Toggle sidebar

tyhjä olo....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Oddball
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

Oddball

Aktiivinen jäsen
14.10.2009
1 634
0
36
Tunteet heittelee laidasta laitaan, mielessä vaan pyörii"Oliko tää nyt tässä..." Rakas koti alkaa oleen tyhjä ja muutto omaan kotiin ilman kumppania odottaa, miestä jolle uhrasin 20 vuotta elämästäni. Onneks on lapset pitämässä mua järjissäni, eipä tule ajateltua liikoja. Koski niin perkeleesti kun tänään miehen näin ja huomasin että oli ottanu vihkisormuksen pois.Ja silti, mä halusin tätä eroa ihan yhtä paljon, kaikki tuli vaan niin äkkiä...voi nyyhky mun kanssa! :o
 
Mulla aivan samanlainen tilanne :(
Viikon päästä muutto pois yhdessä rakennetusta talosta..Tuntuu aivan hirveän pahalta ja pelottaa se hiljaisuus ja yksinäisyys kun on sitten ihan yksin.
Lapset ovat viikko-viikko-systeemillä tarkoitus hoitaa.

Voiko siitä selvitä koskaan? =(((
 
Ehkä se sitten oli aika lähteä kulkemaan eri polkuja, vaikka varmasti tällä hetkellä erittäin kurja ja raskas olo :hug: Jaksamisia ja keskity pitämään nyt huolta itsestäsi ja lapsistasi!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oddball:
Alkuperäinen kirjoittaja xk:
Mitä sellaista tapahtui, joka johti eropäätökseen?
Click to expand...

En tiedä itsekään. Ollaan oltu kun sisko ja veli viimeset 2 vuotta. Tunteet loppu,poljettiin paikallaan.
Click to expand...

20 vuoteen mahtuu varmaan kaikenlaista. Jos tuossa oli kaikki, niin aika heppoisin perustein mielestäni erositte. Omassa suhteessani olen joutunut katsomaan paljon pahempaa kuin tuo ja silti olen ollut eroamatta, joten vähän pistää ihmettelemään.
 
Voimia sinulle. Minulla oli ihan sama tilanne, oltiin jo erottu ja mies tuli lapsia hoitamaan, silloin se iski; kamala katkeruus ja tyhjyyden tunne.
Mutta se meni ohi.
Ero satuttaa, ja pahempi olisi jos ei satuttaisi, olisit tuhlannut elämästäsi vuosia turhaan, nyt ei ole niin käynyt!
 
Alkuperäinen kirjoittaja xk:
Alkuperäinen kirjoittaja Oddball:
Alkuperäinen kirjoittaja xk:
Mitä sellaista tapahtui, joka johti eropäätökseen?
Click to expand...

En tiedä itsekään. Ollaan oltu kun sisko ja veli viimeset 2 vuotta. Tunteet loppu,poljettiin paikallaan.
Click to expand...

20 vuoteen mahtuu varmaan kaikenlaista. Jos tuossa oli kaikki, niin aika heppoisin perustein mielestäni erositte. Omassa suhteessani olen joutunut katsomaan paljon pahempaa kuin tuo ja silti olen ollut eroamatta, joten vähän pistää ihmettelemään.
Click to expand...

20 vuoteen tosiaan mahtuu kaikkea, kriisejä ollut ennenkin ja ehkä tämä oli sitten se viimenen kerta,tai mun puolelta ainakin. Ei olla kumpikaan mitenkään helppoja ihmisiä ja luonteita ollut tosi vaikea sulattaa yhteen,mutta jotenkin ollaan onnistuttu.
Musta ei ole mitään järkee jatkaa jos tunteet kuollu,isommatkin lapset vaistonnu jo aikoja sitten ettei olla enään niinkuin ennen,aviopari.

 
Mä kun en malta odottaa että pääsen muuttamaan pois, meillä takana vuosia henkistä väkivaltaa ja alkoholismia. Nyt kun olen päätöksen tehnyt on olo helpottunut ja yksinäisyys ei tunnu pelottavalta vaan vapauttavalta. Mutta voimia sulle kovasti paljon!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oddball:
Alkuperäinen kirjoittaja xk:
Alkuperäinen kirjoittaja Oddball:
Alkuperäinen kirjoittaja xk:
Mitä sellaista tapahtui, joka johti eropäätökseen?
Click to expand...

En tiedä itsekään. Ollaan oltu kun sisko ja veli viimeset 2 vuotta. Tunteet loppu,poljettiin paikallaan.
Click to expand...

20 vuoteen mahtuu varmaan kaikenlaista. Jos tuossa oli kaikki, niin aika heppoisin perustein mielestäni erositte. Omassa suhteessani olen joutunut katsomaan paljon pahempaa kuin tuo ja silti olen ollut eroamatta, joten vähän pistää ihmettelemään.
Click to expand...

20 vuoteen tosiaan mahtuu kaikkea, kriisejä ollut ennenkin ja ehkä tämä oli sitten se viimenen kerta,tai mun puolelta ainakin.
Click to expand...

Sitten ymmärrän paremmin. Sitä en ymmärrä, jos pelkän "sisko-veli"-suhteen vuoksi erotaan, vaikka se olisi vaan tilapäistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
:hug: Voimia! Oisin kans kysynyt että kävittekö missään terapiassa tms.? Vai tuntuiko että se ois ollu turhaa tai jotain?
Click to expand...

Ei haluttu kumpikaan, koettiin se turhaks kun jo päätetty erota ja kumpikaan ei halunnu jatkaa. Ja mitä se ois muuttanu? Ukko menny viimeset 15 vuotta kun tuulen huuhtoma perse töittensä kanssa, ei se niitä lopettais kuitenkaan,pakko painaa. Yhteistä aikaa ei ois järjestyny kuitenkaan, ja sitä se terapeutti ois kuitenkin suositellu. Toisaalta, kun ollut "yksin" jo näinkin kauan niin eihän tässä muutu kun osote. :whistle:

 
Itse kokenut saman :(
Yhteisiä vuosia oli 19, erilleen kasvaminen ja lukuisat muut asiat johtivat lopulta eroon.
Erosta nyt 4 vuotta ja edelleen olen surullinen tapahtuneesta vaikka tiedän että yhdessä eläminen ei olisi onnistunut mitenkään enään. Miehen nähdessä olen edelleen katkera ja vihainen :( Uutta suhdetta en ole edes harkinnut, koska liitto tuhosi luottamukseni ihmisiin sekä itseeni, enkä vieläkään ole saanut itseäni kasattua ehjäksi :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Itse kokenut saman :(
Yhteisiä vuosia oli 19, erilleen kasvaminen ja lukuisat muut asiat johtivat lopulta eroon.
Erosta nyt 4 vuotta ja edelleen olen surullinen tapahtuneesta vaikka tiedän että yhdessä eläminen ei olisi onnistunut mitenkään enään. Miehen nähdessä olen edelleen katkera ja vihainen :( Uutta suhdetta en ole edes harkinnut, koska liitto tuhosi luottamukseni ihmisiin sekä itseeni, enkä vieläkään ole saanut itseäni kasattua ehjäksi :(
Click to expand...

Mulle taas kaverit hokee koko ajan, minut tuntien, että tulen pääsemään tästä varmaan nopeesti yli, kunhan ensin karistan tän yhteisen kodin tomut jaloista ja pääsen siirtyy eteenpäin. Henkisesti aika voimakas nainen loppujenlopuks. Onneks, vaikka tämä yks mun luonteenpiirre joka miestä suunnattomasti ärsytti aina.

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa