tuttua?

[tinturainen]

meillä vähän reilu 1kk koliikkivauva.
mies ilmoitti kun raskaus todettiin: "teet abortin" en tehnyt mutta mies ihan hyvin asian hyväksyi.
synnyttäneiden osastolta kun piti kotiin päästä niin vauvalla todettiin sivuääni sydämmessä ja viikoksi vastasyntyneiden teholle tarkkailuun, sivuääni korjaantui itsestään.
siinä alkoi jotenkin vieraantua lapsestaan, kun joka päivä sanottiin teholla: "ehkä huomenna pääsee kotiin"/"huomenna varmaan pääsee kotiin"... nyt kotona välillä vaikka vauva huutaa suoraa huutoa, en herää.. mies kyllä herää ja herättää minut. välillä tuntuu että teen tai tein jotain väärin, tai etten rakasta lasta, vaikka aina olen omasta haaveillut ja koin olevani valmis äidiksi. vetää tosi alas oman mielen nämä tuntemukset enkä osaa oikein niiden kanssa toimia... onko kellään samanlaisia kokemuksia? kuitenkin niin jäärä olen etten omaa lastani kellekkään pois anna, vaikka siitäkin koko saatanan tuppukylä missä asutaan on juorunnut... eikä mitään perää näilläkään puheilla..

 

[Besserwisser]

Mulla ei ole kokemusta koliikista, mutta uskoisin jatkuvan itkun hermostuttavan ja vaikeuttavan vauvaan tutustumista ja rakastumista. Millä mielellä miehesi on nyt, onko kiintynyt vauvaansa? Onko teillä esim. vanhempia lähellä, voisivatko tulla auttamaan itkuisen lapsen hoidossa, että saisitte miehesi kanssa levähtää?

 

[Rukoilijasirkka]

Olet niin väsynyt, ettet enää herää. Mies voisi olla välillä herättämättä sinua, vaan herätä itse.

 

[tinturainen]

en ole vieläkään varma miehen tunteista vauvaa kohtaan... oma äitini kyllä asuu lähellä, mutta eipä häntä näyttänyt kamalasti kiinnostavan kun vauva joutui koliikin takia juurikin sairaalaan jäämään yöksi. vauva ollut kerran yön hoidossa "mummolassa" mutta ei ole sen jälkeen näköjään kiinnostanut oma lapsenlapsi, vaikka ensimmäinen olikin. tukiverkkoa on sitten naapureissa ja perhetyöntekijä käy meillä myös 3x viikossa. ei sillai hätää ja kyllä hetkeksi hoitoonkin pystyn antamaan, mutta tuntuu jotenkin pahalta noin pientä pallotella (vaikkakin tuttujen ja turvallisten)ihmisten luokse.

 

[juku]

eikö tuo ole aika hyvin jo jos perhetyöntekjä käy 3x viikossa

 

[tintura]

joo no eipä se loppuviimein paljolta tunnu ku eivät ehdi kun 2h max olemaan...

 

[vieras]

joo no eipä se loppuviimein paljolta tunnu ku eivät ehdi kun 2h max olemaan...

Mihin tarvitset sitä apua noin niinkuin konkreettisesti?

 

[tintura]

ollaan näitä "nuoria" vanhempia ja ensimmäinen lapsi... hyvin oon neuvoja saanu hoidossa sun muussa näiltä täteiltä, mutta eipä lisäapu pahitteeksi olisi. koliikkivauvan kanssa ei ny loppuviimein ole ollut helppoa henkisellä eikä fyysisellä. mielummin otan apua vastaan kuin annan lapsen huostaan. jos ette sitten silmille hyppis, tiedän kyllä ettei ennenvanhaankaan ole tälläistä kamalasti ollut mutta kai saan nyt hyödyntää tämän avun minkä saan? valvominen väsyttää ja tua 2h unta tuntuu välillä aika taivaalliselta