Tutista vieroitus

["Mis"]

Poika täyttää viikon päästä 2v ja tutista pitäis päästä eroon, olis pitänyt jo aikoja sitten. Tuo on vaan niiiin kiinni tutissaan, että en oikeesti keksi miten mä sen saan unohtamaan koko kapistuksen. Pari kertaa on yritetty, mutta kun poika kolmatta tuntia huutaa hysteerisenä tuttinsa perään, niin on vaikee olla antamatta periks.
Sillä on nyt iskenyt uhma päälle ja kun se saa raivarin, niin mikään muu sitä ei rauhota, kuin tutti. Jaksaa raivota tuntitolkulla.
Oon oikeesti ihan neuvoton tän asin suhteen, apua..

 

["Minttu"]

Anna olla..kyllä se vähenee ajan kanssa. Meidän tahtovauva päätti yhtäkkiä antaa tutin naapurin vauvalle..ilman mitään sen erityisempää leikkimistä. Sinne sitten meni ja jäi. Toki asiasta puhuttiin muutama viikko, kehuin kovasti, miten hänestä oli tullut iso poika, jne. Ja kun nähtiin vauva, niin vilkutettiin meidän tutille ja mietittiin, miten onnelliseksi vauva tuli siitä. =)

 

["Tuutti"]

Meillä toimi kun annettiin ennnen joulua tonttuvauvoille kaikki tutit ja kiitokseksi oli tontuilta pieni mieluisa lelu/kirja. Kokeile jotain vastaavanlaista ja täydestä meni myös,että isot ei tervii enää tutteja ..... joutavat vauvoille.

 

[Kokeiles tätä..]

Me luovuttiin kans tutista kun poika oli kaks vuotias. Oli jo sen verran fiksu silloin että ymmärsi kun laitoin tutin sängyn alle... Kun poika illalla pyyteli tuttia, olin etsivinäni sitä ja näytin että "oho, se on tippunut sängyn alle ja on nyt ihan pölyinen, ei viitsi ottaa sitä enään"... siihen loppui tutin käyttö, eikä edes kysellyt...

 

["Mis"]

Meillä on jo puolisen vuotta juteltu pojalle, että isot pojat ei enää tarvii tuttia ja ne on vaan vauvojen juttuja. Ja on menny tutit rikki ja hukkunu ja annettu vauvalle ja vaikka mitä, mutta annas olla, kun raivari iskee, niin sit huudetaan hysteerisenä "tuttituttitutti" ja oikeesti tuo ei rauhotu ennen kun sen tuttinsa saa.. Parhaimmillaan meni reilu 3 tuntia hysteeristä huutoo, kun oli tutti oikeesti hukassa..
Saattaa nukahtaakin ilman tuttiansa, mutta kun sit yöllä herää ja tuttia ei ookkaa lähettyvillä, niin siitä kyllä oikeen riemu repee..

 

["vieras"]

Tutti pois vaan Niin minä olen "kylmästi" toiminut yrittämättäkään pehmentää asiaa millään tonttuvauvoilla ja sekoittamalla lapsen päätä entisestään. Olen sitä mieltä, että lapsen pitää oppia sietämään pieniä harmituksia jo 2 vanhana . Liian paljon tasoitetaan lasten pettymyksiä sillä curling-tyylillä, että jokaiselle pettymykselle pitää olla joku lohduttava vastalahja tilalle, ettei lapsen tarvitse harmistua.

Minä sanoin omalle pojalleni, etä tutit on loppu, ja asiaa helpotti kun hän oli purrut viimeisimmän siihen kuntoon, että heitimme sen roskiskeen. Ja niitä kun ei ollut talossa, ei voinut lapsen tutti-kiukkuun tarjota muutakuin lämmintä syliä ja sanoa, että loppu mikä loppu. Lapsen päähän meni aika nätisti se, yhden yön sitä kysyi ja siihen jäi.

 

["Mis"]

Onko kellään kokemusta tällasesta raivopää-tapauksesta?
Pelkään vaan et sillä on tutti vielä eskarissakin, jos vaan odottelen, että se olis valmis luopumaan siitä..

 

[nöppäri]

Olen myöskin sitä mieltä, että tutin kun päättää ottaa pois, ne kannataa sitten oikeasti ulkoistaa ihan joka ainoa, ei jää sitä vaihtoehtoa, että sen sitten kuitenkin heltyy antamaan. Kun ei ole mistä antaa se helpottaa omaakin tekemistä. Meillä tutit jemmassa mieheltä, joka oli heti antamassa kun muutaman kerran inahti, että tahtoo tutin.
Yhdenillan sitä kyseli, sen jälkeen ei enää tarvinut.

Aluksi voisit vähentää sitä tutin käyttöä, esim pelkästään nukkuessa saa tutin, herätessä se tietoisesti otetaan pois, seuraavaksi vain yöunille ja siteen kokonaan pois.

 

["Mis"]

[QUOTE="vieras";23617258]Tutti pois vaan Niin minä olen "kylmästi" toiminut yrittämättäkään pehmentää asiaa millään tonttuvauvoilla ja sekoittamalla lapsen päätä entisestään. Olen sitä mieltä, että lapsen pitää oppia sietämään pieniä harmituksia jo 2 vanhana . Liian paljon tasoitetaan lasten pettymyksiä sillä curling-tyylillä, että jokaiselle pettymykselle pitää olla joku lohduttava vastalahja tilalle, ettei lapsen tarvitse harmistua.

Minä sanoin omalle pojalleni, etä tutit on loppu, ja asiaa helpotti kun hän oli purrut viimeisimmän siihen kuntoon, että heitimme sen roskiskeen. Ja niitä kun ei ollut talossa, ei voinut lapsen tutti-kiukkuun tarjota muutakuin lämmintä syliä ja sanoa, että loppu mikä loppu. Lapsen päähän meni aika nätisti se, yhden yön sitä kysyi ja siihen jäi.[/QUOTE]

Yritetty tosiaan on jo tätäkin, se meidän tutti-kiukku vaan on ihan silmitöntä hysteeristä raivoa ja jos ihan mitä tahansa muuta yrittää tarjota, kuin tuttia, niin raivo vaan yltyy. Ei siis tule kyseeseenkään, että syliin suostuisi tulemaan lohdutettavaksi.
Pitäiskö sit vaan antaa raivota ja toivoo, että se laantuis joskus....

 

["vieras"]

[QUOTE="Mis";23617296]Onko kellään kokemusta tällasesta raivopää-tapauksesta?
Pelkään vaan et sillä on tutti vielä eskarissakin, jos vaan odottelen, että se olis valmis luopumaan siitä..[/QUOTE]

Vastasin edellä jo tuon vastauksen ^^ lisään , että meidän poika siis oli tuttejen suhteen myös raivopää niin pitkään kun niitä tutteja talossa pyöri, mutta hänkin ymmärsi sen päivässä, että loppu mikä loppu kun pidin siitä kiinni, ettei tutteja löydy mistään.

Minäkin varauduin kovaan huutoon, mutta kyllä hän ymmärsi sen sitten tosipaikan tullen tosi hyvin. Silloin kuin söi tuttia, hän saattoi sitä heitellä itse ties mihin ja sitten raivota kun ei löytynyt, tiesi siis kuitenkin , että se jossain on Mutta kun lopetettuaan näki, että viimeinen lensi roskapussiin, eikä mitään tuttia ei ole, hän tyytyi siihen.

Yöllä kysyi itkien tuttia , ja sai pusun poskelle Päivisin oli niin paljon touhua, ettei muistanut koko asiaa.

 

["hei"]

Koittakaa sitä sängynalus juttua, kuulosti hyvältä... mä aion kokeilla, silloin lapsi näkee tutin mut ymmärtää et se on pölyinen eikä sitä voi syödä

 

["vieras"]

[QUOTE="Mis";23617341]Yritetty tosiaan on jo tätäkin, se meidän tutti-kiukku vaan on ihan silmitöntä hysteeristä raivoa ja jos ihan mitä tahansa muuta yrittää tarjota, kuin tuttia, niin raivo vaan yltyy. Ei siis tule kyseeseenkään, että syliin suostuisi tulemaan lohdutettavaksi.
Pitäiskö sit vaan antaa raivota ja toivoo, että se laantuis joskus....[/QUOTE]

kannattaa yrittää ainakin,. itse olin nimittäin jälkeenpäin helpottunut kun tutista päästiin. Yötkin rauhoittui kun ei enää tarvinnut heräillä "tutin etsimis-talkoisiin" joka yö, vaan se jäi tosiaan unholaan.

 

["Mis"]

Aluksi voisit vähentää sitä tutin käyttöä, esim pelkästään nukkuessa saa tutin, herätessä se tietoisesti otetaan pois, seuraavaksi vain yöunille ja siteen kokonaan pois.

Viimeiseen asti kyllä päivisin panttaan tuttia ja jos poika on hyvällä tuulella, niin nukahtaakin kyllä ilman tuttia, eli aina illalla en edes anna sitä. mutta kuten sanoin, raivokohtaukset ei vaan lopu ennen kun tutin saa.. Sitä hysteeristä raivoa on tosi kamala kattella, kun mikään lohdutus ei kelpaa...

 

["Mis"]

[QUOTE="hei";23617387]Koittakaa sitä sängynalus juttua, kuulosti hyvältä... mä aion kokeilla, silloin lapsi näkee tutin mut ymmärtää et se on pölyinen eikä sitä voi syödä [/QUOTE]

Ei toimi meillä, tuota jätkää ei haittaa mitkään pölyt. Heitti joskus vessanpönttöönkin tuttinsa ja olis sen tahtonut takaisin, vaikka kuinka selitin, että yäk, se on pissanen, ei sitä voi suuhun pistää..

 

["Mis"]

[QUOTE="vieras";23617380]Vastasin edellä jo tuon vastauksen ^^ lisään , että meidän poika siis oli tuttejen suhteen myös raivopää niin pitkään kun niitä tutteja talossa pyöri, mutta hänkin ymmärsi sen päivässä, että loppu mikä loppu kun pidin siitä kiinni, ettei tutteja löydy mistään.

Minäkin varauduin kovaan huutoon, mutta kyllä hän ymmärsi sen sitten tosipaikan tullen tosi hyvin. Silloin kuin söi tuttia, hän saattoi sitä heitellä itse ties mihin ja sitten raivota kun ei löytynyt, tiesi siis kuitenkin , että se jossain on Mutta kun lopetettuaan näki, että viimeinen lensi roskapussiin, eikä mitään tuttia ei ole, hän tyytyi siihen.

Yöllä kysyi itkien tuttia , ja sai pusun poskelle Päivisin oli niin paljon touhua, ettei muistanut koko asiaa.[/QUOTE]

Joo, en heti huomannut. Mutta juu, kai se on vaan kylmästi heitettävä joka ikinen tutti roskiin pojan nähden ja kestettävä raivarit hammasta purren

 

["vieras"]

Mä otin pari viikkoa sitten 2v1kk tutin pois. Aamulla herättyä leikkasin tutin silikoniosan irti ja jätin tutin näkyville. Hetken päästä lapsi huomasi tutin, ja tuli hieman järkyttyneenä näyttämään äidille: ''Tutti on IKKI!!!''. Pari tuntia lapsi halusi olla koko ajan sylissä, aina välillä käytiin katsomassa rikkinäistä tuttia. Päiväunille ei nukahtanut, ei huutanutkaan tutin perään muttei saanut unen päästä kiinni. Illalla nukahtaminen kesti 45min mutta ei huutanut, puhui vain rikkinäisestä tutista. Seuraavana päivänä kaikki meni jo normaalisti.

Sun täytyy vaan päättää, että nyt se tutti veks. Mä olisin ottanut tutin pois jo aiemmin, mutta silloin lapsi alkoi imemään peukkua ja sekä hammashoitaja että tuttu suuhygienisti olivat sitä mieltä, että antaa mielummin syödä tuttia kuin peukkua, koska jos peukuttelusta tulee tapa sitä on vaikea saada loppumaan, tutista pääsee eroon helpommin myöhemminkin.

 

[??]

Mut, miten teillä on onnistunut sellaisessa tilanteessa tutin vieroitus, jos pikku sisarella on tutti?