V
vierailija
Vieras
Ainon oppivuodet
05elo2018
Kirjoittanut Tuula Malin |80 Kommenttia
Finnairin reittilento AY 1433 Helsingistä Berliiniin. Lentokone lähtövalmiudessa, matkustajat pääosin paikoillaan. Koneen takaosassa istuu neljä siviiliasuista poliisia välissään mies, jonka tuomioistuin on määrännyt poistettavaksi Suomesta. Kuljetettava pistää hanttiin, ei lähde vaikka pitää. Poliisien on pakko koventaa otteitaan. Tuomio on lainvoimainen ja viranomaisten pistettävä se täytäntöön. Maastapoistotehtävän ohessa poliisien on taattava muille matkustajille lentorauha. Panikointi ei sovi lentomatkailuun.
Lennolle on saapunut myös Vihreän liiton lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen. Aino ei istu lentolippuun merkityllä paikallaan. Hän marssii käytävällä protestina viranomaistehtävälle. Aino osoittaa mieltään poliiseille ja koko turvapaikkaprosessille. Poliisit tekevät työtään temppuilevan kohdehenkilön kanssa, Ainon mielestä temppuilu paljastaa järjestelmävirheen.
Aino säätää, koska hänelle on tullut tunne. Tunne siitä, että Maahanmuuttovirasto ja tuomioistuinlaitos ovat tehneet virheen. Virheen, johon Ainon tulee puuttua. Tunne on vahva. Se pakottaa toimimaan.
Aino ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän ohittaa oikeusvaltioperiaatteet ja pyrkii perustamaan liike- ja lomamatkalaisilla lastattuun lentokoneeseen kenttäoikeuden ja väliaikaishallinnon.
Aino asettuu poikkiteloinmiehistöä ja virkavaltaa vastaan. Hän vaatii kapteenia pysymään maassa ja poliiseja pysäyttämään lainvoimaisen viranomaistoimituksen. Ainon protesti on väkivallaton. Ainolla ei ole aseita, hänellä on jalat. Aino seisoo, vaikka pitäisi istua. Aino kehottaa muitakin matkustajia seisomaan. Hän videoi ja raportoi tilannekuvaa koneesta FB-levitykseen.
Ainolla on mukanaan aviomies ja lapsi. Heitä ei näy videolla. Mies on hiljaa, hänen mielipidettään ei kuulla. Tuskin Aino edes kysyy. Ei vaikka yleisö sitä pyytäisi.
Aino on valmistunut oikeustieteellisestä. Hän työskentelee vihreiden puoluekoneistossa lainsäädäntösihteerinä. Aino on oppinut lain, mutta tunnekuohun keskellä tieto katoaa. Tunne voittaa järjen. Aino ohittaa tosiasiat: poliisioperaatiota ohjaa tuomioistuimen lainvoimainen päätös. Päätös, joka pistetään toimeen Ainon tunteista huolimatta.
Poliisit antavat lainsäädäntösihteerille mahdollisuuden perääntyä. Hänelle tarjotaan tilaisuus keskeyttää performance ja pistäytyä perhelomalla Berliinissä. Aino ei tottele. Hän seisoo vereslihalla virheiden vuoksi. Protesti päättyy vasta kun poliisit poistavat häiriökäyttäytyvän lainsäädäntösihteerin koneesta. Lento on vihdoin valmis lähtemään.
Vihreät kruunaavat Ainon sankarikseen. Puolueen puheenjohtaja peukuttaa Pennasta. Puolueväki hehkuttaa Ainoa rohkena ihmisoikeustaistelijana. Aino Pennanen on Suomen Rosa Parks.
Aino selittää tekoaan kansalaistottelemattomuudella. Kun muut keinot eivät ole korjanneet kurssia, on vedettävä liinat kiinni viisivuotiaan uhmaikäisen tavoin. Aino perustelee toimivansa jakamattoman ihmisarvon puolesta kansalaistottelemattomuuden keinoin. Voit heittäytyä maahan tai seisoa jalkojen kantamiin.
Minusta Aino Pennanen on paitsi naiivi myös kaksinaismoralisti. Miksi Aino nostaa palkkaa lainsäädäntösihteerin työstä, ellei itsekään usko Suomen lainsäädäntöön ja laillisiin, oikeuslaitoksen valitusmenettelyissä koeteltuihin tuomioihin? Mikäli Aino kokee, etteivät oikeusvaltion tutkintatoimet ja valitusväylät ole riittäviä, on hänen välittömästi irtisanouduttava työstään ja kieltäydyttävä palkastaan. Se toisi uskottavuutta Ainolle ja koko hänen edustamalleen puolueelle.
Aino tuskin jätti Berliinin lomaa kokonaan väliin. Seurava lento lähti muutaman tunnin kuluttua. Käyttämättä jääneille lentolipuille Aino löysi takuulla rahoittajan. Matkavakuutus tuskin korvaa, puolueelle sankarin menolipun maksaminen lienee kunnia-asia. Ellei puolue, niin kuittaaja löytynee turvapaikkaverkostosta. Aito rohkeus on aitoa luopumista.
Kansalaistottelematon lainsäädäntösihteeri tuottaa teatteria, jolle ei pidä antaa jalansijaa. Parlamentaristiseen järjestelmään ei tule kylvää Aino-anarkismin siemeniä. Valtion puoluetuet eivät voi ohjautua toimintaan, joka kyseenalaistaa länsimaisen demokratian ja heikentää Suomen uskottavuutta oikeusvaltiona.
Toisekseen, missä kulkevat Aino Pennasen kansalaistottelemattomuuden rajat? Onko Aino kansalaistottelematon vain silloin, kun kyseessä ovat trendikkäiden turvapaikanhakijoiden arvo ja oikeudet? Onko Aino valmis koettelemaan järjestelmää myös silloin, kun epäkohdat kohdistuvat vähemmän seksikkäisiin Suomen kansalaisiin: vanhuksiin, mielenterveyspotilaisiin, kehitysvammaisiin, päihdeongelmaisiin ja vankeihin? Mahtuuko näiden kansanryhmien kipuilun tyrehdyttäminen Ainon oikeudenmukaisuutta tavoittelevaan maailmankuvaan?
Onko Ainoa nähty vaatimassa ihmisarvoista hoivaa psyykepotilaille tai päihdeongelmaisille? Onko hän kahlinnut itsensä näyttävästi terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan ikäihmisen vuoteeseen tai tökerösti palvelutalossa kohdellun kehitysvammaisen pyörätuoliin?
Ottaisiko Aino oikeuden omiin käsiinsä myös vankiloissa? Perustaisiko kenttäoikeuden Sörkän vankilan eteen, pysäyttäisi HKL:n bussit ja raitiovaunut vankilan edustalle? Muurien sisällähän saattaa istua kymmeniä oikeusvaltiossa väärin perustein tuomittuja miehiä. Miksi turvapaikanhakijan saama maastapoistotuomio olisi yhtään virheellisempi kuin kantasuomalaisen lainrikkojan? Pitäisikö meidän puhua jatkossa vankeusrangaistukseen tuomituista lainrikkojaoletettuina, sukupuolioletettujen tavoin?
Ainon toimintatavat johtavat vääjäämättä sekasortoon ja anarkiaan. Ainon otteet jakavat kansaa ja kasvattavat kuilua unelmahötössä elävien, hyväosaisten punavihreiden ja sosioekonomisen alakerroksen välillä. Ainon kenttäoikeus on sytytysnestettä kansallismielisyydelle.
Perustuslaillista ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia tulee vaalia myös Suomen kansalaisia kohtaan. Myös kantasuomalaiset kaipaavat inhimillistä, arvostavaa ja oikeudenmukaista kohtelua.
Ennen muuta Aino kyseenalaistaa toimillaan Suomen oikeusvaltiona. Punavihreässä unelmakuplassa ei nähdä metsää puilta. Ei ymmärretä oman käyttäytymisen epäsuotuisia signaaleja suhteessa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Suomessa, lähialueilla ja laajemminkin koko maailmassa.
Punavihreiden höyryämä idealistinen kansalaistottelemattomuus voisi olla kohtalokasta tilanteessa, jossa Suomen kansallinen turvallisuus olisi uhattuna. Aino ja kaltaisensa hyvinvoivat, elitistiset kansalaistottelemattomat ovat tehokkaita aseita hybridistrategikolle. Hyvää tarkoittavia hölmöjä on käytetty ennenkin. Heidän avullaan kyetään eripuraistamaan kansaa ja hämmentämään yhteiskuntaa tehokkaasti sekasortoon saakka.
Kansalaistottelemattomuus saattaisi olla kohtalokasta Suomelle esimerkiksi tilanteessa, jossa vieraan valtion joukot ujuttautuisivat Suomeen Krimin valtausoperaation tapaisessa kokonaiskuvassa. Suomi voitaisiin vallata siististi kirkasotsaisten kansalaistottelemattomien ja höyrypäisten hölmöjen sokealla avustuksella.
Kansalaistottelemattomuus on estetettävä sisä- ja ulkopoliittisin perustein. Oikeus elää ja asua rauhassa on tärkeä arvo myös suomalaisille
05elo2018
Kirjoittanut Tuula Malin |80 Kommenttia
Finnairin reittilento AY 1433 Helsingistä Berliiniin. Lentokone lähtövalmiudessa, matkustajat pääosin paikoillaan. Koneen takaosassa istuu neljä siviiliasuista poliisia välissään mies, jonka tuomioistuin on määrännyt poistettavaksi Suomesta. Kuljetettava pistää hanttiin, ei lähde vaikka pitää. Poliisien on pakko koventaa otteitaan. Tuomio on lainvoimainen ja viranomaisten pistettävä se täytäntöön. Maastapoistotehtävän ohessa poliisien on taattava muille matkustajille lentorauha. Panikointi ei sovi lentomatkailuun.
Lennolle on saapunut myös Vihreän liiton lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen. Aino ei istu lentolippuun merkityllä paikallaan. Hän marssii käytävällä protestina viranomaistehtävälle. Aino osoittaa mieltään poliiseille ja koko turvapaikkaprosessille. Poliisit tekevät työtään temppuilevan kohdehenkilön kanssa, Ainon mielestä temppuilu paljastaa järjestelmävirheen.
Aino säätää, koska hänelle on tullut tunne. Tunne siitä, että Maahanmuuttovirasto ja tuomioistuinlaitos ovat tehneet virheen. Virheen, johon Ainon tulee puuttua. Tunne on vahva. Se pakottaa toimimaan.
Aino ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän ohittaa oikeusvaltioperiaatteet ja pyrkii perustamaan liike- ja lomamatkalaisilla lastattuun lentokoneeseen kenttäoikeuden ja väliaikaishallinnon.
Aino asettuu poikkiteloinmiehistöä ja virkavaltaa vastaan. Hän vaatii kapteenia pysymään maassa ja poliiseja pysäyttämään lainvoimaisen viranomaistoimituksen. Ainon protesti on väkivallaton. Ainolla ei ole aseita, hänellä on jalat. Aino seisoo, vaikka pitäisi istua. Aino kehottaa muitakin matkustajia seisomaan. Hän videoi ja raportoi tilannekuvaa koneesta FB-levitykseen.
Ainolla on mukanaan aviomies ja lapsi. Heitä ei näy videolla. Mies on hiljaa, hänen mielipidettään ei kuulla. Tuskin Aino edes kysyy. Ei vaikka yleisö sitä pyytäisi.
Aino on valmistunut oikeustieteellisestä. Hän työskentelee vihreiden puoluekoneistossa lainsäädäntösihteerinä. Aino on oppinut lain, mutta tunnekuohun keskellä tieto katoaa. Tunne voittaa järjen. Aino ohittaa tosiasiat: poliisioperaatiota ohjaa tuomioistuimen lainvoimainen päätös. Päätös, joka pistetään toimeen Ainon tunteista huolimatta.
Poliisit antavat lainsäädäntösihteerille mahdollisuuden perääntyä. Hänelle tarjotaan tilaisuus keskeyttää performance ja pistäytyä perhelomalla Berliinissä. Aino ei tottele. Hän seisoo vereslihalla virheiden vuoksi. Protesti päättyy vasta kun poliisit poistavat häiriökäyttäytyvän lainsäädäntösihteerin koneesta. Lento on vihdoin valmis lähtemään.
Vihreät kruunaavat Ainon sankarikseen. Puolueen puheenjohtaja peukuttaa Pennasta. Puolueväki hehkuttaa Ainoa rohkena ihmisoikeustaistelijana. Aino Pennanen on Suomen Rosa Parks.
Aino selittää tekoaan kansalaistottelemattomuudella. Kun muut keinot eivät ole korjanneet kurssia, on vedettävä liinat kiinni viisivuotiaan uhmaikäisen tavoin. Aino perustelee toimivansa jakamattoman ihmisarvon puolesta kansalaistottelemattomuuden keinoin. Voit heittäytyä maahan tai seisoa jalkojen kantamiin.
Minusta Aino Pennanen on paitsi naiivi myös kaksinaismoralisti. Miksi Aino nostaa palkkaa lainsäädäntösihteerin työstä, ellei itsekään usko Suomen lainsäädäntöön ja laillisiin, oikeuslaitoksen valitusmenettelyissä koeteltuihin tuomioihin? Mikäli Aino kokee, etteivät oikeusvaltion tutkintatoimet ja valitusväylät ole riittäviä, on hänen välittömästi irtisanouduttava työstään ja kieltäydyttävä palkastaan. Se toisi uskottavuutta Ainolle ja koko hänen edustamalleen puolueelle.
Aino tuskin jätti Berliinin lomaa kokonaan väliin. Seurava lento lähti muutaman tunnin kuluttua. Käyttämättä jääneille lentolipuille Aino löysi takuulla rahoittajan. Matkavakuutus tuskin korvaa, puolueelle sankarin menolipun maksaminen lienee kunnia-asia. Ellei puolue, niin kuittaaja löytynee turvapaikkaverkostosta. Aito rohkeus on aitoa luopumista.
Kansalaistottelematon lainsäädäntösihteeri tuottaa teatteria, jolle ei pidä antaa jalansijaa. Parlamentaristiseen järjestelmään ei tule kylvää Aino-anarkismin siemeniä. Valtion puoluetuet eivät voi ohjautua toimintaan, joka kyseenalaistaa länsimaisen demokratian ja heikentää Suomen uskottavuutta oikeusvaltiona.
Toisekseen, missä kulkevat Aino Pennasen kansalaistottelemattomuuden rajat? Onko Aino kansalaistottelematon vain silloin, kun kyseessä ovat trendikkäiden turvapaikanhakijoiden arvo ja oikeudet? Onko Aino valmis koettelemaan järjestelmää myös silloin, kun epäkohdat kohdistuvat vähemmän seksikkäisiin Suomen kansalaisiin: vanhuksiin, mielenterveyspotilaisiin, kehitysvammaisiin, päihdeongelmaisiin ja vankeihin? Mahtuuko näiden kansanryhmien kipuilun tyrehdyttäminen Ainon oikeudenmukaisuutta tavoittelevaan maailmankuvaan?
Onko Ainoa nähty vaatimassa ihmisarvoista hoivaa psyykepotilaille tai päihdeongelmaisille? Onko hän kahlinnut itsensä näyttävästi terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan ikäihmisen vuoteeseen tai tökerösti palvelutalossa kohdellun kehitysvammaisen pyörätuoliin?
Ottaisiko Aino oikeuden omiin käsiinsä myös vankiloissa? Perustaisiko kenttäoikeuden Sörkän vankilan eteen, pysäyttäisi HKL:n bussit ja raitiovaunut vankilan edustalle? Muurien sisällähän saattaa istua kymmeniä oikeusvaltiossa väärin perustein tuomittuja miehiä. Miksi turvapaikanhakijan saama maastapoistotuomio olisi yhtään virheellisempi kuin kantasuomalaisen lainrikkojan? Pitäisikö meidän puhua jatkossa vankeusrangaistukseen tuomituista lainrikkojaoletettuina, sukupuolioletettujen tavoin?
Ainon toimintatavat johtavat vääjäämättä sekasortoon ja anarkiaan. Ainon otteet jakavat kansaa ja kasvattavat kuilua unelmahötössä elävien, hyväosaisten punavihreiden ja sosioekonomisen alakerroksen välillä. Ainon kenttäoikeus on sytytysnestettä kansallismielisyydelle.
Perustuslaillista ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia tulee vaalia myös Suomen kansalaisia kohtaan. Myös kantasuomalaiset kaipaavat inhimillistä, arvostavaa ja oikeudenmukaista kohtelua.
Ennen muuta Aino kyseenalaistaa toimillaan Suomen oikeusvaltiona. Punavihreässä unelmakuplassa ei nähdä metsää puilta. Ei ymmärretä oman käyttäytymisen epäsuotuisia signaaleja suhteessa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Suomessa, lähialueilla ja laajemminkin koko maailmassa.
Punavihreiden höyryämä idealistinen kansalaistottelemattomuus voisi olla kohtalokasta tilanteessa, jossa Suomen kansallinen turvallisuus olisi uhattuna. Aino ja kaltaisensa hyvinvoivat, elitistiset kansalaistottelemattomat ovat tehokkaita aseita hybridistrategikolle. Hyvää tarkoittavia hölmöjä on käytetty ennenkin. Heidän avullaan kyetään eripuraistamaan kansaa ja hämmentämään yhteiskuntaa tehokkaasti sekasortoon saakka.
Kansalaistottelemattomuus saattaisi olla kohtalokasta Suomelle esimerkiksi tilanteessa, jossa vieraan valtion joukot ujuttautuisivat Suomeen Krimin valtausoperaation tapaisessa kokonaiskuvassa. Suomi voitaisiin vallata siististi kirkasotsaisten kansalaistottelemattomien ja höyrypäisten hölmöjen sokealla avustuksella.
Kansalaistottelemattomuus on estetettävä sisä- ja ulkopoliittisin perustein. Oikeus elää ja asua rauhassa on tärkeä arvo myös suomalaisille
