Tutkimukseni mukaan nuorten äitien lapset ovat kiltimpiä, huomaavaisempia ja hyvätapaisempia kuin vanhempien

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Huom! Varoitus! Sisältää yleistämistä. Herneen vetäminen nenään erittäin mahdollista.

Alle 25-vuotiaina lapsensa saaneet ovat minun pienen tilastotutkimukseni mukaan läsnäolevampia vanhempia, jotka jaksavat paneutua lasten käytöstapakoulutukseen.
Yli kolmekymppisenä lapsensa saaneiden vanhempien lapset ovat levottomia, huonotapaisia ja sosiaalisesti taidottomampia.

Vanhempina lapsensa saaneiden piiriin sisältyy myös pari "normaalikäytöksistä" lasta, välillä kilttejä, välillä levottomampia, mutta tähän asti kaikki tapaamani nuorten äitien lapset ovat olleet kilttejä ja ihania.

Nuoremmat vanhemmat myös jaksavat keskustella lastensa hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana, vanhemmilla on usein kiire kauppaan ja asioille. Nuoret vanhemmat hakevat lapsensa aikaisemmin, vanhemmat hoitavat ensin omat asiansa ja tulevat sitten vasta noutamaan penskansa.
 
Olen huomioinut samaa, tosin en ehkä yhtä kärjistetysti. Moni kaveri saanut useampia lapsia alle kaksvitosena, joillakuilla jopa 5-7 lasta siihen mennessä. Tuntuu, että nämä useamman lapsen nuoret äidit ovat todellisia voimanpesiä ja lasten taidot olleet selkeästi ikäisiään edellä useimmissa asioissa. Tosin, mainittakoon, että ovat olleet pitkään naimisissa, ei mitään bailuihmisiä, vaan aivan toista skaalaa, eikä kotona tv syö kenenkään aikaa/huomiota.
 
No näinhän se on. Kaikki alle parikymppisenä lapsensa saaneet ovat myös minun kokemuksen mukaan paljon parempia vanhempia. Heillä on kärsivällisyyttää ja sosiaalisia taitoja huomattavasti enemmän kun vanhemmilla. Heillä on yleensä myös talous paremmassa kunnossa ja työasiat paremmassa järjestyksessä kuin yli kolmekymppisillä. Selkeästi heidän lapsensa ovat kiltimpiä ja jopa söpömpiä kuin yli kolmekymppisten kakarat.
 
Voin allekirjoittaa tuon ihan henk.koht. Kahta vanhempaa jaksoin vielä kasvattaa ja tehdä heidän kanssaan vaikka mitä. Iltatähti oli ihan toivottu, mutta ei varta vasten yritetty. Täytyy myöntää, ettei ihan samalla tavalla jaksa panostaa ja hiukan kurittomaksihan tuo lapsi on kasvanut. Käytöstapoja toki opetetaan, muttei sillä tarmolla kuin vanhempien lasten kanssa. Ei vaan jaksa, vaikka pitäisi. Kyllä ne lapset pitäisi suht' ajoissa tehdä, näin ainakin voin omalta kohdalta sanoa.
 
Lapsien käytöksestä en osaa sanoa mitään, mutta monet aikuiset ainakin luopuvat iän karttuessa turhista yleistyksistä ja eivätkä yritä pakkomielteisesti panna ihmisiä paremmuusjärjestykseen sanotaan nyt vaikka vanhemmuuden saralla.
 
No jaa... riippunee vähän muista olosuhteista. Itse törmään päivittäin sellaisiin nuoriin äityliineihin itiksessä (kuljen siitä läpi, koska duuni lähellä), jotka lantiofarkuissa ja epäsiististi värjättyine hiuksineen sekä lävistyksineen notkuvat rööki huulessa kauppakeskuksessa ja kirjoilevat jälkikasvulleen (silloin kun nyt sattuvat katsomaan, mitä lapset tekevät). Lapset puhuvat ihan yhtä kivasti ja jos mellastus ja volyymi käy liian kovaksi, niin se hillitään työntämällä ranskalainen peruna suuhun.
 
Mun lapset ovat varmaankin kulmakunnan kauhuja käytöksen suhteen :) jos se mun iän perusteella arvioidaan.
En allekirjoita :( hyvin kasvatetut lapset mulla on . Uskallan kulkea missä vaan niiden kanssa eikä tarvitse "hävetä niiden käytöstä" .
En vetänyt herneitä nenää sillä mun puolesta "so what" ? Mitä välii ?
Parempaa provoa peliin ei nää enää uppoa :)
 
[QUOTE="ninni";23710458]Ja kuinkas suuri ja kattava se sun otanta olikaan...?[/QUOTE]


Meinasin kanssa kysyä että kuka tehnyt tutkimuksen ?
Puistossako ihan itse tuumiskelit? Vai päiväkodin pihalla olet ollut tiirailemassa?
 
Tuon huomaa kyllä erittäin hyvin! Suvussa toinen saanu lähempänä 40v kaksoset ja toinen 26 vuotiaana pojan. Lapsissa on niin suuri ero. Kaksosten äiti oli ennen lapsia hirveen tarkka ravintoasioissa ja siisteydessä jne. Nyt lapset kun loukkaa itseä, äiti juoksee keksin kanssa huutamaan "ei mitään hätää, apua kulta kaikki on ihan hyvin" ja itkusuuhun työnnetty jo keksi. Miten siinä sitte enää itketään ku suu tunhettu sokeria täyteen. Nuoremman poika on niin hyväksi kasvatettu, juuri kaks vuotias ja osaa jakaa lelut ja pitää huolta toisesta.
 
Ja itselläsi oli ikää 23v? Sitten kun mennään 10 vuotta etiäpäin, sun tutkimustulokset ovat varmaankin erilaiset ja taas nelikymppisenä??? Ihastuttavaa yleistämistä.
 
Tuli tosi paha mieli tästä ketjusta, oikeasti. :(

Jos olis musta itsestäni kiinni, niin olisin tehnyt lapset suunnilleen jo heti täysikäistyttyä. En vaan onnistunut löytämään miestä, joka olisi lapsia halunnut silloin. Samassa tilanteessa edelleen, kolmekymppisenä. Olen siis hyvässä parisuhteessa, mutta miehen mielestä lasten aika ei ole vielä vaan sitten joskus.

En usko, että väkisin raskaaksi hankkiutuminen jonkun baaripokan kanssa silloin parikymppisenä olis kuitenkaan ollut paras alku lapsen elämälle, vaikka miten lapset pitäis tehdä nuorena.
 
[QUOTE="vieras";23711199]Tuli tosi paha mieli tästä ketjusta, oikeasti. :(

Jos olis musta itsestäni kiinni, niin olisin tehnyt lapset suunnilleen jo heti täysikäistyttyä. En vaan onnistunut löytämään miestä, joka olisi lapsia halunnut silloin. Samassa tilanteessa edelleen, kolmekymppisenä. Olen siis hyvässä parisuhteessa, mutta miehen mielestä lasten aika ei ole vielä vaan sitten joskus.

En usko, että väkisin raskaaksi hankkiutuminen jonkun baaripokan kanssa silloin parikymppisenä olis kuitenkaan ollut paras alku lapsen elämälle, vaikka miten lapset pitäis tehdä nuorena.[/QUOTE]

Jos se mitään auttaa, minun kertomassani ryhmässä naiset ovat siis avioituneet usein jo ennen täysi-ikäistymistään. Uskon, että heidän elämäntyylinsä on johtanut varhaiseen äitiyteen, en niinkään siihen, että heidän nuori ikänsä oli tehnyt heistä erinomaisia äitejä. Eli jos jostain syystä äitiys olisii myöhentynyt, olisivat taidot olleet samalla tasolla.
 
[QUOTE="vieras";23711199]Tuli tosi paha mieli tästä ketjusta, oikeasti. :(

Jos olis musta itsestäni kiinni, niin olisin tehnyt lapset suunnilleen jo heti täysikäistyttyä. En vaan onnistunut löytämään miestä, joka olisi lapsia halunnut silloin. Samassa tilanteessa edelleen, kolmekymppisenä. Olen siis hyvässä parisuhteessa, mutta miehen mielestä lasten aika ei ole vielä vaan sitten joskus.

En usko, että väkisin raskaaksi hankkiutuminen jonkun baaripokan kanssa silloin parikymppisenä olis kuitenkaan ollut paras alku lapsen elämälle, vaikka miten lapset pitäis tehdä nuorena.[/QUOTE]

Turha tästä on mieltään pahoittaa, anteeksi :) Tämä on yhden hengen hölmö tilasto, ja tein tämän keskustelun, koska palstalla on tapana mollata nuoria äitejä.
 
[QUOTE="aapee";23711114]Päiväkodeissa muutaman vuoden työskennelleenä olen pannut merkille :D[/QUOTE]

Mulla taasen päiväkodeista täysin päinvastaiset kokemukset :(
Nuorten perheiden lapset elää pellossa , pitkiä päiviä ja usein iltaisin ja viikonloppuisin lapset hoidossa sukulaisilla.
 
Mielelläni yhtyisin tähän, koska on itsekin tullut lapset nuorena tehtyä.
Mutta päiväkodissa työskentelevänä sanoisin, ettätaitaa olla päinvastoin. Mitään suurta eroa ei kuitenkaan ole. Kaikki eivät osaa antaa rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa minkään ikäisenä vanhempana.
 
Saattaa olla tottakin.
Ainakin itsellä oli alle 25 ikäisenä suurperheen äitinä monenlaisia sisäisiä suorituspaineita myös vanhemmuuden saralla. Myöhemmin saatujen lasten kanssa sitten ollut ehkä vähän rennompi eikä mielestäni mahdotonta, että vähemmän tiukka käytöskasvattajakin.

Toisaalta yleistykset ovat harvoin kovin suureen otantaan sopivia.... eli varmasti muunkinlaisia löytyy.
:)
 
Viimeksi muokattu:
Niin siis äidin ikähän kaiken määrittää - ei suinkaan vanhempien, puhumattakaan lasten luonne.

Seuraava tilaston kun teet niin tutki eroja ja niiden suhteutumista ensimmäisen lapsen saanti ikään.
 

Yhteistyössä