ole mitään.

 

Mulla on ollut turkkilainen mies...yhdessä oltiin 15vuotta...
ja sanon suoraan että jos haluat helpon suhteen niin ota suomalainen . Jos tykkäät elää hetkessä, ota turkkilainen. Turkkilaiset eivät osaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia missään asiassa. Pitkä tähtäin tarkoittaa turkissa max päivän eteenpäin.
Minä jaksoin impulsiivista elämäntyyliä 15vuotta...
Jossain vaiheessa se alkoi väsyttää, kun lapsiakin on, eikä todellakaan voi lähteä/tehdä asioita 15min varoitusajalla(esim " meille olis tulossa vieraita kohta", "NYT lähdetään reissuun viikonlopuksi"). Nuorena tommoista jaksoi ja se oli jännää, mutta kyllä on sanottava, että nykyään suomityyppinen"tehdään lomasuunnitelma ensi kevääksi ja säästetään sitä varten vuosi" kuulostaa aivan ihanalta mun korviin .

Oon tosin sitä mieltä että ihan turha on mennä ketään neuvomaan mitä tehdä ja miten. Ja vaikka kuinka moni kertois että mies hakkaa tai pitää orjana niin silti pitää
testata onko just tää mun löytämä semmoinen. Ihan mistä kansalaisuudesta vaan olis kyse.Mullekin sanottiin etten jaksa sitä oravanpyörää loppuelämää, mut pitihän se itte saada testata. No on mulla ihanat lapset tuosta suhteesta. Välit exään on ok. Laittaa lapsille rahaa ja vie harrastuksiin. Kyselee kuulumiset ja varmistelee että mun nykyinen mies on kunnollinen . Onhan se...mun oma tylsä suomalainen sohvaperuna

 

Heippa!

Minua kiinnostaa ihan mielenkiinnosta kuulla kokemuksista, joissa suomelaisella naisella on ollut turkullainen poikaystava/partneri/aviomies.

Miten teilla sujui/sujuu kommunikointi keskenanne? Mitka olivat/ovat hyvia ja mitka huonoja seikkoja yhteiselossa? Miten kuivailisit tata miesta? Esim, kuinka han vertaillen menetteli ystavana, tukijana, kumppanina, sangyssa? Kuinka han kohteli sinua ihmisena, naisena?

Mitka olivat sellaisia seikkoja jotka koit liittyvan enemman kulttuurieroihin, kuin esim henk koht luoteenpiirteisiin?

Voit kertoa ihan mita haluat, ja mitaa tulee ensimmaisena mieleesi!!

Kiitos asiallisesti vastanneille etukateen!

 

turkkilaisen miehen kanssa. Seurusteluaika meni hyvin, ei mitään ongelmia.
Kun menimme naimisiin helvetti alkoi. Tulin kyllä raskaaksikin melkein saman tien.
En olisi saanut käydä baareissa lainkaan, istua vaan kotona. Sianlihaa ei saanut syödä.
Mies kulki omilla teillään sen minkä kerkes, oli väkivaltainen.
Otin eron kun lapsi syntyi ja sen jälkeen sain pelätä kauan aikaa. Jos näki minut jossain viihteellä, saattoi käydä nakkaamassa juomat päälle, huoritteli yms.
Kulttuuriero on niin valtava, ettei liitto ei onnistu, jos et ole valmis elämään niin kuin herra ja hidalgo määrää!

Ai jaaha,siis KAIKKI turkkilaiset miehet ovat tuollaisiako?
kulosaa ihan mustasukkaiselta suomalaiselta mieheltä,voi ihan hyvin sanoa samaa! ;D

En ole vaittänyt, että kaikki ovat samanlaisia. Minun exmieheni sekä hänen ystävänsä olivat tuollaisia. Olen onnellinen, että olen päässyt hänestä eroon.
Nykyään elän avoliitossa suomalaisen miehen kanssa, enkä tyytyväisempi voisi olla

 

Niin kauan kaikki hyvin kuin et mene naimisiin. Jos menet, alkaa ongelmat, kuten moni tuossa ylhäällä jo totesikin.

Turkkilainen mies jaksaa niin kauan pitää naista kuin kukkaa kämmenellä, että pääsee
a) samaan sänkyyn
b) naimisiin
c) pois Turkista, vaikka Suomeen.

Sitten kun mies on saanut mitä halunnut, kaikki muuttuu aivan täysin. Turkkilainen mies on tosi hyvä lomaromanssitasolla, mutta todella huono pitkään parisuhteeseen. Näin on kaikista kauniista sanoista ja suurista lupauksista huolimatta. Mutta sitäpä ei tulisesti rakastunut nainen aina sillä hetkellä jaksa uskoa. Totuus kyllä selviää kaikille, aika piankin, jos asioiden antaa mennä eteenpäin.

Ehkä kyse on siitäkin, että turkkilainen ja suomalainen käsitys naisen asemasta, työnteosta, parisuhteesta, rahan käytöstä, ystävistä, ruoka- ja juomatavoista ja monesta muustakin asiasta on kovin erilainen, eli kulttuurieroja siis on.

 

Olen seurustellut 3 kk turkkilaisen miehen kanssa, molemmat olemme kristittyjä. Eikä miehelleni ollut väliä seurustelun aloittaessamme että mikä uskontoni on. Ehkäpä hänen perheensä (sisarukset, isä ja äiti)ovat jotenkin moderni perhe,koska ei heillä ole mitään ihmeen kommervenkkejä, mikä vaikeuttaisi meidän kummankaan elämään.
Vaikkakin kristittyjä ollaan, niin ei mitenkään ihmeemmin uskonnollosia.
Samanlaista elämää heidän perheensä täällä Suomessa elää kuin me muutkin.
Miesystäväni on tosin itse Suomessa asunut vasta reilun vuoden verran,osa perheestä kauemmin.
Ehkäpä se vaikuttaa että vaikka miesystäväni on syntynyt turkissa on hän asunut yli puolet elämstään Yhdysvalloissa. Mitäpä siinä jossittelemaan, kun hyvin on mennyt...
Niin ja miesystäväni veli on suomalaisen naisen kanssa naimisissa ollut jo vuosia ja heillä myös lapsia. Totta kai kulttuurieroja on, en sitä yritä väittääkkään, mutta ei sellaisia, jotka haittaisi suhdettamme/elämäämme, toisaalta ne vain rikastuttavat.

 

Kaverini on ollut turkkilaisen kanssa naimisissa noin 12 vuotta. Asuvat Suomessa. Olen ymmärtänyt, että ystäväni on tyytyväinen avioliittoonsa ja ainakin ulos päin heidän suhteensa näyttää hyvältä. Mies ei juokse baareissa ja on kova tekemään töitä. Välillä on käyty tuulettumassa ystävättäreni kanssa ja sillä aikaa mies on hoitanut perheen lapsia.

 

hei! olin muutama viikko sitten viemässä koiraani ulos kun tapasin rappuni edessä noin 38 - 36 vuotiaan turkkilaisen miehen ensiksi hän kysyi niitä näitä koirasta mutta sitten hän tupesi kyselemään minusta että minkä ikänen olen ja nuomeroani kerroin ikäni 17 ja sanoin että en muista numeroani ulkoon sillä en halunnu antaa hänelle numeroani sitten hän kyseli että voinko huomenna mennä hänen kanssa kahvilla sanoin että en oikeen kerkee ja yritin lähteä pois sitten hän huusi perääni että missä me sitten nähdään peloissani mumisin ehkä joskus en uskaltanut sanoa suoraan että ei koskaan apua mitä jos törmään häneen vielä ulkona mitä sanon??

 

Sano sille että if you ever talk to me again, I call the cops or
If You Ever Ever talk me again I tell my husband

 

Turkulainen mies on huono! Ehkä vain aavistuksen verran parempi kuin porilainen.

 

Ennen turkulainen kun Etelä-Pohojalaanen ja lappainenkhi ennen Etelä-Pohojolaanen

 

Turkulainen mies on hyvä mies. Vähän modernimpi ja pukeutuu paremmin kuin miehet muualla Suomessa. Ja tottakai on komiampi kuin muualla, pitkä tottakai. Kannattaa TPS:ää ja kuuntelee Auran Aaltoja.

 

Vältä nyt hyvä ihminen turkkilaisia miehiä tai joudut vaikeuksiin. Usko ystävän neuvoa.

 

Supisuomalainen mies on paras... ja savolainen kaikista paras!

 

Tuskin on olemassa yleispätevää neuvoa siihen, että minkälainen on turkkilainen tai suomalainen tai siellämissäpippurikasvaamaalainen mies puolisona, sillä yksilöllisiä erojahan sitä on kaikissa. Itselläni ei ole ollut kuin suomalaisia miehiä, ja entinen mieheni oli tyystin eri luokkaa kuin nykyinen mieheni, entinen mieheni paljastui alkuhuuman, eli muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen, itsekkääksi pelinarkomaaniksi, mutta en silti tuominnut kaikkia suomalaisia miehiä samanlaisiksi. Nykyinen mieheni sen sijaan kohtelee minua edelleen, vielä kymmenen vuoden jälkeenkin, erittäin kauniisti ja hyvin.

Yksi tuttu on naimisissa turkkilaisen kanssa. He tapasivat Suomessa, mies oli aikanaan tullut tänne opiskelemaan. Yhteinen kieli heillä oli suomi (ja englanti tarvittaessa alkuaikoina, nykyään mies puhuu suomea ihan sujuvasti) ja molemmat olivat kristittyjä ja suurempia kulttuurieroja ei heillä ollut.

Itse en "uskaltaisi" juuri kulttuurierojen ja mahdollisesti yhteisen kielen puuttumisen vuoksi edes ajatella alkavani seurustella Turkissa asuvan muslimin kanssa, enkä myöskään juuri Suomeen muuttaneen muslimin kanssa, mutta varmasti on esimerkkejä siitä, että tällainenkin on onnistunut.

 

Heillä on taipumusta ottaa nainen OMAKSEEN jo puolesta silmäyksestä. Riittää kun pidät pientä taukoa yhteydenpidossa niin jo tulee syyllistävää viestiä ja annetaan tuntemus, että jo olet hänen omaisuuttaan. Jos tykkää olla ahdistunut niin mikäs siinä.

 

Eikös noissa muslimimaissa nainen ole miehen omaisuutta.Nainen kahlitaan ja puetaan säkkiin etteivät omistushaluiset,mustasukkaiset jätkät ala tappamaan toisiaan naisen takia.Ei kannata suinpäin ryntäillä turkkilaisen hurmurin orjaksi.Voi saada turkkiinsa.