Tutustun helposti uusiin ystäviin, mutta miksi yhteydet hiipuu?

[Missä vika?]

Olen oikeesti miettinyt tätä asiaa monta kertaa.
Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja saan ystäviä paljon ehkä oman sosiaalisuuteni vuoksi. Olen iloinen ja pyrin huomioimaan aina toiset parhaani mukaan.
Jostain syystä musta tuntuu siltä, että aluksi nämä ihmiset ovatkin paljon tekemisissä kanssani ja soittelevat, mutta sitten yhteyden otot hiipuvat. Ei soitella eikä juurikaan pyydetä käymään. Jos itse soitan niin ollaan iloisia ja toivotaan, että nähtäisiin mutta miksi minun pitää aina tehdä aloite? Mikä minussa on vikana?
En todella ole mikään "ahdistelija" että pyytäisin koko ajan käymään tai soittelisin jatkuvasti vaan ihan silloin tällöin mikä mielestäni on ihan normaalia. Mutta miksei kukaan koskaan soita minulle päin? Harmittaa ja mietityttää että teenköhän jotain väärin vai olenko sitten niin tylsää seuraa ettei kiinnosta...? Onko muita joista joskus tuntuisi tältä?

 

[J-Annika]

Mulla on vähän sama ongelma. Paljon hyviä tuttuja ja löydän uusista paikoista helposti kavereita, mutta en kumminkaan saa niitä "soitellaan ja nähdään usein" - ystäviä. Ja mä oon aina miettinyt mikä mussa on vikana! Annanko sellaisen kuvan että en kaipaa semmoista seuraa vai miksi. Yritän aina huomioida lähipiiriäni kortein ja synttäri/joululahjoin ym. Mutta itse saamatta mitään takaisin päin. Turhauttavaa välillä

 

[huy]

Mua ärsyttää kanssa, kun mä olen aina se, joka uusia äiti-kavereita lapsineen pyytää meille. Ne ei koskaan pyydä niille, muutaman kotona en ole ikinä käynyt vaikka aina kyllä kelpaa tulla meille leikkimään ja kahville/syömään. Lapseni kuitenkin tykkäävät että kavereita käy, niin onhan se pyydettävä (lapset alle kouluiän). Mutta miksi aina minä?